Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden voidaan katsoa muodostavan yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

2. Kumoamiskanne – EY 81 tai EY 82 artiklan nojalla tehty komission päätös – Monitahoinen taloudellinen arviointi – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

3. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi toimivalta

(EY 81, EY 82, EY 229 ja EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta ja 31 artikla)

4. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komissiolle asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa myönnetty harkintavalta – Nulla poena sine lege ‑periaatetta ei ole loukattu

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Useita rikkomisia

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Arviointiperusteet – Rikkomisen vakavuus

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sen arvioiminen, mikä on tosiasiallinen mahdollisuus aiheuttaa vahinkoa kyseisillä markkinoilla

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Kyseisten yritysten jakaminen luokkiin, joiden erityinen lähtökohta on sama

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Tarvetta ottaa huomioon asianomaisten yritysten liikevaihdot ja varmistaa sakkojen oikeasuhteisuus kyseisiin liikevaihtoihin nähden ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Kyseisten yritysten jakaminen luokkiin, joiden erityinen lähtökohta on sama

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan kuudes alakohta)

11. Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

12. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Osallistuminen yritysten kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus – Seikka, jonka perusteella voidaan päätellä, että yritys on osallistunut päätettyyn yritysten väliseen järjestelyyn, jos se ei ole vastustanut kokouksessa tehtyjä päätöksiä

(EY 81 artiklan 1 kohta)

13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen kesto – Keski- ja pitkäkestoiset rikkomiset – Sakon laskentapohjan korottaminen 10 prosentilla vuotta kohti

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan B alakohta)

14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät olosuhteet

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan kolmas luetelmakohta)

15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määrää laskettaessa huomioon otettava liikevaihto

(Komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)

16. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Rikkomisen vaikutusten huomioon ottaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

17. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Näyttö, joka voidaan ottaa huomioon

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohta)

18. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Tietojensaantipyyntö – Puolustautumisoikeudet

(Neuvoston asetuksen N:o 17 11 artiklan 5 kohta)

19. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Yrityksen yhteistyö hallinnollisen menettelyn aikana

(Neuvoston asetuksen N:o 17 11 artiklan 4 ja 5 kohta)

Tiivistelmä

1. Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite koskee tilannetta, jossa useat yritykset ovat osallistuneet rikkomiseen, joka muodostuu jatkuvasta käyttäytymisestä, jolla on yksi taloudellinen tavoite eli kilpailun vääristäminen, tai itsenäisistä rikkomisista, joita yhdistävät sama tarkoitus (kaikilla osatekijöillä sama tarkoitus) ja samat subjektit (samat yritykset, jotka ovat tietoisia yhteiseen tarkoitukseen osallistumisesta). EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä, myös useista toimenpiteistä tai jatkuvasta käyttäytymisestä. Tämän tulkinnan oikeellisuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, koska niillä on sama tavoite vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden. Lisäksi yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite voi liittyä sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen, joka muodostuu sopimuksista, yhdenmukaistetuista menettelytavoista ja yritysten yhteenliittymien päätöksistä, oikeudelliseen luokitteluun.

Saman tavoitteen käsitettä ei voida määrittää yleisellä viittauksella kilpailun vääristymiseen kyseisillä rikkomisen kohteena olevilla markkinoilla, koska kilpailun rajoittaminen muodostaa tavoitteena tai vaikutuksena olennaisen tekijän kaikessa käyttäytymisessä, joka kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Saman tavoitteen tällainen määritelmä uhkaa evätä yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteeltä osan sen merkitystä, koska sen seurauksena on se, että useat käyttäytymiset, jotka koskevat talouden alaa ja jotka on kielletty EY 81 artiklan 1 kohdassa, pitäisi systemaattisesti luokitella yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osatekijöiksi. Kun näin ollen luokitellaan eri toimia yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi rikkomiseksi, on selvitettävä, täydentävätkö ne toisiaan siinä mielessä, että kunkin niistä tarkoituksena on vastata yhteen tai useampaan tavanomaisen kilpailun seuraukseen, ja myötävaikuttavatko ne vuorovaikutteisesti toimijoiden haluamien kaikkien kilpailunvastaisten vaikutusten toteuttamiseen kattavassa suunnitelmassa, jolla on sama tavoite. Tässä on otettava huomioon kaikki seikat, joilla voidaan osoittaa tällainen yhteys tai asettaa se kyseenalaiseksi, esimerkiksi soveltamisajanjakso, sisältö ja vastaavasti asianomaisten eri toimien tavoite. Komissio voi näin ollen objektiivisin perustein aloittaa erillisiä menettelyjä, todeta useita erillisiä rikkomisia ja määrätä useita erillisiä sakkoja.

