Asia C-389/05

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Ranskan tasavalta

”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — EY 43 ja EY 49 artikla — Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus — Eläinten terveys — Nautojen keinosiemennysasema — Kansallinen lainsäädäntö, jossa annetaan yksinoikeus nautojen keinosiemennyspalvelun tarjoamiseen tietyllä alueella toimiluvan saaneille keinosiemennysasemille ja asetetaan keinosiementäjän luvan saamisen edellytykseksi sopimuksen tekeminen jonkin tällaisen aseman kanssa”

Julkisasiamies P. Mengozzin ratkaisuehdotus 3.4.2008   I - 5401

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.7.2008   I - 5425

Tuomion tiivistelmä

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Rajoitukset

   (EY 43 artikla)

2. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset

   (EY 49 artikla)

3. Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Puhdasrotuisten nautojen siemennesteen yhteisön sisäinen kauppa

   (EY 43 ja EY 49 artikla; neuvoston direktiivi 77/504; neuvoston direktiivi 87/328 ja neuvoston direktiivi 91/174)

4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset

   (EY 43 ja EY 49 artikla)

1.  Jäsenvaltion nautojen keinosiemennyspalvelun tarjoamiseen toimiluvan saaneille varsinaista keinosiemennystoimintaa harjoittaville asemille myöntämällä maantieteellisellä yksinoikeudella, jolla rajoitetaan niiden toimijoiden kokonaislukumäärää, joiden annetaan perustaa ja hallinnoida tällaisia asemia tämän valtion alueella, ja sillä, että tällaisen yksinoikeuden kestoa ei ole määritelty, rajoitetaan muiden toimijoiden, muista jäsenvaltioista peräisin olevat toimijat mukaan lukien, keinosiementämisen markkinoille pääsyä. Tähän arvioon ei ole vaikutusta sillä seikalla, että maantieteellisiä alueita, joita tämä yksinoikeus koskee, voidaan mukauttaa tai jakaa.

   Koska toimija, jonka tavoite on toiminnan harjoittaminen keinosiemennyksen alalla, ei voi hankkia oikeuksia tietyllä maantieteellisellä alueella, se on velvollinen tekemään sopimuksen alueellisesti toimivaltaisen varsinaista keinosiemennystoimintaa harjoittavan aseman kanssa saadakseen keinosiementäjän luvan. Koska sopimuksen tekeminen kuitenkin riippuu toimiluvan saaneiden asemien johtajista, tällainen velvollisuus on omiaan estämään mainitun tavoitteen toteutumisen.

   Tällaisista toimenpiteistä seuraa niiden luonteen vuoksi, että sijoittautumisvapauden käyttäminen naudan siemennesteen jakeluun ja keinosiementämiseen liittyvien toimintojen harjoittamiseen kyseessä olevan jäsenvaltion alueella on vaikeaa tai jopa mahdotonta tai joka tapauksessa vähemmän houkuttelevaa. Tätä luonnehdintaa ei estä se, että näitä toimenpiteitä sovelletaan erotuksetta kotimaisiin toimijoihin ja muiden jäsenvaltioiden toimijoihin, koska tällaiset kansalliset toimenpiteet, vaikka niitä sovelletaan ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, voivat haitata sitä, että yhteisön kansalainen, mukaan lukien sen jäsenvaltion kansalaiset, jonka toimenpiteestä on kysymys, käyttää perustamissopimuksessa taattua perusvapautta, kuten sijoittautumisvapautta, tai voivat tehdä sen käytöstä vähemmän houkuttelevaa.

   (ks. 50 ja 53–56 kohta)

2.  Se seikka, että jäsenvaltio vaatii, että rajat ylittävät palvelujen tarjoajat, jotka haluavat harjoittaa keinosiementäjän toimintaa tässä jäsenvaltiossa, hankkivat keinosiementäjän luvan, ja se seikka, että se edellyttää, että kyseisen luvan saatuaan nämä toimijat voivat harjoittaa keinosiemennystoimintaa vain maantieteellisesti toimivaltaisen keinosiemennysaseman alaisuudessa, rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta mainitun luvan myöntämisedellytyksistä riippumatta, koska se on omiaan haittaamaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen, siellä keinosiemennyspalveluja lainmukaisesti tarjoavan henkilön toimintaa tai tekemään siitä vähemmän houkuttelevaa.

