Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Yhteisön oikeus – Tulkinta – Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut

2. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden voidaan katsoa muodostavan yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen sen vuoksi, että yritys on osallistunut kokonaisuutena tarkasteltuun rikkomiseen – Tutkittavaksi ottaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yrityksen vastuuseen joutuminen – Vastuu muiden yritysten toiminnasta saman rikkomisen yhteydessä – Hyväksyttävyys – Perusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta)

4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen – Komission toimivalta – Yrityksille annetut määräykset

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohta)

5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus ja kesto – Mahdollisuus korottaa sakkojen tasoa niiden ehkäisevän vaikutuksen vahvistamiseksi

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen asianmukaisuus – Tuomioistuinvalvonta

(EY 229 ja EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 17 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

8. Kumoamiskanne – Tuomioistuinvalvonta – Käsiteltäväksi saattamisen rajat

(EY 233 artikla)

9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Konkreettinen vaikutus markkinoihin – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

10. Kilpailu – Sakot - Sakkojen määrä - Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen kesto – Pitkäkestoiset rikkomiset

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan B alakohdan ensimmäinen alakohta)

11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät asianhaarat – Sopimuksen soveltamatta jättäminen todellisuudessa – Kunkin yrityksen toiminnan arviointi erikseen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan ensimmäinen alakohta ja 3 kohta)

12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät asianhaarat – Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 2 ja 3 kohta)

13. Oikeudenkäyntimenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Uusi peruste – Käsite

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)

14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen vastineena rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetus N:o 17; komission tiedonannon 96/C 207/04 D kohdan 2 alakohta)

15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Sakon vahvistaminen suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettaviin seikkoihin

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

1. Tietyn päätöksen päätösosa ja perustelut liittyvät erottamattomasti toisiinsa siten, että päätöstä tulkittaessa on tarvittaessa otettava huomioon päätöksen tekemiseen johtaneet syyt.

(ks. 41 kohta)

2. EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen voi perustua paitsi yksittäiseen toimenpiteeseen, myös useiden toimenpiteiden kokonaisuuteen taikka jatkuvaan toimintaan. Tätä tulkintaa ei voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että tällaisten useiden toimenpiteiden tai tällaisen jatkuvan toiminnan yhtä tai useampaa osa-aluetta voitaisiin itsessään ja yksin tarkasteltuna pitää kyseisen määräyksen rikkomisena.

Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen sisältää usein useita toimenpiteitä, jotka seuraavat toisiaan ajallisesti ja joita voidaan itsessään, sillä hetkellä kun ne toteutetaan, pitää kilpailusääntöjen rikkomisena. Näiden toimenpiteiden erityinen luonne perustuu siihen, että ne sisältyvät kokonaisuutena pidettävään toimintasuunnitelmaan.

(ks. 45 ja 46 kohta)

3. Yritys, joka on osallistunut sille ominaisella käyttäytymisellään yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja monitahoiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kilpailua rajoittavalla sopimuksella tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla, jolla pyritään myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voi olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen, jos kyseisen yrityksen näytetään tienneen muiden osallistujien lainvastaisesta käyttäytymisestä tai voineen kohtuullisesti ennakoida sen ja olleen valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

Yritys voi rikkoa EY 81 artiklan 1 kohdassa määrättyä kieltoa, kun sen toiminnalla, yhteensovitettuna muiden yritysten toiminnan kanssa, on tarkoitus rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoiden tietyillä merkityksellisillä markkinoilla, ilman että yrityksen välttämättä edellytetään itse toimivan näillä merkityksellisillä markkinoilla.

(ks. 50 ja 53 kohta)

4. Komission on käytettävä määräysten antamista koskevaa toimivaltaa rikkomisen luonteen mukaan.

Koska yritys ei enää toimi kyseisellä alalla, määräys lopettaa rikkomiset ei koske sitä. Suhteellisuusperiaatetta ei näin ollen ole loukattu.

Sovellettaessa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohtaa yritystä voidaan kieltää jatkamasta tiettyjä lainvastaisiksi todettuja toimintoja, menettelytapoja tai tilanteita mutta myös kieltää toimimasta samalla tavalla myöhemmin tai vastedes toteuttamasta toimenpiteitä, joilla on vastaavia tavoitteita tai vaikutuksia.