Tiettyjen lainvastaisten toimien luokittelu toimiksi, jotka muodostavat yhden ja saman rikkomisen tai monta rikkomista, vaikuttaa periaatteessa seuraamukseen, joka voidaan määrätä. Monen rikkomisen toteaminen voi nimittäin merkitä monien erillisten sakkojen määräämistä, kussakin tapauksessa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa vahvistetuissa rajoissa.

(ks. 89–94, 133 ja 134 kohta)

2. Kun on kyse asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan laillisuudesta rangaistusten lakisidonnaisuuden periaatteeseen nähden, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat tämän periaatteen tunnustaneet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen ja jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteen mukaisesti, komissiolla ei ole rajatonta harkintavaltaa ensiksi kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisessa, toiseksi sen määrittelemisessä, muodostavatko eri rikkomiset yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun rikkomisen vai useita itsenäisiä rikkomisia, ja kolmanneksi sakkojen vahvistamisessa näistä rikkomisista.

Ensiksi kilpailusääntöjen rikkomisia, joista komissio voi asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa soveltamalla määrätä sakkoja, ovat vain ne, joista määrätään EY 81 tai EY 82 artiklassa. Sen arvioiminen, yhdistyvätkö EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamisen edellytykset, on lähtökohtaisesti täysin unionin tuomioistuinten valvontavallassa. Vaikka lisäksi on totta, että siinä tapauksessa, että tämä toteamus tarkoittaa monimutkaisia taloudellisia tai teknisiä arviointeja, oikeuskäytännössä annetaan komissiolle tietty harkinnanvara, harkintavalta ei ole missään tapauksessa rajoittamaton. Tällaisen harkintavallan olemassaolo ei merkitse sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen on kumoamiskanteen yhteydessä pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut tällaisia seikkoja. Unionin tuomioistuinten on muun muassa paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki merkitykselliset tiedot, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty.

(ks. 130 ja 131 kohta)

3. Komissiolla ei ole rajatonta harkintavaltaa kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen vahvistamisessa. Vaikka sakon enimmäismäärän objektiivinen peruste ja rikkomisen vakavuuden ja keston subjektiiviset perusteet jättävät komissiolle runsaasti harkintavaltaa, on kuitenkin niin, että kyse on kriteereistä, joiden perusteella komissio voi määrätä seuraamuksia ottaen huomioon kyseessä olevan käyttäytymisen lainvastaisuuden asteen. Näin ollen on katsottava, että vaikka asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdassa jätetään komissiolle tiettyä harkintavaltaa, niissä määritellään ne kriteerit ja rajat, joita komission on noudatettava, kun se käyttää harkintavaltaansa sakkojen alalla. Kun lisäksi komissio vahvistaa sakkoja näiden säännösten perusteella, sen on noudatettava yleisiä oikeusperiaatteita ja erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sellaisina, kuin niitä on tulkittu unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä.

EY 229 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan perusteella unionin yleisellä tuomioistuimella on täysi harkintavalta, kun se tutkii kanteet päätöksistä, joilla komissio on määrännyt sakkoja, joten se voi paitsi kumota komission tekemät päätökset myös poistaa määrätyt sakot tai alentaa tai korottaa niiden määrää. Komission hallinnolliseen käytäntöön kohdistuu näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama täysi tuomioistuinvalvonta.

Komission on EY 253 artiklan mukaisesti sakon määräävässä päätöksessä päätöksen yleisesti tunnetusta asiayhteydestä huolimatta esitettävä muun muassa määrätyn sakon suuruutta ja valittua laskentatapaa koskevat perustelut. Näistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä komission päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta ne voivat arvioida, onko tarkoituksenmukaista saattaa asia unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja jotta tämä voi tarvittaessa tutkia sen laillisuuden.

