EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62006CJ0293

Tuomion tiivistelmä

Asia C-293/06

Deutsche Shell GmbH

vastaan

Finanzamt für Großunternehmen in Hamburg

(Finanzgericht Hamburgin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Sijoittautumisvapaus — Yhtiövero — Valuuttakurssien muutosten vaikutukset, kun kotiutetaan alkupääoma, jonka yhtiö, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, on antanut toisessa jäsenvaltiossa olevalle kiinteälle toimipaikalleen”

Julkisasiamies E. Sharpstonin ratkaisuehdotus 8.11.2007   I - 1131

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 28.2.2008   I - 1147

Tuomion tiivistelmä

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Verolainsäädäntö – Yhtiövero – Tappioiden vähentäminen

(EY:n perustamissopimuksen 52 artikla (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) ja 58 artikla (josta on tullut EY 48 artikla))

Se, että jäsenvaltio ei ota kotimaisen veron määräytymisperustetta vahvistaessaan huomioon valuuttakurssitappiota, jonka yhtiö, jonka yhtiöjärjestyksen mukainen kotipaikka on kyseisen valtion alueella, kärsii sellaiselle kiinteälle toimipaikalleen, joka sijaitsee jossain toisessa jäsenvaltiossa, antamansa alkupääoman kotiuttamisesta, on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 52 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) kanssa, kun sitä luetaan yhdessä EY:n perustamissopimuksen 58 artiklan (josta on tullut EY 48 artikla) kanssa. Se, että valuuttakurssitappio saadaan vähentää sellaisen yrityksen, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, elinkeinomenona vain siinä laajuudessa kuin kyseisen yrityksen jossain toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle ei ole kertynyt mitään verottomia voittoja, on myös ristiriidassa näiden määräysten kanssa.

Tällainen verojärjestelmä nimittäin lisää sellaisen yrityksen taloudellista riskiä, jonka kotipaikka on yhdessä jäsenvaltiossa ja joka haluaa perustaa yksikön johonkin toiseen jäsenvaltioon, kun tässä toisessa jäsenvaltiossa käytetään eri valuuttaa kuin kyseisen yhtiön lähtövaltiossa, ja se muodostaa täten sijoittautumisvapauden esteen. Sitä ei voida perustella tarpeella suojata verojärjestelmän johdonmukaisuutta, koska valuuttakurssitappioiden ja valuuttakurssivoittojen välillä ei ole mitään suoraa yhteyttä. Tätä estettä ei voida perustella myöskään kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen olemassaololla. On tosin niin, että sijoittautumisvapautta ei voida ymmärtää siten, että jäsenvaltio olisi pakotettu laatimaan verosääntönsä jonkin toisen jäsenvaltion verosäännöt huomioon ottaen varmistaakseen kaikissa tilanteissa verotuksen, joka poistaa kaikki kansallisista verolainsäädännöistä johtuvat eroavuudet, koska päätökset, jotka yhtiö tekee kaupallisten rakenteiden sijoittamisesta ulkomaille, voivat tapauksen mukaan olla enemmän tai vähemmän edullisia tai epäedullisia tällaiselle yhtiölle. Kyseessä oleva verotuksellinen haitta kuitenkin koskee erityistä liiketoimintaan liittyvää seikkaa, jonka vain omistajayhtiön sijaintivaltion veroviranomaiset voivat ottaa huomioon.

Myöskään sitä, että rajoitetaan kyseiselle kiinteälle toimipaikalle kertyvien valuuttakurssitappioiden huomioon ottamista kiinteän toimipaikan tulosten perusteella, ei voida perustella sillä, että kyseisen toimipaikan omistava yhtiö voisi saada valuuttakurssitappiosta kaksinkertaisen hyödyn. Jäsenvaltio, joka on luopunut verotusvaltansa käyttämisestä tehdessään kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan verosopimuksen, ei voi vedota siihen, että sillä ei ole verotusvaltaa sellaisen kiinteän toimipaikan tulokseen, joka kuuluu yhtiölle, jonka kotipaikka on kyseisen valtion alueella, perustellakseen tämän yhtiön sellaisten elinkeinomenojen vähentämisen epäämistä, joita luonteensa puolesta ei voida ottaa huomioon siinä jäsenvaltiossa, jossa tämä toimipaikka sijaitsee.

(ks. 30, 32, 40, 43–45, 47, 50, 51 ja 53 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)

Top