Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Direktiivin 97/67 mukaisesti varattujen postipalvelujen tarjoaminen – Hankintasopimuksen antaminen julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä soveltamatta postin yleispalveluja tarjoavalle julkiselle osakeyhtiölle, joka on julkisyhteisön kokonaan omistama

(EY 43 ja EY 49 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 92/50 – Direktiivissä 97/67 tarkoitettujen sellaisten postipalvelujen tarjoaminen, joita ei ole varattu – Hankintasopimuksen antaminen julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä soveltamatta postin yleispalveluja tarjoavalle julkiselle osakeyhtiölle, joka on julkisyhteisön kokonaan omistama

(Neuvoston direktiivi 92/50; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Direktiivissä 97/67 tarkoitettujen sellaisten postipalvelujen tarjoaminen, joita ei ole varattu – Hankintasopimuksen antaminen julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä soveltamatta postin yleispalveluja tarjoavalle julkiselle osakeyhtiölle, joka on julkisyhteisön kokonaan omistama

(EY 12, EY 43, EY 49 ja EY 86 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67)

Tiivistelmä

1. Yhteisön oikeutta on tulkittava siten, ettei sen kanssa ole ristiriidassa jäsenvaltion sellainen lainsäädäntö, jonka nojalla viranomaiset voivat antaa julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä soveltamatta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 97/67 mukaisesti varattujen postipalvelujen suorittamisen julkisyhteisön kokonaan omistaman sellaisen julkisen osakeyhtiön tehtäväksi, joka on kyseisessä valtiossa postin yleispalvelun tarjoaja.

Mainitun direktiivin 7 artiklassa sallitaan nimittäin se, että jäsenvaltiot varaavat tietyt postipalvelut yleispalvelun tarjoajalle tai tarjoajille siinä määrin kuin se on tarpeen yleispalvelun ylläpitämiseksi. Näin ollen voidaan todeta, että niiltä osin kuin postipalvelut on kyseisen direktiivin mukaisesti varattu yhdelle ainoalle yleispalvelun tarjoajalle, tällaiset palvelut ovat väistämättä kilpailun ulkopuolella, koska yhdelläkään toisella talouden toimijalla ei ole lupaa tarjota mainittuja palveluja. Tällaisiin varattuihin palveluihin ei siten voida soveltaa julkisia hankintoja koskevia yhteisön sääntöjä, joiden päätavoite on tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus sekä hankintojen avaaminen vääristymättömälle kilpailulle kaikissa jäsenvaltioissa.

(ks. 39–41 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2. Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettua direktiiviä 92/50, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/78, on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa jäsenvaltion sellainen lainsäädäntö, jonka nojalla viranomaiset voivat antaa julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä soveltamatta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetussa direktiivissä 97/67 tarkoitettujen sellaisten postipalvelujen, joita ei ole varattu, suorittamisen julkisyhteisön kokonaan omistaman sellaisen julkisen osakeyhtiön tehtäväksi, joka on kyseisessä valtiossa postin yleispalvelun tarjoaja, niiltä osin kuin ne sopimukset, joihin kyseistä lainsäädäntöä sovelletaan, ylittävät julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 92/50, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/78, 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn relevantin kynnysarvon ja ovat direktiivin 92/50, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/78, 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia eivätkä yksipuolisia hallintotoimia, joissa määrättäisiin yksinomaan tarjoajalle kohdistuvista velvoitteista ja jotka ehdoiltaan poikkeaisivat huomattavasti niistä ehdoista, joita tämä tarjoaja tavallisesti soveltaa kaupallisessa tarjonnassaan, minkä tarkistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

(ks. 54 ja 69 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. EY 43, EY 49 ja EY 86 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun, kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon ja avoimuuden periaatteita on tulkittava siten, että niiden kanssa on ristiriidassa sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka nojalla viranomaiset voivat antaa julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä soveltamatta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetussa direktiivissä 97/67 tarkoitettujen sellaisten postipalvelujen, joita ei ole varattu, suorittamisen julkisyhteisön kokonaan omistaman sellaisen julkisen osakeyhtiön tehtäväksi, joka on kyseisessä valtiossa postin yleispalvelun tarjoaja, niiltä osin kuin sopimukset, joihin tätä lainsäädäntöä sovelletaan, eivät ylitä julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 92/50, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/78, 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä relevanttia kynnysarvoa eivätkä tosiasiassa ole yksipuolisia hallintotoimia, joissa määrättäisiin yksinomaan postin yleispalvelun tarjoajaan kohdistuvista velvoitteista ja jotka ehdoiltaan poikkeaisivat huomattavasti niistä ehdoista, joita tämä tarjoaja tavallisesti soveltaa kaupallisessa tarjonnassaan, minkä tarkistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

EY 86 artiklan 2 kohtaan ei voida myöskään vedota tällaisen kansallisen lainsäädännön oikeuttamiseksi niiltä osin kuin kansallinen lainsäädäntö koskee direktiivissä 97/67 tarkoitettuja postipalveluja, joita ei ole varattu.

Direktiivillä 97/67 pannaan nimittäin täytäntöön EY 86 artiklan 2 kohta niiltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta varata tietyt postipalvelut postin yleispalvelun tarjoajalle. Jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta mielensä mukaan laajentaa palveluja, jotka voidaan direktiivin 97/67 7 artiklan nojalla varata postin yleispalvelun tarjoajille, koska tällainen laajentaminen olisi vastoin direktiivin tavoitetta, joka on postialan asteittainen ja säännelty vapauttaminen, ja koska direktiivissä 97/67 on otettu huomioon kysymys siitä, onko tietyt postipalvelut varattava postin yleispalvelun tarjoajalle, jotta postin yleispalvelu voidaan suorittaa taloudellisesti hyväksyttävissä olosuhteissa.

(ks. 80–82, 85 ja 88 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)