(ks. 140, 142–144 ja 148 kohta)

4. Tiettyjen lainvastaisten toimien luokittelu toimiksi, jotka muodostavat yhden ja saman rikkomisen tai monta rikkomista, vaikuttaa periaatteessa seuraamukseen, joka voidaan määrätä, koska monen rikkomisen toteaminen voi merkitä monien erillisten sakkojen määräämistä, joka tehdään kussakin tapauksessa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa, joissa säädetään, ettei kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän sakko saa ylittää 10:tä prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta, vahvistetuissa rajoissa. Tästä seuraa, että komissio ei riko nulla poena sine lege ‑periaatetta, kun se määrää kaksi sakkoa, joiden yhteenlaskettu määrä ylittää enimmäismäärän, joka on 10 prosenttia kantajien liikevaihdosta.

(ks. 150 ja 151 kohta)

5. Ehkäisevän vaikutuksen päämäärällä, jota komissiolla on oikeus tavoitella sakon määrää vahvistaessaan, pyritään varmistamaan se, että yritykset noudattavat perustamissopimuksen kilpailusääntöjä harjoittaessaan toimintaansa Euroopan unionin alueella tai Euroopan talousalueella. Siinä tapauksessa, että on kyse useista rikkomisista, komissio voi perustellusti katsoa, ettei tällaista tavoitetta saavuteta ainoastaan määräämällä seuraamus yhdestä rikkomisesta.

(ks. 160 kohta)

6. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että yhteisön toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Sakkojen laskennassa kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on osoitettava lukuisten seikkojen perusteella, eikä millekään näistä seikoista pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin. Suhteellisuusperiaate edellyttää tässä yhteydessä, että kom ission on vahvistettava sakko suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi huomioon otettuihin seikkoihin ja että sen on tältä osin sovellettava näitä seikkoja johdonmukaisesti ja objektiivisesti perustellulla tavalla.

Rikkomisen vakavuutta arvioitaessa komission on otettava huomioon monia tekijöitä, joiden luonne ja merkitys vaihtelevat kyseisen rikkomistyypin ja asianomaisen rikkomisen erityisolosuhteiden mukaan. Ei ole pois suljettua, että näihin tekijöihin, jotka osoittavat rikkomisen vakavuuden, voi tapauksen mukaan kuulua merkityksellisen tuotteen markkinoiden koko. Vaikka markkinoiden koko voi olla yksi huomioon otettava tekijä rikkomisen vakavuuden osoittamiseksi, sen merkitys vaihtelee näin ollen kyseisen rikkomisen erityisolosuhteiden mukaan.

Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa tarkoitetun ”hintakartellin” kaltaiset horisontaaliset rajoitukset ovat luonteeltaan ”erittäin vakavia”. Tässä yhteydessä kyseessä olevien markkinoiden pienellä koolla on vain vähäinen merkitys rikkomisen vakavuuden osoittaviin muihin seikkoihin nähden.

(ks. 171, 175, 176 ja 178 kohta)

7. Kun yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrän vahvistamisen yhteydessä arvioidaan rikkomiseen syyllistyneiden yhtiöiden todellisia taloudellisia mahdollisuuksia aiheuttaa merkittävää vahinkoa kilpailulle, mikä merkitsee näiden yritysten tosiasiallisen merkittävyyden arviointia relevanteilla markkinoilla eli niiden vaikutusta näillä markkinoilla, kokonaisliikevaihto antaa vajavaisen kuvan. Ei ole mahdotonta, että vahva monialayritys toimii vain vähäisessä määrin joidenkin erityisten tuotteiden markkinoilla. Ei ole myöskään mahdotonta, että yrityksellä, jolla on merkittävä asema yhteisön ulkopuolisilla maantieteellisillä markkinoilla, on vain heikko asema yhteisön markkinoilla tai Euroopan talousalueella. Tällaisissa tapauksissa pelkästään se seikka, että kyseisen yrityksen kokonaisliikevaihto on huomattava, ei merkitse välttämättä sitä, että sillä olisi ratkaiseva vaikutus kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olleisiin markkinoihin. Tästä syystä – vaikka yritysten kyseisillä markkinoilla saamat liikevaihdot eivät voi olla ratkaiseva peruste sille päätelmälle, että yritys kuuluu vahvaan taloudelliseen yksikköön – ne ovat sitä vastoin merkityksellisiä sen määrittämisessä, millaista vaikutusvaltaa yritys on voinut käyttää markkinoilla.

