Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kuluttajansuoja kulutusluottojen alalla – Direktiivi 87/102

(Neuvoston direktiivin 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/7, 11 artiklan 2 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kuluttajansuoja kulutusluottojen alalla – Direktiivi 87/102

(Neuvoston direktiivin 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/7, 11 artiklan 2 kohta ja 14 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kuluttajansuoja kulutusluottojen alalla – Direktiivi 87/102

(Neuvoston direktiivin 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/7, 11 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

1. Kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/7, 11 artiklan 2 kohtaa, joka koskee kuluttajan oikeutta vaatia oikeuksiensa täyttämistä luotonantajalta, sovelletaan sekä luottoon, joka on tarkoitettu yhden ainoan liiketoimen rahoittamiseen, että sellaisen luottosuhteen perustamiseen, jonka nojalla kuluttaja voi käyttää myönnettyä luottoa useita kertoja.

Mikään mainitun säännöksen sanamuotoon sisältyvä seikka ei näet näytä osoittavan, että säännöstä ei sovellettaisi luottosuhteiden perustamisiin. Lisäksi saman direktiivin 11 artiklan 3 kohdassa säädetään nimenomaisesti poikkeuksesta tämän artiklan 2 kohdan soveltamisesta. Luottosuhteiden perustamisia ei kuitenkaan poissuljeta yleisesti.

Direktiivin 11 artiklan 2 kohdalla tavoiteltu päämäärää voidaan saavuttaa vain, jos tätä säännöstä sovelletaan myös silloin, kun luotolla mahdollistetaan hyvin monia käyttötapoja. Mainitun säännöksen tarkoituksena, kun sitä tulkitaan direktiivin 87/102 johdanto-osan 21. perustelukappaleen perusteella, on näet antaa kuluttajalle direktiivissä määritellyissä olosuhteissa luotonantajaa kohtaan tiettyjä oikeuksia niiden oikeuksien lisäksi, jotka hänellä yleensä on sopimuksen nojalla tätä sekä myyjää tai palvelujen suorittajaa kohtaan.

Lisäksi mainitulla 11 artiklan 2 kohdalla mahdollistetaan se, että kuluttajalle annettavaa suojaa voidaan mukauttaa eri tavoin, jotta voidaan ottaa huomioon kyseisen luottosopimuksen erityispiirteet yhtä hankintaa varten myönnettyyn luottoon verrattuna.

(ks. 39, 40 ja 42–44 kohta)

2. Kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/7, 11 ja 14 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tämän direktiivin 11 artiklan 2 kohdassa säädetylle oikeudelle vaatia oikeuksiensa täyttämistä, joka kuluttajalla on luotonantajaa kohtaan, asetetaan edellytykseksi, että edeltävässä luottotarjouksessa mainitaan rahoitettava tavara tai palvelu.

On näet niin, että mainitun direktiivin 11 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on päätettävä, missä laajuudessa ja millä edellytyksillä näiden oikeuksien täyttämistä voidaan vaatia luotonantajalta, ei voida tulkita siten, että sillä annetaan jäsenvaltioille oikeus asettaa kuluttajien oikeudelle vaatia oikeuksiensa täyttämistä ylimääräisiä edellytyksiä niiden lisäksi, jotka on lueteltu tyhjentävästi direktiivin 87/102 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa. Tätä tulkintaa tukee direktiivin 87/102 14 artikla, jossa korostetaan yleisesti yhteisön lainsäätäjän tässä direktiivissä säädetyille suojaa koskeville säännöksille ja niiden tiukalle soveltamiselle antamaa merkitystä. Lisäksi erityisesti tämän saman 14 artiklan 2 kohta on esteenä sille, että kansallisella lainsäädännöllä mahdollistettaisiin se, että luotonantaja voi pelkästään jättämällä pois maininnan rahoitetuista tavaroista tai palveluista estää kuluttajaa vaatimasta oikeuksiensa täyttämistä tämän saman direktiivin 11 artiklan 2 kohdan nojalla.

(ks. 46 ja 48–50 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3. Kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettua direktiiviä 87/102, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/7, on tulkittava siten, että sillä mahdollistetaan se, että kansallinen tuomioistuin soveltaa viran puolesta säännöksiä, joilla saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä sen 11 artiklan 2 kohta, joka liittyy kuluttajan oikeuteen vaatia oikeuksiensa täyttämistä luotonantajalta.

(ks. 69 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)