This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62005CJ0239
Tuomion tiivistelmä
Tuomion tiivistelmä
1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Uuden tavaramerkin rekisteröiminen – Toimivaltaisen viranomaisen suorittama merkin tutkiminen
(Neuvoston direktiivin 89/104 3 artikla)
2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Uuden tavaramerkin rekisteröiminen – Toimivaltaisen viranomaisen suorittama merkin tutkiminen
(Neuvoston direktiivin 89/104 3 artikla)
3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Direktiivi 89/104 – Uuden tavaramerkin rekisteröiminen – Toimivaltaisen viranomaisen suorittama merkin tutkiminen
(Neuvoston direktiivin 89/104 3 artikla)
1. Ensimmäistä tavaramerkkidirektiiviä 89/104 on tulkittava siten, että kun tavaramerkin rekisteröintiä on haettu erilaisia tavaroita tai palveluja varten, direktiivin 3 artiklassa säädetyn rekisteröinnin esteiden tutkimisen on koskettava kaikkia niitä tavaroita ja palveluja, joille tavaramerkin rekisteröintiä on haettu. Tästä seuraa, että kun toimivaltainen viranomainen hylkää tavaroiden ja palvelujen kokonaisuutta koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemuksen, sen on ilmoitettava päätöksessään päätelmänsä kunkin tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetun tavaran ja palvelun osalta riippumatta tavasta, jolla tämä hakemus on muotoiltu, ja että päätöksen, jolla toimivaltainen viranomainen epää tavaramerkin rekisteröinnin, on lähtökohtaisesti oltava perusteltu kunkin mainitun tavaran ja palvelun osalta. Kuitenkin silloin, kun sama hylkäysperuste koskee tavaroiden tai palvelujen luokkaa tai ryhmää, toimivaltainen viranomainen voi antaa ainoastaan yhteiset perustelut kaikkien kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen osalta.
(ks. 34, 35, 37 ja 38 kohta sekä tuomiolauselma)
2. Kun otetaan huomioon se, että ensimmäisen tavaramerkkidirektiivin 89/104 nojalla jäsenvaltiot saavat vapaasti säätää menettelystä, jota noudatetaan muun muassa tavaramerkkien rekisteröinnissä, mainittua direktiiviä on tulkittava niin, että sen kanssa ei ole ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, joka estää toimivaltaisen viranomaisen päätöksestä nostetun kanteen käsittelevää tuomioistuinta lausumasta erikseen tavaramerkin erottamiskyvystä rekisteröintihakemuksessa tarkoitetun kunkin tavaran ja palvelun osalta silloin, kun tämä päätös ja tämä hakemus eivät kumpikaan koske tavaroiden tai palvelujen luokkia taikka tavaroita tai palveluja erikseen tarkasteltuina.
Tällaista tuomioistuimen toimivallan rajoittamista ei voida pitää sellaisena, että sen vuoksi direktiivissä annettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa, koska se, jota asia koskee, voi hänelle täysin tai osittain vastaisen tuomion johdosta tehdä uuden tavaramerkin rekisteröintihakemuksen. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin tarkistaa, onko vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatettu.
(ks. 44–46 ja 48 kohta sekä tuomiolauselma)
3. Ensimmäistä tavaramerkkidirektiiviä 89/104 on tulkittava niin, että sen kanssa ei ole ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jolla estetään toimivaltaisen viranomaisen päätöksestä nostettua kannetta käsittelevää tuomioistuinta ottamasta huomioon tämän päätöksen tekemisen jälkeisiä tosiseikkoja ja olosuhteita. Tällaisessa tilanteessa kansallista tuomioistuinta pyydetään valvomaan toimivaltaisen viranomaisen tietyn päätöksen lainmukaisuutta; tämä päätös on kuitenkin voitu tehdä vain niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella, joista tämä viranomainen saattoi olla tietoinen hetkellä, jona se on ratkaissut asian.
(ks. 59 ja 61 kohta sekä tuomiolauselma)