Näin ollen tavaroista, joita rikkominen koskee, kertyvä liikevaihto voi antaa oikean kuvan rikkomisen laajuudesta relevanteilla markkinoilla. Tämä liikevaihto on nimittäin omiaan antamaan oikean kuvan kunkin yrityksen vastuusta mainituilla markkinoilla, koska se on objektiivinen seikka, joka antaa oikeat mittasuhteet sille, miten haitallista tämä menettely on normaalille kilpailulle, ja se on näin ollen hyvä indikaattori jokaisen kyseessä olevan yrityksen kyvystä aiheuttaa vahinkoa.

(ks. 187 ja 188 kohta)

8. Menetelmää, jonka mukaan kartellin osapuolille määrättävien sakkojen määrä vahvistetaan jakamalla kartellin jäsenet useisiin luokkiin ja vahvistamalla samaan luokkaan kuuluville yrityksille kiinteämääräinen sakon laskentapohja, ei voida – siitä huolimatta, että se johtaa samaan luokkaan kuuluvien yritysten kokoerojen huomioimatta jättämiseen – pitää lainvastaisena, edellyttäen, että on noudatettu suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Unionin yleisen tuomioistuimen ei tule lausua tällaisen järjestelmän sopivuudesta, vaikka se olisi epäedullinen pienten yritysten osalta. Unionin yleisen tuomioistuimen on valvoessaan sitä, onko komissio käyttänyt sille tällä alalla kuuluvaa harkintavaltaansa laillisesti, nimittäin tarkastettava ainoastaan, onko kartellin jäsenten jako luokkiin yhtenäinen ja objektiivisesti perusteltu, eikä se saa korvata suoralta kädeltä komission arviointia omalla arvioinnillaan.

(ks. 196 kohta)

9. EY 81 ja EY 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdassa ei edellytetä, että tapauksessa, jossa sakkoja määrätään useammalle samaan rikkomiseen syyllistyneelle yritykselle, pienelle tai keskisuurelle yritykselle asetetun sakon määrä ei prosenttiosuutena liikevaihdosta olisi suurempi kuin suuremmille yrityksille asetettujen sakkojen määrä. Tästä säännöksestä ilmenee, että sekä pienten ja keskisuurten yritysten että suurempien yritysten osalta on sakon määrää määritettäessä otettava huomioon rikkomisen vakavuus ja kesto. Jos komissio asettaa kullekin samaan rikkomiseen osallistuneelle yritykselle rikkomisen vakavuuden ja keston mukaan perustellut sakot, sitä ei voida moittia siitä, että joillekin yrityksille asetettujen sakkojen määrä on liikevaihtoon nähden suurempi kuin toisille yrityksille asetettujen. Näin ollen komissiolla ei ole velvollisuutta lieventää sakkojen määrää, kun kyseiset yritykset ovat pieniä tai keskisuuria. Yrityksen koko on nimittäin jo otettu huomioon asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa vahvistetun enimmäismäärän ja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen säännösten avulla. Näitä kokoon liittyviä seikkoja lukuun ottamatta ei ole mitään syytä kohdella pieniä tai keskisuuria yrityksiä toisin kuin muita yrityksiä. Se, että yritykset ovat pieniä tai keskisuuria yrityksiä, ei vapauta niitä velvollisuudesta noudattaa kilpailusääntöjä.

(ks. 199 ja 200 kohta)

10. Sellaisella komission päätöksellä, jossa luokitellaan samaan luokkaan useita yrityksiä, joista yhden kokonaisliikevaihto on selvästi eli ”tuntuvasti” pienempi kuin muiden yritysten, niiden hyvin samanlaisen kyseisillä markkinoilla saaman liikevaihdon ja hyvin samanlaisten markkinaosuuksien perusteella ja sovelletaan niihin samaa laskentapohjaa, ei rikota yhdenvertaisen kohtelun periaatetta asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen nojalla, joiden 1 kohdan A alakohdan kuudennessa alakohdassa todetaan, että sitä, että samantyyppiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneet yritykset ovat ”huomattavan” erikokoisia, voidaan käyttää perusteena sille, että ne erotellaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa.

