Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Sijoittautumisvapaus – Euroopan unionin kansalaisuus – Verolainsäädäntö

(EY 18, EY 39 ja EY 43 artikla; ETA-sopimuksen 28 ja 31 artikla)

Tiivistelmä

Sellainen jäsenvaltio ei ole noudattanut EY 18, EY 39 ja EY 43 artiklan ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 28 ja 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan, joka on antanut ja pitänyt voimassa verolainsäädännön, jossa asetetaan yksityisen asuinkiinteistön tai yksityisen asumisoikeuden luovutuksen yhteydessä syntyvien luovutusvoittojen verotuksen lykkäyksen edellytykseksi, että myös uusi asunto sijaitsee valtion alueella.

Verovelvollista, joka päättää myydä tässä jäsenvaltiossa omistamansa yksityisasunnon muuttaakseen toisen jäsenvaltion alueelle ja hankkiakseen siellä asunnokseen uuden yksityisasunnon, kun hän käyttää jokaisella unionin kansalaisella olevaa oikeutta, jonka mukaan hän voi vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella ja josta on sijoittautumisvapauden osalta erityismääräys EY 43 artiklassa ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta EY 39 artiklassa, sekä oikeuksia, jotka myönnetään ETA-sopimuksen 28 artiklassa, joka koskee työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, ja 31 artiklassa, joka koskee sijoittautumisvapautta, kohdellaan nimittäin verotuksellisesti epäedullisemmin kuin henkilöä, joka jatkaa asumista asianomaisessa jäsenvaltiossa.

Tarpeella säilyttää verojärjestelmän johdonmukaisuus ei voida perustella tätä erilaista kohtelua, koska jotta tähän perusteeseen tukeutuva väite voitaisiin hyväksyä, on selvitettävä, että kyseinen verotuksellinen etu on suorassa yhteydessä siihen, että tämä etu kompensoidaan kantamalla tietty vero.

Koska tällainen lainsäädäntö on ristiriidassa perustamissopimuksen ja ETA-sopimuksen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten kanssa, ei kyseistä lainsäädäntöä ole tarpeen tutkia erikseen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EY 56 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 40 artiklan kannalta.

(ks. 15, 22, 26, 35 ja 37 kohta sekä tuomiolauselma)