Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Yhteisöjen tuomioistuimelle esitettävistä kysymyksistä päättäminen – Kansallisen tuomioistuimen yksinomainen toimivalta

(EY 234 artikla)

2. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kielto – Ryhmäpoikkeus – Sopimukset moottoriajoneuvoalalla – Asetuksen N:o 1400/2002 voimaantulo

(EY 81 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 1475/95 5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta ja komission asetuksen N:o 1400/2002 10 artikla)

3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kielto – Ryhmäpoikkeus – Sopimukset moottoriajoneuvoalalla – Asetuksen N:o 1400/2002 voimaantulo – Siirtymäaika – Päättyminen

(EY 81 artiklan 1 ja 3 kohta; komission asetus N:o 1475/95 ja komission asetuksen N:o 1400/2002 4 ja 10 artikla)

Tiivistelmä

1. Yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää niiden kysymysten sisältö, joita se aikoo yhteisöjen tuomioistuimelle esittää. Ainoastaan kansallisten tuomioistuinten, joissa asia on vireillä ja jotka vastaavat annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta.

Näissä olosuhteissa, kun ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii ennakkoratkaisupyynnöillään ainoastaan selvittämään yhteisön oikeuteen kuuluvan asetuksen säännösten tulkinnan eikä epäile näiden säännösten pätevyyttä tai totea, että tällainen kysymys olisi tullut esiin pääasioissa, yhteisöjen tuomioistuimen ei ole arvioitava kyseisten säännösten pätevyyttä pelkästään sillä perusteella, että joku asianosaisista on tuonut esiin tämän kysymyksen yhteisöjen tuomioistuimelle toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa, koska EY 234 artiklalla ei perusteta muutoksenhakukeinoa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian asianosaisille.

(ks. 26–28 kohta)

2. Tavarantoimittajan jakeluverkon uudelleenjärjestäminen ei ollut välttämätöntä perustamissopimuksen [81] artiklan 3 kohdan moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalvelua koskevien sopimusten ryhmiin soveltamisesta annetun asetuksen N:o 1475/95 5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla pelkästään perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla annetun asetuksen N:o 1400/2002 voimaantulon vuoksi. On kuitenkin kunkin tavarantoimittajan jakeluverkon erityisestä rakenteesta riippuen voinut olla välttämätöntä tehdä niin suuria muutoksia, että ne on katsottava koko jakeluverkon tai sen merkittävän osan todelliseksi uudelleenjärjestämiseksi tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Kansallisten tuomioistuinten tai välimiesoikeuksien tehtävänä on arvioida niiden käsiteltävänä olevan asian kaikkien konkreettisten seikkojen perusteella, onko asianlaita tällainen.

Tältä osin on huomattava, että vaikka asetus N:o 1400/2002 sisältää olennaisia muutoksia asetuksella N:o 1475/95 käyttöön otettuun ryhmäpoikkeussääntelyyn, tavarantoimittajien jälleenmyyntisopimuksiinsa mahdollisesti sen takaamiseksi tekemät muutokset, että nämä sopimukset kuuluisivat yhä ryhmäpoikkeuksen piiriin, saattoivat seurata siitä, että viimeksi mainitun asetuksen soveltamisen lakkaamisajankohtana voimassa olevia sopimuksia pelkästään mukautettiin asetuksen N:o 1400/2002 10 artiklassa tarkoitetun vuoden pituisen siirtymäkauden aikana. Tällainen mukauttaminen ei näin ollen johtanut automaattisesti siihen, että nämä sopimukset olisi ollut välttämätöntä irtisanoa sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti, eikä myöskään missään tapauksessa siihen, että koko jakeluverkko tai sen merkittävä osa olisi ollut välttämätöntä järjestää uudelleen.