(ks. 202 ja 205 kohta)

11. Kun määritellään kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrättävien sakkojen määrää, olennaisia menettelymääräyksiä, joihin perusteluvelvollisuus kuuluu, noudatetaan, kun komissio ilmoittaa päätöksessään ne arviointiperusteet, joiden avulla se on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston. Nämä vaatimukset eivät edellytä sitä, että komission olisi ilmoitettava päätöksessään sakkojen laskentatapaan liittyviä numerotietoja, ja on korostettava, että komissio ei missään tapauksessa voi luopua harkintavallastaan käyttämällä yksinomaan ja mekaanisesti aritmeettisia laskentakaavoja. Sellaisen päätöksen osalta, jossa usealle yritykselle määrätään sakkoja, perusteluvelvollisuuden laajuutta on arvioitava ottaen huomioon erityisesti se seikka, että kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on määritettävä erittäin monien seikkojen, kuten erityisesti asian ominaispiirteiden, asiayhteyden ja sakkojen ennalta ehkäisevän vaikutuksen perusteella, eikä huomioon otettavista arviointiperusteista ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa.

(ks. 226 kohta)

12. Se seikka, että yritys ei osallistunut monenväliseen kokoukseen ja että se lopetti tietojen toimittamisen muille kartellin jäsenille, ei riitä osoittamaan, että se olisi lopettanut osallistumisensa kartelliin, koska se ei ole julkisesti etääntynyt sen sisällöstä.

(ks. 240, 241 ja 244 kohta)

13. Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaan rikkomisen kesto on yksi niistä seikoista, jotka on otettava huomioon, kun päätetään kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneiden yritysten sakkojen määristä.

Vaikka asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 kohdan B alakohdan säännöksissä ei säädetä korotuksesta lyhytaikaisiin, yleensä alle vuoden pituisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin, korotusta sovelletaan keskipitkiin, yleensä 1–5 vuoden pituisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin, ja se voi nousta esimerkiksi 50 prosenttiin sakon lähtökohtaisesta määrästä. Yleensä yli viiden vuoden pituisten pitkäaikaisten kilpailusääntöjen rikkomisten osalta säädetään vain siitä, että määrää voidaan korottaa 10 prosenttia vuotta kohti. Nämä korotukset eivät ole automaattisia, koska mainituissa suuntaviivoissa jätetään komissiolle harkintavaltaa.

(ks. 237, 247 ja 249 kohta)

14. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa ei luetella pakottavasti lieventäviä seikkoja, jotka komission olisi otettava huomioon alentaessaan sakon perusmäärää. Näin ollen on katsottava, että komissio on säilyttänyt tietyn harkintavallan arvioidakseen kokonaisvaltaisesti mahdollisen lieventäviin seikkoihin perustuvan sakon määrän alennuksen suuruutta. Näin ollen komissio ei harkintavaltansa rajoissa ole missään tapauksessa velvollinen alentamaan sakkoa sillä perusteella, että ilmeinen kilpailusääntöjen rikkominen oli lopetettu, oli tämä lopettaminen sitten tapahtunut ennen komission toimenpiteitä tai niiden jälkeen.

Kilpailusääntöjen rikkomisten päättäminen komission ensimmäisistä suuntaviivojen 3 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisista toimenpiteistä lähtien voi loogisesti olla lieventävä olosuhde vain, jos on syytä olettaa, että kyseiset komission toimenpiteet ovat saaneet aikaan sen, että kyseessä olevat yritykset ovat päättäneet kilpailunvastaiset menettelynsä. Tällä määräyksellä pyritään nimittäin rohkaisemaan yrityksiä lopettamaan kilpailunvastaiset menettelynsä heti, kun komissio aloittaa niitä koskevan tutkimuksen. Sakon määrää ei voida tällä perusteella alentaa tilanteessa, jossa nämä yritykset ovat jo tehneet sitovan päätöksen rikkomisen lopettamisesta ennen komission ensimmäisiä toimenpiteitä, tai tilanteessa, jossa rikkominen on jo loppunut ennen tätä ajankohtaa. Tämä jälkimmäinen mahdollisuus otetaan riittävästi huomioon määritetyn rikkomisajan keston laskennassa.