Koska kyseinen yritys on sitoutunut olemaan toistamatta kilpailunvastaista käyttäytymistään, komissiolla on oikeus määrätä, että sen on pidätyttävä vastedes toteuttamasta toimenpiteitä, joilla on vastaavia tavoitteita tai vaikutuksia, vaikka tämä yritys ei enää harjoita toimintaa sillä alalla, jota kartelli koskee.

Tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

(ks. 61, 63, 65 ja 67 kohta)

5. Käsitteen ”edellinen tilikausi” määrittämiseksi komission on kussakin yksittäistapauksessa ja asiayhteyden sekä asetuksella N:o 17 ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetulla asetuksella N:o 1/2003 käyttöön otetun seuraamusjärjestelmän tavoitteet huomioon ottaen arvioitava kyseessä olevalle yritykselle tavoiteltua vaikutusta erityisesti sen liikevaihdon perusteella, joka kuvastaa yrityksen tosiasiallista taloudellista tilannetta aikana, jona rikkomiseen on syyllistytty.

Sekä sen järjestelmän tavoitteista, jonka osia asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toinen alakohta ovat, että oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että liikevaihdosta laskettavan kymmenen prosentin enimmäismäärän soveltaminen edellyttää yhtäältä, että komissiolla on tiedossaan päätöksen tekoajankohtaa edeltäneen tilikauden liikevaihto, ja toisaalta, että nämä tiedot koskevat normaalin taloudellisen toiminnan täyttä tilikautta 12 kuukauden ajalta.

Jos siten tilikausi on päättynyt ennen päätöksen tekemistä, mutta kyseisen yrityksen vuotuista tilinpäätöstä ei ole vielä tehty tai vielä ilmoitettu komissiolle, tällä on oikeus ja jopa velvollisuus käyttää aikaisemman tilikauden liikevaihtoa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamiseksi. Samoin on niin, että jos yritys on kirjanpitokäytäntöjen uudelleen organisoimiseksi tai muuttamiseksi esittänyt edellisen tilikauden osalta tilejä, jotka koskevat alle 12 kuukauden ajanjaksoa, komissiolla on oikeus käyttää aikaisemman täyden tilikauden liikevaihtoa näiden säännösten soveltamiseksi. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, jos yritys ei ole harjoittanut liiketoimintaa edeltävän tilikauden aikana, eikä komissiolla näin ollen ole tiedossaan sen harjoittamaa taloudellista toimintaa edustavaa liikevaihtoa edelliseltä tilikaudelta. Tätä kautta koskeva liikevaihto ei nimittäin anna mitään viitteitä kyseisen yrityksen koosta, toisin kuin oikeuskäytännössä edellytetään, eikä se voi näin ollen toimia perustana asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn enimmäismäärän määrittelylle.

Yrityksen liikevaihto voi jopa normaalin taloudellisen toiminnan harjoittamisen aikana pienentyä merkittävästi ja olennaisesti edeltäviin vuosiin verrattuna eri syistä, kuten vaikean taloudellisen tilanteen, kyseisellä sektorilla vallitsevan kriisin, vahinkotapahtuman tai lakon vuoksi. Kuitenkin siitä lähtien, kun yrityksellä on tosiasiallisesti liikevaihtoa täydeltä tilikaudelta, jonka aikana taloudellista toimintaa, vaikkapa vähäistäkin, on harjoitettu, komission on otettava huomioon tämä liikevaihto määrittääkseen asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn enimmäismäärän. Näin ollen ainakin tilanteissa, joissa ei ole viitettä siitä, että yritys on lopettanut liiketoimintansa taikka vääristänyt liikevaihtoaan välttääkseen raskaat sakot, on katsottava, että komissiolla on velvollisuus vahvistaa sakon enimmäismäärä viimeisimmän täyden liiketoimintavuoden liikevaihdon perusteella.

(ks. 89, 90 ja 94–97 kohta)

6. Komission toimivalta määrätä sakkoja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan nojalla on yksi komissiolle annettu keino, jonka avulla sen on mahdollista täyttää sille yhteisön oikeudessa annettu valvontatehtävä.

Tämä tehtävä sisältää velvollisuuden selvittää yksittäisiä kilpailusääntöjen rikkomisia ja määrätä niistä seuraamuksia, kuten myös velvollisuuden noudattaa sellaista yleistä politiikkaa, jolla pyritään kilpailuasioiden osalta soveltamaan perustamissopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja ohjaamaan yritysten käyttäytymistä näiden periaatteiden mukaisesti. Tämä tehtävä sisältää myös velvollisuuden määrätä seuraamuksia lainvastaisesta toiminnasta ja ehkäistä sen uusiminen.

