Asia C-121/07

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Ranskan tasavalta

”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2001/18/EY — GMO:ien tarkoituksellinen ympäristöön levittäminen ja markkinoille saattaminen — Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan — Täytäntöönpanon laiminlyönti — EY 228 artikla — Täytäntöönpano käsittelyn kuluessa — Rahamääräiset seuraamukset”

Julkisasiamies J. Mazákin ratkaisuehdotus 5.6.2008   I ‐ 9163

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 9.12.2008   I ‐ 9192

Tuomion tiivistelmä

1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Täytäntöönpanoa koskeva määräaika

   (EY 228 artikla)

2. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Tuomion täytäntöönpanoa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen – Rahamääräiset seuraamukset – Tavoite

   (EY 228 artiklan 2 kohta)

3. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen todetaan – Tuomion täytäntöönpanoa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen – Rahamääräiset seuraamukset – Kiinteämääräisestä hyvityksestä määrääminen

   (EY 228 artiklan 2 kohta)

1.  Vaikka EY 228 artiklassa ei täsmennetä sitä määräaikaa, jonka kuluessa tuomio, jossa jäsenvaltion todetaan jättäneen noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on pantava täytäntöön, yhteisön oikeuden välittömään ja yhtenäiseen soveltamiseen liittyvä intressi edellyttää kuitenkin, että tämä täytäntöönpano aloitetaan välittömästi ja saatetaan loppuun niin pian kuin mahdollista.

   (ks. 21 kohta)

2.  EY 228 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn päämääränä on kannustaa velvoitteensa laiminlyönyttä jäsenvaltiota panemaan täytäntöön jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan tuomion ja siten varmistaa yhteisön oikeuden tehokas soveltaminen. Molemmilla tässä määräyksessä määrätyillä toimenpiteillä eli kiinteämääräisellä hyvityksellä ja uhkasakolla pyritään tähän samaan päämäärään.

   Yhteisöjen tuomioistuimen on tältä osin määrättävä kussakin asiassa sen käsiteltäväksi saatettuun tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella ja sen mukaisesti, minkä verran sen mielestä tarvitaan taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä, ne rahamääräiset seuraamukset, jotka ovat asianmukaisia jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen aikaisemmin todenneen tuomion mahdollisimman pikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja vastaavien yhteisön oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi.

   Näin ollen kun uhkasakon määrääminen tuntuu erityisen soveliaalta jäsenvaltion kannustamiseksi lopettamaan mahdollisimman pian sellainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, jolla olisi taipumus jatkua ilman tällaista toimenpidettä, kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen puolestaan riippuu enemmän niiden seurausten arvioinnista, joita asianomaisen jäsenvaltion velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille eduille, erityisesti silloin, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut pitkään sen tuomion jälkeen, jossa se alun perin todettiin.

   Vaikka uhkasakko, joka on olennaisilta osin pakoteluonteinen meneillään olevaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen nähden, on lähtökohtaisesti määrättävä ainoastaan siltä osin kuin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen alun perin toteavan tuomion täytäntöönpanon laiminlyönti jatkuu, tämä sama ei koske kuitenkaan kiinteämääräistä hyvitystä.

   (ks. 27 ja 56–59 kohta)

3.  Mahdollisesta kiinteämääräisestä hyvityksestä ei määrätä automaattisesti, vaan kussakin yksittäistapauksessa kaikkien niiden asian kannalta merkityksellisten seikkojen perusteella, jotka liittyvät sekä todetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen ominaispiirteisiin että sen asianomaisen jäsenvaltion omaksumaan asenteeseen, jota EY 228 artiklan nojalla aloitettu menettely koskee.

   Vaikka tältä osin kiinteämääräisen hyvityksen määräämistä koskevaan komission tiedonantoon sisältyvien kaltaiset suuntaviivat voivat todellakin myötävaikuttaa komission toiminnan avoimuuden, ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden turvaamiseen, tällaiset säännöt eivät kuitenkaan voi sitoa yhteisöjen tuomioistuinta sen käyttäessä sille EY 228 artiklan 2 kohdassa annettua toimivaltaa.

   Lisäksi se, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole tähän päivään mennessä määrännyt suoritettavaksi kiinteämääräistä hyvitystä tilanteissa, joissa alkuperäisen tuomion täysimääräinen täytäntöönpano on varmistettu ennen EY 228 artiklan perusteella aloitetun menettelyn päättymistä, ei voi olla esteenä sille, että kiinteämääräisestä hyvityksestä päätetään määrätä jossakin toisessa asiassa, jos tämä on tarpeen, kun otetaan huomioon asian ominaispiirteet ja se, minkä verran taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä tarvitaan.

   Jos yhteisöjen tuomioistuin päättää määrätä kiinteämääräisen hyvityksen, sen on harkintavaltaansa käyttäessään vahvistettava sen määrä siten, että se on yhtäältä asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta oikeassa suhteessa sekä todettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen että asianomaisen jäsenvaltion maksukykyyn nähden.

   Tällaisen päätöksen kannalta merkityksellisiä tekijöitä ovat sen kaltaiset seikat, kuten se, miten kauan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut sen tuomion jälkeen, jossa se alun perin todettiin, ja kyseessä olevat julkiset ja yksityiset edut.

   Kun yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanon laiminlyönti on omiaan aiheuttamaan haittaa ympäristölle ja vaarantamaan ihmisten terveyden, joista huolehtiminen on osa yhteisön ympäristöpolitiikan nimenomaisia tavoitteita, kuten EY 174 artiklasta ilmenee, tällaista laiminlyöntiä on pidettävä erityisen vakavana. Näin on lähtökohtaisesti myös silloin, kun tavaroiden vapaa liikkuvuus estyy edelleen yhteisön oikeuden vastaisesti sellaisesta yhteisöjen tuomioistuimen antamasta tuomiosta huolimatta, jossa tätä koskeva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on todettu.

   Se, että jäsenvaltio rikkoo toistamiseen jäsenyysvelvoitteitaan jollakin nimenomaisella yhteisön toiminnan alalla, voi olla osoitus siitä, että se, että vastaavien yhteisön oikeuden rikkomisten toistuminen tulevaisuudessa estetään tehokkaasti, edellyttää kiinteämääräisen hyvityksen kaltaisen ennalta ehkäisevän toimenpiteen toteuttamista.

   (ks. 60–64, 69, 77, 78 ja 80 kohta)