Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Euroopan yhteisöjen omat varat – Tuontitullien palauttaminen tai peruuttaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1430/79 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta ja 13 artikla; komission asetuksen N:o 2670/81 3 artikla)

2. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä

Tiivistelmä

1. Tuonti- tai vientitullien palauttamisesta tai peruuttamisesta annetun asetuksen N:o 1430/79 13 artiklaa, jonka mukaan tuontitullit voidaan palauttaa taikka peruuttaa erityistilanteissa, jotka johtuvat olosuhteista, joissa ei voida osoittaa asianomaisen syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin, ei voida käyttää perustana kiintiötä suuremman tuotannon soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sokerialalla annetun asetuksen N:o 2670/81 3 artiklaan perustuvan maksun, joka koskee sisämarkkinoilla myytyä C-sokeria, peruuttamiselle tai palauttamiselle.

Yhtäältä tätä maksua ei kanneta sillä perusteella, että C-sokeri on ylittänyt yhteisön ulkorajat, vaan päinvastoin siksi, että tätä määrää ei ole viety yhteisöstä tai että sen viennissä ei ole noudatettu asetuksessa N:o 2670/81 vahvistettuja edellytyksiä ja määräaikoja. Maksun aiheuttavana tapahtumana on todisteiden puuttuminen tätä tarkoitusta varten vahvistettuna päivänä siitä, että C-sokerierä on viety edellytetyssä määräajassa. Valittajalta vaadittu summa ei näin ollen vastaa mitään asetuksen N:o 1430/79 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa luetelluista ryhmistä.

Toisaalta mikään ei osoita, että yhteisön lainsäätäjä olisi halunnut, että sisämarkkinoilla myydyn C-sokerin tuottaja asetetaan samaan asemaan sokerin tuojan kanssa.

Ensiksikin, tuontimaksulla, joka kohdistuu yhteisön ulkopuolisista maista peräisin olevaan sokeriin, ja asetuksen N:o 2670/81 3 artiklaan perustuvalla maksulla ei siis tavoitella samoja päämääriä.

Toiseksi ei enimmäiskiintiötä suurempaan sokerintuotantoon soveltuvista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2645/70 kolmannesta perustelukappaleesta eikä sen korvanneen asetuksen N:o 2670/81 kolmannesta perustelukappaleesta – jotka on muotoiltu asiallisesti samalla tavoin – voida päätellä, että yhteisön lainsäätäjä olisi halunnut, että yhteisön ulkopuolisesta maasta peräisin olevan sokerin tuoja ja sisämarkkinoilla myydyn C-sokerin tuottaja asetetaan samaan. Näistä perustelukappaleista ja asetuksen N:o 2670/81 3 artiklasta nähdään nimittäin selvästi, että viittaus yhteisön ulkopuolisista maista tuotuun sokeriin rajoittuu kyseisessä artiklassa tarkoitetun maksun laskentatapaan.

Kolmanneksi on todettava, että sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen N:o 1785/81 26 artiklan sanamuodosta on mahdoton löytää mitään sellaista, minkä perusteella yhteisön lainsäätäjän voitaisiin katsoa halunneen antaa sisämarkkinoilla myydylle C-sokerille yhteisön ulkopuolisesta maasta tuodun tuotteen aseman ja rinnastaa C-sokerin tuottaja sokerin maahantuojaan, koska siinä säädetään ainoastaan kiellosta myydä C-sokeria sisämarkkinoilla.

Lopuksi neljänneksi sillä, että tuontitullit ja asetuksen N:o 2670/81 3 artiklaan perustuva maksu ovat yhteisön omia varoja, ei voida osoittaa, että yhteisön ulkopuolisista maista peräisin olevan sokerin tuojat ja C-sokerin tuottajat ovat toisiinsa verrattavissa tilanteissa. Yhteisön omat varat muodostuvat luonteeltaan hyvin erilaisista tuloista ja perustuvat hyvin erilaisiin järjestelmiin.

(ks. 39, 41, 43, 63–65, 101 ja 102 kohta)

2. Jos asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta yhteisöjen tuomioistuimessa perusteita, joihin se ei ole ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vedonnut, asianosaisella olisi oikeus laajentaa yhteisöjen tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, kannettaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden. Yhteisöjen tuomioistuin on valitusasioissa näin ollen toimivaltainen arvioimaan ainoastaan sitä oikeudellista ratkaisua, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista.

Tutkittavaksi ei siis voida ottaa väitettä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisuuden periaatetta valittajan kannalta suhteessa johonkin toiseen taloudellisten toimijoiden ryhmään koska valittaja riitautti kantajana ainoastaan sen erilaisen kohtelun, jonka kohteeksi se väitti joutuneensa suhteessa toiseen taloudellisten toimijoiden ryhmään.

(ks. 95–97 kohta)