Tämän johdosta komission on huolehdittava sakkojen ehkäisevästä vaikutuksesta.

(ks. 79 ja 91 kohta)

7. Kun on kyse sellaisista päätöksistä nostetuista kanteista, joissa komissio on määrännyt yrityksille sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta, unionin tuomioistuimilla on toimivalta EY 229 artiklassa, asetuksen N:o 17 17 artiklassa ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa niille annetun täyden harkintavallan nojalla arvioida, onko sakkojen suuruus asianmukainen. Tämä arviointi saattaa edellyttää sellaisten lisätietojen esittämistä ja huomioon ottamista, joita EY 253 artiklassa asetettu perusteluvelvollisuus ei sinänsä edellytä mainitsemaan päätöksessä, jolla sakosta on määrätty.

(ks. 105 ja 106 kohta)

8. Jos se, jolle tietty päätös on osoitettu, päättää nostaa tästä päätöksestä kumoamiskanteen, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi on saatettu vain ne päätöksen osat, jotka koskevat tätä adressaattia. Sitä vastoin osat, jotka koskevat muita adressaatteja ja joista ei ole nostettu kannetta, eivät ole sen asian kohteena, joka on saatettu unionin tuomioistuinten ratkaistavaksi.

(ks. 112 kohta)

9. Arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen konkreettisia vaikutuksia markkinoihin komission on käytettävä vertailukohtana sitä kilpailutilannetta, joka olisi normaalisti vallinnut ilman kilpailusääntöjen rikkomista. Jotta vaikutus markkinoihin voidaan päätellä, riittää, että sovitut hinnat ovat olleet perustana vahvistettaessa yksittäisiä transaktiohintoja, jolloin asiakkaiden neuvotteluvara on kaventunut.

Komissiolta ei sitä vastoin voida vaatia, mikäli kartellin täytäntöönpano on näytetty toteen, että se osoittaisi järjestelmällisesti, että asianomaiset yritykset ovat todellisuudessa kyenneet sopimusten avulla saavuttamaan transaktioille korkeamman hintatason kuin se, joka ilman kartellia olisi vallinnut. Olisi suhteetonta vaatia tällaista toteennäyttämistä, joka vaatisi huomattavia resursseja, koska se edellyttäisi turvautumista hypoteettisiin laskelmiin, jotka perustuisivat taloudellisiin malleihin, joiden paikkansapitävyyden varmistaminen olisi tuomioistuimelle hankalaa ja joiden oikeellisuutta ei ole millään tavoin osoitettu. Jotta näet kyettäisiin arvioimaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta, on ratkaisevaa tietää, olivatko kartellin jäsenet tehneet kaikkensa antaakseen aikomuksilleen todellisen vaikutuksen. Siihen, mitä tämän jälkeen tapahtui todellisuudessa saavutettujen markkinahintojen tasolla, olivat omiaan vaikuttamaan muut tekijät, jotka eivät olleet kartellin jäsenten määräämisvallassa. Kartellin jäsenet eivät voi lukea omaksi hyväkseen ja sakon alentamisen perusteeksi ulkoisia tekijöitä, jotka ovat haitanneet niiden pyrkimyksiä.

Tietyn yrityksen omaksumakseen väittämällä käyttäytymisellä ei ole nimittäin merkitystä, kun arvioidaan kartellin vaikutusta markkinoihin. On otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen kokonaisuuden vaikutukset. Näin ollen kyseisen yrityksen kilpailusääntöjä rikkovan toiminnan vaikutus kilpailuun otetaan huomioon sen yksilöllisen tilanteen arvioimiseksi, mutta sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta rikkomisen luokittelussa ”erittäin vakavaksi” rikkomiseksi.

Pitkäkestoisen rikkomisen osalta on todettava, että ei ole luultavaa, että kyseiset yritykset olisivat voineet katsoa, että moititut käytännöt olisivat olleet täysin tehottomia ja hyödyttömiä.