(ks. 259 ja 260 kohta)

15. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa todetaan subjektiivisista osatekijöistä, jotka otetaan huomioon sakon laskentapohjaa vahvistettaessa, että on tarpeen ottaa huomioon yritysten todellinen taloudellinen kapasiteetti aiheuttaa vakavaa vahinkoa muille talouden toimijoille ja erityisesti kuluttajille ja määrittää sakon määrä tasolle, joka on riittävän varoittava. Näissä suuntaviivoissa todetaan, että jos rikkomiseen syyllistyy useita yrityksiä, kuten kartelleissa, yleistä laskentapohjaa voidaan painottaa ja voidaan vahvistaa kunkin yrityksen erityisluonteen perusteella erityinen laskentapohja, jossa otetaan huomioon kunkin yrityksen rikkomisen erityinen painoarvo ja siten todellinen vaikutus kilpailuun erityisesti, kun samanlaisiin rikkomisiin syyllistyneet yritykset ovat huomattavan erikokoisia.

Suuntaviivoissa ei kielletä sitä, että yritysten kokonaisliikevaihto tai kyseessä olevasta tuotteesta relevanteilla markkinoilla kertynyt liikevaihto otettaisiin huomioon sakkoa määritettäessä yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden noudattamiseksi ja tilanteen sitä vaatiessa.

Näin ollen yritysten jakaminen kahteen luokkaan niiden liikevaihtojen perusteella ei ole kohtuuton tapa ottaa huomioon niiden suhteellista merkitystä markkinoilla sakon laskentapohjan vahvistamiseksi, kunhan sillä ei päädytä kyseisten markkinoiden karkeaan vääristelyyn.

(ks. 273–275 ja 280 kohta)

16. Kilpailuasiassa rikkomisen vaikutuksia kyseisiin markkinoihin koskeva selvitysvelvollisuus, joka komissiolla on, kun se ottaa vaikutukset huomioon laskiessaan sakkoa rikkomisen vakavuuden perusteella, on kevyempi kuin komission selvitysvelvollisuus, kun sen on osoitettava pelkkä kilpailusääntöjen rikkominen, kun kyse on kartellista. Kartellin markkinoihin kohdistuvan todellisen vaikutuksen huomioon ottamiseksi on riittävää, että komissio esittää ”hyviä perusteluja niiden huomioon ottamisesta”.

(ks. 301 kohta)

17. Väitetiedoksiannon ja lopullisen päätöksen erilaisuus merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan sillä edellytyksellä, ettei lopullisessa päätöksessä vahvistettua väitettä ole esitetty väitetiedoksiannossa riittävällä tavalla, jotta sen adressaatit voivat puolustautua.

Jos asiakirjoja ei ole mainittu väitetiedoksiannossa, kyseessä oleva yritys voi perustellusti arvioida niiden olevan merkityksettömiä asian käsittelyssä. Kun komissio ei ole ilmoittanut yritykselle tiettyjen asiakirjojen käyttämisestä päätöksessä, se on estänyt tätä esittämästä oikea-aikaisesti huomautuksiaan asiakirjojen todistusarvosta. Tästä seuraa, että asiakirjoja ei voida pitää hyväksyttävinä todisteina tämän yrityksen osalta.

Komission lopullisessa päätöksessä yhden väitteen tueksi esittämää asiakirjaa voidaan – vaikka sitä käytettiin väitetiedoksiannossa toisen väitteen tueksi – käyttää päätöksessä kyseistä yritystä vastaan kuitenkin ainoastaan, mikäli tämä on kohtuullisesti pystynyt tekemään väitetiedoksiannosta sekä asiakirjan sisällöstä ne johtopäätökset, joita komissio aikoi siitä tehdä.

