Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Poikkeukset – Toiminnot, jotka liittyvät julkisen vallan käyttöön

(EY 43, EY 45, EY 49 ja EY 55 artikla)

2. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavat yritykset

(EY 49 artikla)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavat yritykset

(EY 43 ja EY 49 artikla)

4. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavat yritykset

(EY 49 artikla)

5. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavat yritykset

(EY 43 ja EY 49 artikla)

6. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Hintojen valvonta – Yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavat yritykset

(EY 49 artikla)

Tiivistelmä

1. Jäsenvaltio, jonka lainsäädännössä säädetään, että yksityisen vartijan tehtävissä voi toimia vain henkilö, joka on ennalta vannonut uskollisuudenvalan tälle jäsenvaltiolle ja sen valtionpäämiehelle, ei ole noudattanut EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan. Sovellettavan lainsäädännön nykytilassa yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavat yritykset eivät osallistu tässä jäsenvaltiossa välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön, koska niiden tarjoamia yksityisiä turvallisuuspalveluja ei voida rinnastaa tehtäviin, jotka kuuluvat julkisille turvallisuuspalveluille kuuluvaan toimivaltaan, joten EY 45 ja EY 55 artiklassa määrättyjä poikkeuksia ei sovelleta tällaisessa tapauksessa. Lisäksi tämänkaltainen juhlallinen uskollisuudenlupaus jäsenvaltiolle ja tämän jäsenvaltion valtionpäämiehelle saatetaan sen symbolisen ulottuvuuden johdosta hyväksyä helpommin, jos kyseessä ovat tämän jäsenvaltion kansalaiset tai henkilöt, jotka ovat jo asettautuneet sinne. Ulkomaiset toimijat asetetaan täten epäedullisempaan asemaan kyseessä olevassa jäsenvaltiossa toimiviin ja sieltä lähtöisin oleviin toimijoihin nähden. Lopuksi kun on kyse tämänkaltaisen sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksen mahdollisesta perusteesta, joka liittyy yleisen järjestyksen suojaamiseen, on todettava, että tähän viimeksi mainittuun käsitteeseen voidaan vedota vain, kun on kyse yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta. Ei kuitenkaan voida katsoa, että yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavat yritykset, joiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa valan vannominen on otettu käyttöön, voisivat aiheuttaa yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavan todellisen ja vakavan vaaran käyttämällä sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevaa oikeuttaan ja ottamalla palvelukseen henkilöitä, jotka eivät ole vannoneet uskollisuutta kyseiselle jäsenvaltiolle ja sen valtionpäämiehelle.

(ks. 43, 44, 47–50 ja 130 kohta sekä tuomiolauselma)

2. Jäsenvaltio, jonka lainsäädännössä säädetään, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet palvelujen tarjoajat voivat harjoittaa yksityistä turvallisuuspalvelutoimintaa vain toimivaltaisen viranomaisen luvalla, jonka alueellinen ulottuvuus on rajoitettu, ilman että otetaan huomioon velvollisuudet, joita näihin palvelujen tarjoajiin jo sovelletaan lähtöjäsenvaltiossa, ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan. Jäsenvaltion toteuttamaa toimenpidettä, joka olennaisilta osiltaan on päällekkäinen siinä jäsenvaltiossa jo suoritetun valvonnan kanssa, jossa palvelujen tarjoajan kotipaikka on, ei nimittäin voida pitää tarpeellisena asetetun tavoitteen saavuttamiseksi eli tämän toiminnan tiukaksi valvomiseksi.

(ks. 63, 64, 67 ja 130 kohta sekä tuomiolauselma)

3. Jäsenvaltio, jonka lainsäädännössä säädetään, että yritys, jonka kotipaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, voi harjoittaa yksityistä turvallisuuspalvelutoimintaa vain, jos sillä on toimivaltaisen viranomaisen lupa, jonka pätevyys on alueellisesti rajoitettu, ja että kyseisen luvan myöntämisessä otetaan huomioon samalla alueella jo toimivien turvallisuuspalveluja tarjoavien yritysten lukumäärä ja niiden koko, ei ole noudattanut EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan.

(ks. 68, 79, 80 ja 130 kohta sekä tuomiolauselma)

4. Jäsenvaltio, jonka lainsäädännössä säädetään, että

– yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavilla yrityksillä on oltava toimipaikka jokaisessa maakunnassa, jossa ne harjoittavat toimintaansa

– yritysten henkilökunnalla on oltava henkilökohtaiset luvat harjoittaa yksityistä turvallisuuspalvelutoimintaa, ilman että otetaan huomioon valvontaa ja tarkastuksia, jotka lähtöjäsenvaltiossa on jo suoritettu

ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

(ks. 88, 93, 94 ja 130 kohta sekä tuomiolauselma)

5. Jäsenvaltio, jonka lainsäädännössä säädetään, että

– yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavilla yrityksillä on oltava vähimmäis- ja/tai enimmäismäärä työntekijöitä, jotta ne voivat saada luvan harjoittaa toimintaansa

– samojen yritysten on asetettava vakuus kansalliseen elimeen

ei ole noudattanut EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

(ks. 105, 115 ja 130 kohta sekä tuomiolauselma)

6. Jäsenvaltio, jonka lainsäädännössä säädetään, että yksityisten turvallisuuspalvelujen hinnat vahvistetaan toimivaltaisen viranomaisen myöntämässä luvassa tietyn ennalta asetetun marginaalin rajoissa, ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Hintojen vahvistamisen vapaudelle täten asetettu rajoitus on omiaan rajoittamaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden sellaisten toimijoiden pääsyä asianomaisen jäsenvaltion yksityisten turvallisuuspalvelujen markkinoille, jotka haluavat tarjota palvelujaan tässä jäsenvaltiossa. Kyseisellä rajoituksella nimittäin yhtäältä estetään kyseisiä toimijoita kilpailemasta tehokkaammin vakituisesti kyseessä olevaan jäsenvaltioon asettautuneiden taloudellisten toimijoiden kanssa, joilla on tästä syystä ulkomaille sijoittautuneita taloudellisia toimijoita paremmat mahdollisuudet hankkia asiakkaita, tarjoamalla vahvistettuja hintoja matalampia hintoja. Toisaalta tämä sama rajoitus on omiaan estämään sen, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet toimijat sisällyttävät palvelujensa hintaan tiettyjä kustannuksia, joista siihen jäsenvaltioon sijoittautuneiden toimijoiden ei tarvitse vastata, jossa palvelua tarjotaan. Lopuksi toimijoille jätetty marginaali ei ole omiaan korvaamaan hintojen vahvistamisen vapaudelle täten asetettujen rajoitusten vaikutuksia.

(ks. 125, 126, 129 ja 130 kohta sekä tuomiolauselma)