Kilpailusääntöjen rikkomisen laadulla on ensisijainen merkitys erityisesti silloin, kun kilpailusääntöjen rikkomisia luonnehditaan ”erittäin vakaviksi”. Tältä osin asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskentaa koskevissa suuntaviivoissa erittäin vakavina pidettyjen kilpailusääntöjen rikkomisten kuvauksesta ilmenee, että sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla pyritään muun muassa hintojen vahvistamiseen, voidaan jo laatunsa perusteella luonnehtia ”erittäin vakaviksi”, ilman että näitä menettelytapoja olisi tarpeen luonnehtia tietyn vaikutuksen tai maantieteellisen laajuuden perusteella. Kilpailusääntöjen vakavien rikkomisten kuvauksessa ei esitetä vaatimusta todellisesta vaikutuksesta markkinoihin eikä vaatimusta vaikutusten toteutumisesta tietyllä maantieteellisellä alueella.

(ks. 126, 128–130, 133, 134, 136 ja 137 kohta)

10. Rikkomisen kesto on yksi niistä seikoista, jotka on otettava huomioon määriteltäessä kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneille yrityksille määrättävän sakon suuruutta. Pitkäaikaisten rikkomisten osalta komissio voi korottaa automaattisesti rikkomisen vakavuuden perusteella todettua määrää 10 prosentilla vuotta kohden. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen 1 kohdan B alakohdan ensimmäisen alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa ei myöskään määrätä automaattisesta korotuksesta, vaan jätetään tältä osin komissiolle harkintavaltaa.

Suuntaviivoissa ei mitenkään kielletä ottamasta huomioon rikkomisen tosiasiallista kestoa sakon määrää laskettaessa. Tällainen lähestymistapa on täysin looginen ja järkevä ja kuuluu komission harkintavallan piiriin.

Kun on osoitettu, että yritys tiesi muiden osallistujien sääntöjenvastaisista menettelytavoista tai kykeni kohtuullisesti ennustamaan ne ja että se oli valmis hyväksymään riskin, myös sitä pidetään koko siltä ajalta, jona se on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, vastuullisena menettelytavoista, joita muut yritykset ovat panneet täytäntöön saman rikkomisen yhteydessä. Komissio voi perustellusti implisiittisesti katsoa, ettei rikkomisen kestoa ole jaettava sillä perusteella, miten voimakkaasti kantajana oleva yritys osallistuu rikkomiseen kyseisillä markkinoilla. Jos kyseessä olevan yrityksen asema kartellissa on otettu asianmukaisesti huomioon sakon laskentapohjaa määritettäessä, sitä seikkaa, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin, ei voida ottaa uudelleen huomioon rikkomisen kestoa määritettäessä.

Sakon määrän korotus rikkomisen keston vuoksi tehdään soveltamalla tiettyä prosenttimäärää laskentapohjaan, joka määritellään koko rikkomisen vakavuuden perusteella ja joka siis heijastelee rikkomisen eri voimakkuuksia. Näin ollen tämän määrän korottamiseksi rikkomisen keston perusteella ei siis olisi loogista ottaa huomioon rikkomisen voimakkuudessa asianomaisen ajanjakson kuluessa tapahtuneita muutoksia. Toisistaan on aina erotettava kartellin tosiasiallinen kesto ja kartellin luonteesta johtuva vakavuus.

(ks. 147, 148, 150, 152, 156, 157, 159 ja 160 kohta)

11. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen 3 kohdassa säädetyt lieventävät olosuhteet perustuvat kaikki kunkin yrityksen omaan käyttäytymiseen. Arvioitaessa niitä huomioon ei ole otettava vaikutuksia, joita aiheutuu rikkomisesta kokonaisuutena ja jotka on otettava huomioon punnittaessa rikkomisen todellista vaikutusta markkinoihin, jotta voitaisiin arvioida rikkomisen vakavuutta, vaan huomioon on otettava kunkin yrityksen oma käyttäytyminen sen tutkimiseksi, mikä on kunkin yrityksen osuuden suhteellinen vakavuus.

Yritysten on näin ollen esitettävä muita väitteitä, joiden perusteella voidaan todeta, että sinä aikana, jolloin ne osallistuivat kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin sopimuksiin, ne ovat tosiasiassa pidättyneet niiden soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla tai että ne ainakin selvästi ja huomattavasti ovat rikkoneet velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pannaan täytäntöön, siinä määrin, että se on häirinnyt kartellin toimintaa.

