Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Rajat

(EY 234 artikla)

2. Yhteisön oikeus – Oikeussuojakeinot – Kansalliset menettelysäännöt

(Neuvoston direktiivin 85/511, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 90/423, 11 ja 13 artikla)

Tiivistelmä

1. Olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä, esittämillä yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Yhteisöjen tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä yhteisön oikeussäännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. Mainittua olettamaa siitä, että kysymyksillä on pääasian kannalta merkitystä, ei voida kumota pelkästään sillä, että yksi pääasian asianosaisista riitauttaa tietyt tosiseikat, joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä ja joista mainitun pääasian kohteen määrittäminen riippuu.

(ks. 22 ja 23 kohta)

2. Yhteisön oikeus ei velvoita kansallista tuomioistuinta oikeudenkäynnissä, jossa on kysymys hallinnollisen toimen laillisuudesta yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi annetun direktiivin 85/511, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 90/423, 11 ja 13 artiklan rikkomiseen perustuvien perusteiden kannalta, ottamaan viran puolesta esiin yhteisön oikeuden säännösten ja määräysten rikkomista koskevaa perustetta, koska vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet eivät tätä edellytä.

Yhtäältä vastaavuusperiaatteen osalta kysymyksessä olevissa direktiivin säännöksissä ei määritetä edellytyksiä, joiden täyttyessä suu‑ ja sorkkataudin torjumiseen liittyviin oikeudenkäynteihin voidaan ryhtyä, eikä sitä, millä viranomaisilla on tältä osin toimivalta vahvistaa yksityisten oikeuksien ja velvollisuuksien laajuus, joten näitä säännöksiä ei siis voida pitää sellaisia oikeusjärjestyksen perusteita koskevia kansallisia sääntöjä vastaavina, jotka ovat kansallisten oikeudenkäyntien perusta, kun otetaan huomioon, että niissä määritetään edellytykset, joiden täyttyessä viimeksi mainittuihin voidaan ryhtyä, sekä se, millä viranomaisilla on tältä osin toimivalta ratkaista yksityisten oikeuksien ja velvollisuuksien laajuus. Toisaalta tehokkuusperiaate ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle säännökselle, joka estää kansallista tuomioistuinta ottamasta viran puolesta huomioon yhteisön oikeussääntöjen rikkomista koskevaa perustetta, jos tuomioistuimen olisi tutkiakseen tällaisen perusteen luovuttava sille kuuluvasta passiivisesta asemasta, koska sen pitäisi ylittää asianosaisten rajaaman riita‑asian kohde ja nojautua muihin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin kuin niihin, joihin asianosainen, jonka edun mukaista on soveltaa sanottuja oikeussääntöjä, on perustanut vaatimuksensa. Tällaisessa oikeudenkäynnissä tehokkuusperiaate ei velvoita kansallista tuomioistuinta ottamaan esiin viran puolesta yhteisön oikeuden säännökseen tai määräykseen perustuvaa perustetta – riippumatta säännöksen tai määräyksen merkityksestä yhteisön oikeusjärjestelmässä –, kun asianosaisille annetaan tosiasiallinen mahdollisuus vedota yhteisön oikeuteen pohjautuvaan perusteeseen kansallisessa tuomioistuimessa.

(ks. 29-31, 36, 41 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)