   Sama koskee velvollisuutta varastoida siemenneste toimiluvan saaneille keinosiemennysasemille, jotka yksin vastaavat toimituksista kasvattajille. On näet niin, että vaikka kasvattajilla on mahdollisuus tilata sen aseman kautta, jonka alueella he toimivat, tiettyä, toiseen jäsenvaltioon asettautuneelta tuottajalta peräisin olevaa siemennestettä, velvollisuus, jonka mukaan tämä siemenneste on varastoitava kyseiselle asemalle sen lähettämisen jälkeen, on omiaan haittaamaan tämän tuottajan jakelupalvelun tarjoamista tai tekemään siitä vähemmän houkuttelevaa.

   (ks. 61, 64 ja 65 kohta)

3.  Puhdasrotuisista jalostusnaudoista annetulla direktiivillä 77/504, puhdasrotuisten jalostusnautojen jalostustarkoituksiin hyväksymisestä annetulla direktiivillä 87/328 ja kotieläinjalostusta ja polveutumista koskevista vaatimuksista puhdasrotuisten eläinten kaupassa ja direktiivien 77/504 ja 90/425 muuttamisesta annetulla direktiivillä 91/174 on täysin yhdenmukaistettu yhteisön tasolla tällaisten nautaeläinten polveutumista koskevat vaatimukset, kun on kyse yhteisön sisäisestä puhdasrotuisten nautojen siemennesteen kaupasta.

   Yleistä etua koskevaan pakottavaan syyhyn ei voida vedota, jos on olemassa yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä, joilla säädetään saman edun suojaamisen varmistamiseksi tarvittavista toimista. Näin ollen tavoitteella suojella puhdasrotuisten nautojen perintötekijöitä kansallisilla polveutumista koskevilla vaatimuksilla ei voida perustella tällaisten nautojen siemennesteen yhteisön sisäistä kauppaa koskevia rajoituksia, joista ei säädetä yhteisön lainsäädännössä, jolla on yhdenmukaistettu kyseessä oleva ala.

   (ks. 73–75 kohta)

4.  Jäsenvaltio, joka varaa oikeuden nautojen keinosiemennyspalvelun tarjoamiseen toimiluvan saaneille keinosiemennysasemille, joilla on maantieteellinen yksinoikeus, ja henkilöille, joilla on keinosiementäjän lupa, jonka myöntämisen edellytys on sopimuksen tekeminen jonkin tällaisen aseman kanssa, ei noudata EY 43 ja EY 49 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan.

   On toki perusteltua, että varmistaakseen, että henkilö kykenee toimimaan keinosiementäjän tehtävissä, jäsenvaltio asettaa keinosiementäjän tehtävissä toimimisen edellytykseksi luvan myöntämisen. Kun on kyse jonkin toiminnan harjoittamista koskevasta lupamenettelystä, kansallisia säännöksiä soveltaessaan asianomaisen jäsenvaltion on otettava huomioon kyseisen henkilön toisessa jäsenvaltiossa jo hankkimat tiedot ja taidot. Lisäksi hallinnollista ennakkolupaa koskevan järjestelmän on perustuttava muun muassa objektiivisiin kriteereihin, jotka eivät ole syrjiviä ja jotka ovat etukäteen tiedossa; viranomaisten harkintavallan käytölle on näin luotava kehys, jotta harkintavaltaa ei käytetä mielivaltaisesti.

   Säännöstöllä, jolla asetetaan keinosiementäjän toimiluvan edellytykseksi se, että tehdään sopimus sellaisen keinosiemennysaseman kanssa, joka mahdollisesti kilpailee keinosiemennysmarkkinoilla sen saman toimijan kanssa, jonka keinosiementäjän kyvyt sen on tarkoitus tarkastaa, ja jolla lisäksi jätetään tämän sopimuksen tekeminen näiden asemien johtajien vapaaseen harkintaan, ilman että näillä johtajilla olisi velvollisuus allekirjoittaa sopimus, vaikka henkilö täyttäisi pätevyyttä koskevat objektiiviset kriteerit, jotka eivät ole syrjiviä ja jotka ovat etukäteen tiedossa, ylitetään se, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi, vaikka oletetaan, että ne ovat omiaan takaamaan eläinten terveyden ja keinosiemennyksen suorittajan terveyden suojelun toteutumisen.

   (ks. 91–95, 97 ja 108 kohta sekä tuomiolauselma)