Lisäksi asetuksen N:o 1475/95 5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu koko verkon tai sen merkittävän osan uudelleenjärjestäminen edellyttää kyseessä olevan tavarantoimittajan jakelurakenteiden sekä aineellista että maantieteellistä merkittävää muuttamista, joka saattaa koskea muun muassa näiden rakenteiden luonnetta tai muotoa taikka niiden tarkoitusta, sisäisten tehtävien jakoa tällaisten rakenteiden sisällä, kyseisten tuotteiden toimittamistapoja ja palvelujen suorittamistapoja, kyseisiin rakenteisiin kuuluvien tahojen lukumäärää tai laatua sekä rakenteiden maantieteellistä kattavuutta. Vaikka mikään ei edellytä sitä, mikään ei myöskään estä sitä, että tällainen uudelleenjärjestäminen voi seurata sellaisesta jälleenmyyntisopimuksen lausekkeiden muokkaamisesta, joka johtuu uuden poikkeusasetuksen voimaantulosta, kuten kyseisen asetuksen N:o 1400/2002 voimaantulosta, jolla asetuksella tehtiin merkittäviä muutoksia asetuksella N:o 1475/95 käyttöön otettuun ryhmäpoikkeusjärjestelmään, ja jossa säädetään asetuksen N:o 1475/95 sääntöjä tiukemmista säännöistä poikkeuksen myöntämiselle tietyille EY 81 artiklan 1 kohdassa olevan kiellon piiriin kuuluville kilpailunrajoituksille.

Asetuksen N:o 1475/95 5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa asetetun edellytyksen, joka liittyy uudelleenjärjestämisen ”välttämättömyyteen”, osalta edellytetään, että uudelleenjärjestämistä on voitava uskottavalla tavalla perustella sellaisilla taloudellista tehokkuutta koskevilla syillä, jotka perustuvat tavarantoimittajayrityksen sisäisiin tai ulkoisiin objektiivisiin olosuhteisiin, jotka – jollei jakeluverkkoa järjestettäisi nopeasti uudelleen – saattaisivat vaarantaa jakeluverkon olemassa olevien rakenteiden tehokkuuden, kun otetaan huomioon se kilpailuympäristö, jossa tämä tavarantoimittaja toimii. Tämän vuoksi pelkästään se seikka, että tavarantoimittaja katsoo jakeluverkkonsa tilanteen subjektiivisen kaupallisen arvioinnin perusteella, että verkon uudelleenjärjestäminen on välttämätöntä, ei yksistään riitä osoittamaan, että uudelleenjärjestäminen on asetuksen N:o 1475/95 5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä. Sen sijaan ne taloudelliset epäedulliset seuraukset, joita tavarantoimittajalle saattaisi aiheutua silloin, jos se irtisanoisi jälleenmyyntisopimuksen kahden vuoden irtisanomisajalla, ovat tältä osin merkityksellisiä.

(ks. 31–38 ja 41 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla annetun asetuksen N:o 1400/2002 4 artiklaa on tulkittava siten, että tämän asetuksen 10 artiklan mukaisen siirtymäajan päätyttyä asetuksessa säädettyä ryhmäpoikkeusta lakataan soveltamasta perustamissopimuksen [81] artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalvelua koskevien sopimusten ryhmiin annetussa asetuksessa (EY) N:o 1475/95 säädetyn ryhmäpoikkeuksen edellytykset täyttäviin sopimuksiin, jotka sisältävät vähintään yhden kyseisessä 4 artiklassa mainituista vakavimmista kilpailunrajoituksista, joten kaikki tällaisten sopimusten sisältämät kilpailua rajoittavat lausekkeet voivat olla EY 81 artiklan 1 kohdassa kiellettyjä, jos EY 81 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen edellytykset eivät täyty.

Koska asetuksen N:o 1400/2002 10 artiklalla on tarkoitus ottaa käyttöön siirtymäaika, jotta kaikilla toimijoilla olisi aikaa mukauttaa tämän asetuksen mukaisiksi asetuksen N:o 1475/95 mukaiset sopimukset, jotka olivat edelleen voimassa viimeksi mainitun asetuksen soveltamisen lakkaamisajankohtana, ja siinä tämän vuoksi säädetään, että EY 81 artiklan 1 kohdan kielto ei sovellu tällaisiin sopimuksiin, kyseisen artiklan sanamuodosta ilmenee selvästi, että EY 81 artiklan 1 kohdan kieltoa sovellettiin 1.10.2003 lähtien sopimuksiin, joita ei ollut mukautettu siten, että ne täyttäisivät asetuksessa N:o 1400/2002 säädetyt poikkeuksen edellytykset.

EY 81 artiklan vastaisten sopimuslausekkeiden kieltämisen vaikutukset sopimuksen muihin osiin tai siitä johtuviin muihin velvoitteisiin eivät kuitenkaan kuulu yhteisön oikeuden alaan. Näin ollen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti sen, että tietyt sopimuslausekkeet ovat EY 81 artiklan nojalla kiellettyjä, ulottuvuus ja vaikutukset sopimussuhteisiin kokonaisuutena.

(ks. 43–48 ja 51 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)