(ks. 178 ja 180 kohta)

12. Yrityksen passiivisuus tarkoittaa sitä, että kyseinen yritys on omaksunut ”matalan profiilin” eli se ei ole osallistunut aktiivisesti kilpailunvastaisen sopimuksen tai sopimusten laatimiseen. Yrityksen passiivista asemaa kartellissa osoittavana seikkana voidaan ottaa huomioon se, että yritys on osallistunut huomattavasti satunnaisemmin kokouksiin kuin kartellin rivijäsenet, samoin kuin se, että se on tullut myöhemmin kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olleille markkinoille, riippumatta siitä, miten pitkän ajan se on siihen osallistunut, sekä lisäksi se, että kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden kolmansien yritysten edustajat ovat tehneet tämänsuuntaisia nimenomaisia ilmoituksia.

Vain tietyissä erityisissä olosuhteissa yrityksen pieni koko on merkittävä huomioon otettava seikka. Jos sen johdolla on puheenjohtajan asema useissa kokouksissa ja se järjestää niitä, komissio toteaa perustellusti, ettei se ollut käyttäytynyt passiivisesti: on kiistatonta, että kokousten koollekutsuminen, esityslistan esittäminen ja kokouksia valmistelevien asiakirjojen jakeleminen eivät merkitse matalan profiilin omaksuneen seurailijan passiivisuutta, koska tällaiset aloitteet ilmentävät kyseisten yritysten myönteistä ja aktiivista suhtautumista kartellin kehittämiseen, jatkamiseen ja valvontaan.

Komissiota ei sido päätöskäytäntö: se seikka, että komissio on voinut ottaa aikaisemmissa asioissa huomioon alan taloudellisen tilanteen lieventävänä olosuhteena, ei merkitse sitä, että sen pitäisi välttämättä edelleenkin noudattaa tätä käytäntöä. Komission on analysoitava erikseen kunkin tapauksen erityispiirteitä, eivätkä muita taloudellisia toimijoita, muita tuote- ja palvelumarkkinoita tai muita maantieteellisiä markkinoita eri aikoina koskevat aikaisemmat päätökset sido sitä.

(ks. 184, 185, 189 ja 193–195 kohta)

13. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan säännösten mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uusiin perusteisiin, elleivät ne perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi.

(ks. 198 ja 199 kohta)

14. Komissiolla on sakkojen laskentatavan osalta laaja harkintavalta, ja se voi ottaa tältä osin huomioon lukuisia tekijöitä, joihin kuuluu kyseessä olevien yritysten yhteistyö tämän toimielimen yksiköiden suorittaman tutkimuksen aikana. Yrityksen yhteistyö komission kanssa voi oikeuttaa sakon alentamisen sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon nojalla vain, jos se helpottaa komission tehtävää sen pyrkiessä toteamaan rikkomisen olemassaolon ja saamaan sen loppumaan.

Komissiota ei sido aikaisempi päätöskäytäntö, kun se myöntää tietyn alennuksen tietynlaisen käyttäytymisen vuoksi; sillä ei ole velvollisuutta tehdä suhteessa samanlainen alennus arvioidessaan vastaavanlaista käyttäytymistä jossain myöhemmässä hallinnollisessa menettelyssä.

Komissiolla on laaja harkintavalta, kun se arvioi yrityksen yhteistyön laatua ja hyödyllisyyttä muun muassa suhteessa muiden yritysten myötävaikutukseen asian selvittämisessä. Komission on tässä yhteydessä suoritettava monimutkaisia tosiseikkoja koskevia arvioita, kuten arvioita, jotka koskevat mainittujen yritysten yhteistyötä. Yhteistyötiedonannon D kohdan 2 alakohtaan sisältyvien olosuhteiden luettelo, jonka perusteella sakkoa alennetaan, on vain suuntaa-antava.

Komissio ei voi sivuuttaa annettujen tietojen hyödyllisyyttä, jota on välttämättä tarkasteltava suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin. Se, että yritys yhteistyön puitteissa pelkästään vahvistaa – epätäsmällisemmin eikä yhtä nimenomaisesti – jonkin toisen yrityksen jo toimittamat tiedot, ei helpota komission tehtävää merkittävästi ja sulkee ulkopuolelle sakon alentamisen yhteistyön perusteella.

Lieventäminen on komission yritykselle myöntämä hyvitys kilpailusääntöjen rikkomisen todistamisen helpottamisesta riippumatta siitä menettelyn vaiheesta, missä yritys on antanut apua, ja siitä, onko tämä apu uusien tietojen ja uusien todisteiden toimittamista tai tosiseikkojen tai niiden oikeudellisen luokittelun tunnustamista.

