Asia C-205/07

Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat

Lodewijk Gysbrechts

ja

Santurel Inter BVBA

(hof van beroep te Gentin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”EY 28–EY 30 artikla — Direktiivi 97/7/EY — Kuluttajansuoja etäsopimuksissa — Sopimuksen peruuttamista koskevan oikeuden käyttämiselle asetettu määräaika — Ennen sopimuksen peruuttamista koskevan oikeuden käyttämiselle asetetun määräajan päättymistä vaadittavaa ennakkomaksua tai muuta maksua koskeva kielto”

Julkisasiamies V. Trstenjakin ratkaisuehdotus 17.7.2008   I ‐ 9949

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.12.2008   I ‐ 9979

Tuomion tiivistelmä

Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Viennin määrälliset rajoitukset – Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet – Käsite

(EY 29 artikla; parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7 6 artikla)

EY 29 artikla ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja ei voi rajojen yli tapahtuvan etämyynnin yhteydessä vaatia kuluttajalta ennakkomaksua tai muuta maksua ennen peruuttamisoikeuden käyttämiselle varatun määräajan päättymistä, mutta sama määräys on esteenä sille, että kyseisen kansallisen lainsäädännön nojalla kielletään vaatimasta kuluttajalta maksukortin numeroa ennen mainitun määräajan päättymistä.

Tällainen kielto, joka koskee elinkeinonharjoittajaa, vaikka hän sitoutuisi olemaan veloittamatta maksua maksukortilta ennen kuin kyseinen määräaika on päättynyt, on katsottava viennin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavaksi toimenpiteeksi. Se vaikuttaa yleisesti merkittävämmällä tavalla rajojen yli tapahtuvaan suoraan kuluttajakauppaan ja erityisesti internetin kautta tapahtuvaan myyntiin, mikä johtuu muun muassa niistä vaikeuksista, jotka liittyvät perimistoimien kohdistamiseen maksamatta jättäneeseen kuluttajaan toisessa jäsenvaltiossa etenkin silloin, kun kyse on rahalliselta arvoltaan verrattain pienestä myynnistä. Vaikka tämän kaltaista kieltoa sovelletaan kaikkiin asianomaisessa maassa toimiviin elinkeinonharjoittajiin, sillä on kuitenkin tosiasiassa suurempi vaikutus tavaroiden vientiin mainitun jäsenvaltion markkinoilta kuin tavaroiden kaupan pitämiseen saman jäsenvaltion sisäisillä markkinoilla.

Mitä tulee tämän kaltaisen toimen perustelemiseen kuluttajansuojan turvaamisella, ennakkomaksun vaatimista koskevaa kieltoa on pidettävä asianmukaisena ja oikeasuhteisena toimenpiteenä peruutusoikeuden tosiasiallisen käyttämisen takaamiseksi. Tältä osin yhtäältä jäsenvaltioiden on määritettävä yhteisön oikeutta noudattaen se, miten riski, joka liittyy sopimusten täyttämättä jättämiseen etämyyntisopimusten yhteydessä sen vuoksi, että osapuolet täyttävät sopimusvelvoitteensa eri aikaan, on jaettava elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan kesken. Toisaalta vaikka kielto, joka koskee maksun vaatimista ennen peruuttamisoikeuden käyttämiselle varatun määräajan päättymistä, lisää elinkeinonharjoittajan osalta sitä epävarmuutta, joka liittyy toimitetun tavaran hinnan suorittamiseen, se on kuitenkin tarpeen kuluttajansuojan korkean tason turvaamiseksi. Ennakkomaksun elinkeinonharjoittajalle suorittaneen kuluttajan mahdollisuudet peruuttamisoikeutensa käyttämiseen ovat nimittäin heikommat, silloinkin, kun toimitetut tavarat eivät täysin vastaa hänen vaatimuksiaan.

Kiellolla, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja ei voi vaatia kuluttajan maksukortin numeroa, sitä vastoin saavutetaan ainoastaan se hyöty, että sillä vältetään riski siitä, että elinkeinonharjoittaja veloittaa tavaran hinnan ennen peruuttamisoikeuden käyttämiselle varatun määräajan päättymistä. Vaikka tämä riski toteutuisikin, elinkeinonharjoittajan toiminta sinällään rikkoo kieltoa, joka koskee maksun vaatimista ennen peruuttamisoikeuden käyttämiselle varatun määräajan päättymistä, ja siten kielto, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja ei voi vaatia kuluttajan maksukortin numeroa, ylittää sen, mikä on tarpeen mainitun päämäärän saavuttamiseksi.

(ks. 42, 43, 52, 54–56 ja 60–62 kohta sekä tuomiolauselma)