Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70

(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivin 1999/70 17 perustelukappale ja 2 artiklan ensimmäinen kohta)

2. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70

(EY 137 artiklan 5 kohta; neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 kohta)

3. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 kohta)

Tiivistelmä

1. EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 ja kyseisen puitesopimuksen, joka on direktiivin liitteenä, sanamuodosta ja niiden yleisestä rakenteesta ja tarkoituksesta seuraa, että ne on tarkoitettu sovellettaviksi viranomaisten ja muiden julkisen sektorin yritysten ja laitosten kanssa tehtyihin määräaikaisiin työsopimuksiin ja työsuhteisiin.

Kun otetaan huomioon yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvien yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteiden merkitys, tässä direktiivissä ja tässä puitesopimuksessa olevilla säännöksillä, joiden tarkoitus on taata määräaikaisille työntekijöille samat edut kuin vastaaville vakituisille työntekijöille, jollei erilaiseen kohteluun ole asiallisia syitä, on katsottava olevan yleinen soveltamisala, koska ne ovat erityisen tärkeitä yhteisön sosiaalioikeuden sääntöjä, joita on sovellettava jokaiseen työntekijään suojelemista koskevina vähimmäissäännöksinä.

Näin ollen direktiiviä 1999/70 ja puitesopimusta sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, jotka toteuttavat suorituksia, joista maksetaan heille palkkaa näiden työntekijöiden ja heidän työnantajansa välisen määräaikaisen työsuhteen perusteella.

Vain se seikka, että työ määritellään kansallisessa oikeudessa julkiseksi palvelussuhteeksi ja että siihen liittyy tiettyjä seikkoja, jotka ovat luonteenomaisia asianomaisen jäsenvaltion julkiselle henkilöstölle, ei ole tältä osin merkityksellinen, koska direktiivin 1999/70 ja puitesopimuksen tehokas vaikutus sekä niiden yhdenmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa joutuisivat hyvin kyseenalaisiksi, jos jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus jättää halutessaan tietyt henkilöiden luokat mainituissa yhteisön säädöksissä tavoitellun suojan soveltamisalan ulkopuolelle. Kuten EY 249 artiklan kolmannesta kohdasta ja tämän lisäksi myös direktiivin 1999/70 2 artiklan ensimmäisestä kohdasta, kun sitä luetaan yhdessä sen 17 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, jäsenvaltioilla on näet velvollisuus taata yhteisön oikeudessa määrätyn lopputuloksen toteutuminen.

(ks. 25 ja 27–29 kohta)

2. EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteenä olevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa olevaa työehtojen käsitettä on tulkittava siten, että sitä voidaan käyttää perustana vaatimukselle, jolla pyritään saamaan määräaikaiselle työntekijälle ikälisä, joka kansallisen oikeuden mukaan kuuluu vain vakituisille työntekijöille.

Ensimmäiseksi puitesopimuksella pyritään soveltamaan syrjimättömyyden periaatetta määräaikaisiin työntekijöihin sen estämiseksi, että työnantaja käyttää tämäntyyppisiä työsuhteita evätäkseen näiltä työntekijöiltä oikeuksia, jotka on myönnetty vakituisessa työsuhteessa oleville työntekijöille. Tätä yhteisön sosiaalioikeuden periaatetta ei kuitenkaan voida tulkita suppeasti.

Koska toiseksi EY 137 artiklan 5 kohdassa määrättyä ”palkkoja” koskevaa poikkeusta on tulkittava suppeasti, sitä ei voida laajentaa koskemaan mitä hyvänsä kysymystä, joka liittyy jollakin tavalla palkkoihin, sillä muuten tietyt EY 137 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut alat jäisivät suurelta osin vaille tarkoitusta.

(ks. 37–41 ja 48 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3. EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteessä olevan, määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa, että otetaan käyttöön määräaikaisten työntekijöiden ja vakituisten työntekijöiden välinen erilainen kohtelu, joka on perusteltavissa vain sillä, että siitä säädetään jäsenvaltion laissa tai asetuksessa taikka henkilöstöä edustavan ammattijärjestön ja kyseessä olevan työnantajan tekemässä työehtosopimuksessa.

Kyseisessä lausekkeessa oleva asiallisten syiden käsite edellyttää sitä, että kyseessä olevaa erilaista kohtelua voidaan perustella sillä, että on olemassa kyseessä olevalle työehdolle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia seikkoja siinä erityisessä asiayhteydessä, johon työehto kuuluu, ja näin on oltava objektiivisten ja läpinäkyvien arviointiperusteiden perusteella, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen erilainen kohtelu vastaa todellista tarvetta, että sillä voidaan saavuttaa asetettu tavoite ja että se on tätä varten tarpeellinen.

(ks. 58 ja 59 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)