Sakon alentaminen yhteistyön perusteella riippuu pääasiallisesti harjoitetun yhteistyön laadusta ja hyödyllisyydestä, joita komissio arvioi laajan harkintavaltansa puitteissa, ja vain harkintavallan ilmeiseen ylittämiseen voidaan puuttua.

Yritysten harjoittamaa yhteistyötä arvioidessaan komissio ei saa jättää huomiotta yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jota loukataan, jos toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua.

Yhteistyön hyödyllisyyden arviointi ei nojaudu millään tavalla aritmeettiseen laskentakaavaan, joka osoittaisi viran puolesta vähintään 20 prosentin alennuksen, jos on kyse yhtä aikaa yhteistyötiedonannon D kohdan kahdesta luetelmakohdasta.

(ks. 219–225, 238, 246 ja 248 kohta)

15. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että yhteisön toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa.

Sakkojen laskennan osalta kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on osoitettava lukuisten seikkojen perusteella, eikä millekään näistä seikoista pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin.

Suhteellisuusperiaate edellyttää tässä yhteydessä, että komission on vahvistettava sakko suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettuihin seikkoihin ja että sen on tältä osin sovellettava näitä seikkoja johdonmukaisesti ja objektiivisesti perustellulla tavalla.

Näin ollen komissio ei ole velvollinen ottamaan sakon suuruutta määrittäessään huomioon yrityksen rahoitusvajetta, sillä se merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen. Joka tapauksessa on niin, että jos oletetaan, että yhteisön viranomaisen toteuttama toimenpide saattaa johtaa yrityksen asettamiseen selvitystilaan sen oikeudellisessa muodossa, se ei kuitenkaan – vaikka sillä voidaan vahingoittaa omistajien, osakkeenomistajien tai osuudenomistajien taloudellisia etuja – merkitse sitä, että myös yrityksen edustamat henkilöstö sekä aineelliset ja aineettomat varat menettäisivät arvonsa.

Näin ollen asetuksessa N:o 17, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa N:o 1/2003 tai asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskentaa koskevissa suuntaviivoissa ei säädetä, että sakkojen määrä on vahvistettava suoraan kyseisten markkinoiden koon perusteella, koska tämä seikka on vain yksi tekijä muiden joukossa.

Vaikka suuntaviivoissa ei määrätä, että sakot laskettaisiin yritysten kokonaisliikevaihdon tai relevanteilla markkinoilla kertyneen liikevaihdon perusteella, niissä ei kuitenkaan myöskään kielletä sitä, että tällaiset liikevaihdot otettaisiin huomioon sakkoa määritettäessä yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden noudattamiseksi ja tilanteen sitä vaatiessa. Liikevaihto, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tavaroista, on omiaan osoittamaan kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta ja jokaisen kartellin jäsenen vastuuta kyseisillä markkinoilla. Se on nimittäin objektiivinen peruste, jolla kyseisen menettelyn haitallinen vaikutus tavanomaiseen kilpailuun saadaan täsmällisesti mitatuksi, ja se on näin ollen hyvä indikaattori kunkin kyseisen yrityksen kapasiteetista aiheuttaa vahinkoa. Ei ole kuitenkaan olemassa yleisesti sovellettavaa periaatetta, jonka mukaan seuraamuksen olisi oltava oikeassa suhteessa yritykselle rikkomisen kohteena olevan tuotteen myynnistä kertyneeseen liikevaihtoon.

Komissiolla ei ole velvollisuutta varmistaa tapauksissa, joissa sakkoja määrätään useille yrityksille samasta rikkomisesta, että kunkin yrityksen osalta lasketut sakkojen lopulliset määrät heijastavat kaikkia yritysten välisiä eroavaisuuksia näiden kokonaisliikevaihdon taikka niiden kyseisiä tuotemarkkinoita koskevan liikevaihdon osalta. Komission ei ole sakon määrää määritellessään otettava huomioon kyseisten yritysten kokoa; ei ole mitään syytä kohdella pieniä ja keskisuuria yrityksiä eri tavoin kuin muita yrityksiä, sillä tämä seikka ei vapauta niitä velvollisuudesta noudattaa kilpailusääntöjä.

(ks. 260, 261, 264, 266, 267, 275 ja 277–283 kohta)