Asia C-370/07

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

”Kumoamiskanne — Sopimuksella perustetussa elimessä esitettävien yhteisön kantojen määrittely — Perusteluvelvollisuus — Oikeudellisen perustan ilmoittaminen — Luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 14. kokous”

Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 23.4.2009   I ‐ 8921

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 1.10.2009   I ‐ 8940

Tuomion tiivistelmä

1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Viittaus toimen oikeudelliseen perustaan

   (EY 253 artikla)

2. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeusvarmuus – Yhteisön säännöstö

3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

   (EY 230, EY 249 ja EY 253 artikla)

4. Euroopan yhteisöt – Rajoitettu erityistoimivalta – Sisäinen ja ulkoinen toimivalta – Velvollisuus ilmoittaa toimen oikeudellinen perusta

   (EY 5 artiklan ensimmäinen kohta sekä EY 133 ja EY 175 artikla)

5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Käytetyn oikeudellisen perustan ilmoittaminen

   (EY 133 ja EY 175 artikla sekä EY 300 artiklan 2 kohta)

1.  EY 253 artiklassa vahvistettu perusteluvelvollisuus merkitsee, että kaikissa toimielimen toteuttamissa toimissa on mainittava ne syyt, joiden vuoksi se on toteuttanut ne, jotta yhteisöjen tuomioistuin voisi tutkia niiden laillisuuden ja jotta jäsenvaltiot ja ne kolmannet, joita asia koskee, saisivat tietoonsa ne olosuhteet, joissa yhteisön toimielimet ovat soveltaneet perustamissopimusta. Toimen oikeudellisen perustan ilmoittamista koskeva velvollisuus kuuluu perusteluvelvollisuuteen. Vaikka se, ettei viitata perustamissopimuksen johonkin tiettyyn määräykseen, ei voi olla olennainen virhe, jos toimen oikeudellinen perusta voidaan määrittää toimen muiden osien perusteella, tällainen nimenomainen viittaus on kuitenkin välttämätön, jos tällaisen viittauksen puuttuessa täsmällinen oikeudellinen perusta jää epäselväksi niille, joita asia koskee, ja yhteisöjen tuomioistuimelle.

   (ks. 37, 38 ja 56 kohta)

2.  Oikeusvarmuus edellyttää, että kaikkien toimien, joilla on tarkoitus olla oikeusvaikutuksia, sitovuus johtuu jostain yhteisön oikeuden määräyksestä tai säännöksestä, joka on nimenomaisesti ilmaistava toimen oikeudellisena perustana ja jonka mukaan toimen oikeudellinen muoto määräytyy.

   (ks. 39 kohta)

3.  Perusteluvelvollisuutta, joka on perusteltu muun muassa sen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan vuoksi, jota yhteisöjen tuomioistuimen on voitava harjoittaa, on sovellettava kaikkiin toimiin, joista voidaan nostaa kumoamiskanne, eli kaikkiin toimielinten toteuttamiin toimenpiteisiin, ovatpa ne muodoltaan millaisia tahansa, joilla pyritään aikaansaamaan sitovia oikeusvaikutuksia.

   Yhteisön kannasta villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin 14. yleiskokoukselle tehtyihin tiettyihin ehdotuksiin tehdyllä neuvoston päätöksellä on sitovia oikeusvaikutuksia, koska siinä vahvistetaan yhteisön kanta, joka koskee yhteisön toimivaltaan kuuluvia alueita, ja tämä toimi sitoo yhtäältä sekä neuvostoa että komissiota ja toisaalta jäsenvaltioita siltä osin kuin siinä velvoitetaan jäsenvaltiot puolustamaan kyseistä kantaa. Tämä päätös on tämän vuoksi perusteltava ja siinä on näin ollen ilmoitettava oikeudellinen perusta, johon se perustuu, erityisesti sitä varten, että yhteisöjen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaa.

   (ks. 42–45 kohta)

4.  Yhteisön toimen oikeudellisen perustan ilmoittamista edellyttää EY 5 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistettu rajoitetun erityistoimivallan periaate, jonka mukaan yhteisö toimii sille perustamissopimuksella annetun toimivallan ja asetettujen tavoitteiden rajoissa niin yhteisön sisäisessä kuin kansainvälisessäkin toiminnassa. Tältä osin on todettava, että asianmukaisen oikeudellisen perustan valinnalla on perustuslaillinen merkitys, sillä koska yhteisöllä on vain rajoitettua erityistoimivaltaa, yhteisön on liitettävä asianomainen päätös johonkin perustamissopimuksen määräykseen, jossa sille annetaan toimivalta toteuttaa tällainen toimi. Lisäksi yhteisön ja jäsenvaltioiden välinen toimivallan jako määräytyy oikeudellisen perustan ilmoittamisen perusteella.

   Siltä osin kuin kyse on siitä, että neuvosto teki päätöksen yhteisön kannasta villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin 14. yleiskokoukselle tehtyihin tiettyihin ehdotuksiin, on todettava, että pelkästään EY 175 artiklan tai EY 133 artiklan soveltamisella ei olisi ollut samoja vaikutuksia yhteisön ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon kuin näiden kahden määräyksen mahdollisella samanaikaisella soveltamisella, sillä EY 133 artiklassa annetaan yhteisölle yksinomainen toimivalta kun taas EY 175 artiklassa määrätään yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä jaetusta toimivallasta. Oikeudellisen perustan ilmoittamatta jättäminen voi siis aiheuttaa sekaannusta yhteisön toimivallan luonteen suhteen, ja se on omiaan heikentämään yhteisöä sen puolustaessa kantaansa kansainvälisissä neuvotteluissa.

   (ks. 46, 47 ja 49 kohta)

5.  Oikeudellisen perustan ilmoittamisella on erityinen merkitys myös yhteisön niiden toimielinten, joita toimen toteuttamismenettely koskee, oikeuksien säilyttämiseksi. Yhteisön kannasta villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin 14. yleiskokoukselle tehtyihin tiettyihin ehdotuksiin tehdyn neuvoston päätöksen osalta on todettava, että perustan ilmoittamisella voi olla vaikutusta parlamentin toimivaltaan, koska EY 133, EY 175 artiklassa ja EY 300 artiklan 2 kohdassa sille ei anneta samassa määrin oikeutta osallistua toimen toteuttamiseen. Lisäksi oikeudellisen perustan ilmoittaminen on tarpeen neuvostossa käytettävän äänestysmenettelyn määrittämiseksi, sillä EY 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä, mutta ei yhtäältä silloin, kun sopimus koskee alaa, jolla sisäisten sääntöjen antamisen edellytyksenä on yksimielisyys, tai toisaalta silloin, kun on kysymys 310 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista.

   (ks. 48 kohta)