Henkilöstöasian tiivistelmä

Henkilöstöasian tiivistelmä

Tiivistelmä

1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen – Tutkimatta jättäminen – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemän yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen riitauttaminen – Tutkittavaksi ottaminen

(EY 225 artikla)

2. Henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta)

1. Sellainen valitus jätetään tutkimatta, jossa ilman, että siinä esitettäisiin perusteluita, joilla erityisesti pyrittäisiin osoittamaan valituksenalaiseen ratkaisuun sisältyvä oikeudellinen virhe, vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut. Sen sijaan jos valittaja riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemän yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tarkasteltuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Mainitun menettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

2. Vaikka toimivaltuuksien jakaminen valtion sisäisesti vaihtelee kunkin valtion institutionaalisen rakenteen mukaan, sitä on kansainvälisessä julkisoikeudessa pidettävä luonteeltaan yhtenäisenä oikeussubjektina. Kyseisen käsitteen perusteella edellytetään, että muissa valtioissa ja kansainvälisissä organisaatioissa valtiota edustaa yksi ainoa diplomaattinen edustusjärjestelmä, joka kansainvälisellä tasolla heijastaa asianomaisen valtion yhtenäisyyttä.

Vaikka ratkaisevaa sille, että asianomaisen virkamiehen voitaisiin katsoa suorittaneen palveluksia ”toiselle valtiolle”, ei ole se, että hän on kyseisen toisen valtion keskushallinnon palveluksessa, sitä vastoin siinä, että virkamies kuuluu toiminnallisesti viimeksi mainitun valtion pysyvään edustustoon, on kyse ratkaisevasta seikasta.

Tältä osin sekä henkilöstön, joka suorittaa valtiolle palveluksia sen keskushallinnon välityksellä, että henkilöstön, joka suorittaa palveluksia itsehallintoalueelle sen hallinnon välityksellä, on katsottava olevan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa ulkomailla olon tilanteessa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että he muodollisesti kuuluvat mainitun valtion pysyvän edustuston henkilöstöön.

Näin ollen henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun, ”toiselle valtiolle suoritettuja palveluksia” koskevan ilmaisun tulkinnassa ainoana asian kannalta merkityksellisenä seikkana on pidettävä sitä, että palvelukset on suoritettu valtion pysyvässä edustustossa. Tästä seuraa, että palveluksia, jotka on suoritettu valtioiden poliittisten alayksiköiden hallituksille, ei voida pitää valtiolle suoritettuina palveluksina, jos asianomainen henkilö ei ole muodollisesti kuulunut valtion pysyvän edustuston henkilöstöön.