Asia C-227/07

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Puolan tasavalta

”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Sähköinen viestintä — Verkot ja palvelut — Direktiivi 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) — 4 artiklan 1 kohta ja 5 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta — Direktiivin virheellinen täytäntöönpano”

Julkisasiamies D. Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus 10.6.2008   I ‐ 8406

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 13.11.2008   I ‐ 8424

Tuomion tiivistelmä

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut – Verkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen – Direktiivi 2002/19 – Operaattorien velvollisuus neuvotella keskenään yhteenliittämisestä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19 4 artiklan 1 kohta, 8 artiklan 2 kohta ja 12 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut – Verkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen – Direktiivi 2002/19 – Kansallisen sääntelyviranomaisen valta edistää ja tarvittaessa varmistaa riittävät käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19 5 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

1.  Kun jäsenvaltio asettaa yleisten televiestintäverkkojen operaattoreille yleisen velvollisuuden neuvotella televiestintäverkon käyttöoikeussopimuksista, se ei pane asianmukaisesti täytäntöön sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19 4 artiklan 1 kohtaa, joka koskee operaattoreiden velvollisuutta neuvotella keskenään yhteenliittämisestä, eikä se näin ollen noudata tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan.

   Mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä operaattoreille nimittäin annetaan mahdollisuus tarjota käyttöoikeutta ja yhteenliittämistä muille yrityksille ehdoilla, jotka eivät ole ristiriidassa kansallisen sääntelyviranomaisen asettamien velvollisuuksien kanssa. Viimeksi mainittuihin lukeutuvat velvollisuudet, jotka tämä viranomainen voi tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettaa markkina-analyysin jälkeen operaattorille, jolla on määritelty olevan huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla. Tältä osin mainitun direktiivin 8 artiklasta ja 12 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, kun niitä tarkastellaan yhdessä, seuraa, että kansallinen sääntelyviranomainen voi markkina-analyysin jälkeen asettaa velvollisuuden neuvotella yritysten kanssa sopimuksesta vilpittömässä mielessä operaattoreille, joilla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla. Kansallinen lainsäädäntö ei kuitenkaan perustu yrityksen markkinavoimasta riippuvaan kaksitahoiseen järjestelmään, vaan sen perusteella kaikkia operaattoreita kohdellaan yhdenvertaisesti antamatta kansalliselle sääntelyviranomaiselle mahdollisuutta ottaa huomioon konkreettisia olosuhteita ennen tilanteeseen puuttumista tai tutkiessaan televiestintäverkon käyttöoikeutta hakevan yrityksen pyyntöä. Kansallisessa lainsäädännössä asetetusta käyttöoikeussopimuksista neuvottelemista vilpittömässä mielessä koskevasta velvollisuudesta seuraa, että tällainen velvollisuus asetetaan ilman, että kyseessä olevien markkinoiden tosiasiallista kilpailutilannetta tutkittaisiin etukäteen. Kansallisen lainsäädännön perusteella ei ole myöskään mahdollista poistaa tai muuttaa tätä velvollisuutta, jos kilpailu lisääntyisi näillä markkinoilla.

   Lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten toimenpiteiden on mainitun direktiivin 19 perustelukappaleen mukaan sen lisäksi, että ne lisäävät kilpailua, myös tasapainotettava perusrakenteiden omistajan oikeus hyödyntää niitä omaksi edukseen ja muiden palvelujen tarjoajien oikeus käyttää järjestelmiä, jotka ovat olennaisia kilpailevien palvelujen tarjonnassa.

   Lisäksi kansallisen sääntelyviranomaisen toimenpiteitä rajoittaa direktiivin 2002/19 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti se, että sen on otettava huomioon tässä säännöksessä mainitut seikat, joiden joukossa ovat tarve turvata kilpailu pitkällä aikavälillä ja tutkia, ovatko velvollisuudet, jotka sääntelyviranomainen aikoo asettaa erityisten verkkoelementtien käyttöoikeuden ja niiden käyttämisen osalta, oikeassa suhteessa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21 8 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin. Koska kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä kansallisen sääntelyviranomaisen toimenpiteistä ennen käyttöoikeussopimusten neuvottelemista koskevan velvollisuuden asettamista, tämä lainsäädäntö ei mahdollista minkäänlaista tilanteen arvioimista kyseisessä 12 artiklan 2 kohdassa mainittujen seikkojen valossa.

   (ks. 37–44 ja 49 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, joka koskee kansallisten sääntelyviranomaisten valtaa edistää ja tarvittaessa varmistaa tämän direktiivin säännösten mukaisesti riittävät käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen sekä palveluiden yhteentoimivuus, säädetään ainoastaan yleisen toimivallan antamisesta kansallisille sääntelyviranomaisille sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21 8 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi.

   (ks. 65 kohta)