(ks. 313–315 kohta)

18. Absoluuttista vaitiolo-oikeutta ei voida myöntää yritykselle, joka on sellaisen päätöksen adressaatti, jolla pyydetään tietoja asetuksen N:o 17 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tällaisen oikeuden myöntäminen ylittäisi näet sen, mikä on tarpeen yritysten puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi, ja se estäisi perusteettomasti komissiota hoitamasta tehtäväänsä valvoa kilpailusääntöjen noudattamista yhteismarkkinoilla. Vaitiolo-oikeus voidaan myöntää ainoastaan siltä osin kuin asianomaisen yrityksen olisi annettava vastauksia, joiden seurauksena sen olisi myönnettävä sellainen kilpailusääntöjen rikkominen, josta komission on hankittava selvitys.

Komissiolla on näin ollen oikeus asetuksen N:o 17 11 artiklan tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi velvoittaa yritykset toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot yritysten tiedossa mahdollisesti olevista seikoista ja yritysten hallussa olevat kyseisiä asioita koskevat asiakirjat, vaikka kyseisten asiakirjojen perusteella kilpailua rajoittava käyttäytyminen voitaisiin näyttää toteen. Kyseinen komissiolla oleva tietojensaantioikeus ei ole ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 ja 2 kappaleen eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

Joka tapauksessa sillä, että asianosainen on velvollinen vastaamaan tosiseikkoja koskeviin komission kysymyksiin ja täyttämään sen pyynnöt jo olemassa olevien asiakirjojen toimittamisesta, ei voi loukata puolustautumisoikeuksia koskevaa perusoikeutta eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa oikeutta, joiden soveltamisella taataan kilpailuoikeuden alalla samanlainen suoja kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Mikään ei itse asiassa estä sitä, jolle tietojensaantipyyntö on esitetty, näyttämästä toteen myöhemmin hallinnollisessa menettelyssä tai unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä, että sen vastauksissaan esittämillä seikoilla tai toimittamilla asiakirjoilla on toinen merkitys kuin se, minkä komissio niille antaa.

Kun komissio asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla esittämässään tietojensaantipyynnössä pyytää yritystä paitsi antamaan tietoja pelkästään tosiseikoista ja esittämään jo olemassa olevia asiakirjoja myös kuvailemaan useiden sellaisten kokousten tarkoitusta ja kulkua, joihin kyseinen yritys on osallistunut, ja tällaisten kokousten tuloksia tai päätelmiä tilanteessa, jossa on selvää, että komissio epäilee, että kyseisten kokousten tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen, tällainen pyyntö on omiaan velvoittamaan tiedustelujen kohteeksi joutuneen yrityksen tunnustamaan osallisuutensa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomiseen, joten kyseinen yritys ei ole velvollinen vastaamaan tämäntyyppisiin kysymyksiin. Tällaisessa tilanteessa sitä, että yritys kuitenkin toimittaa tietoja tällaisista seikoista, on pidettävä kyseisen yrityksen harjoittamana oma-aloitteisena yhteistyönä, jonka perusteella voidaan mahdollisesti perustella sakon määrän alentaminen yhteistyötiedonannon mukaisesti. Tässä samassa tilanteessa yritykset eivät voi väittää, että niiden oikeutta olla myöntämättä syyllisyyttään on loukattu sen vuoksi, että ne ovat vapaaehtoisesti vastanneet tällaiseen pyyntöön.

(ks. 326–329 kohta)

19. Kielletyn kartellin takia aloitetun hallinnollisen menettelyn yhteydessä sakkoa ei voida alentaa sen perusteella, että kyseinen yritys on tehnyt tutkimuksen osalta yhteistyötä, silloin, kun kyseinen yhteistyö ei ole mennyt pitemmälle kuin yritykselle asetuksen N:o 17 11 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla kuuluvista velvollisuuksista on seurannut. Sitä vastoin silloin, kun yritys toimittaa vastauksessaan 11 artiklaan perustuvaan tietojensaantipyyntöön sellaisia tietoja, jotka menevät huomattavasti pitemmälle kuin sellaiset tiedot, joita komissio voi kyseisen artiklan nojalla vaatia, yritykselle määrättävän sakon määrää voidaan alentaa.

(ks. 340 kohta)