Asia C-51/05 P

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Cantina sociale di Dolianova Soc. coop. arl ym.

”Muutoksenhaku — Viinin yhteinen markkinajärjestely — Tislausta koskeva tuki — Vahingonkorvauskanne — Sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu — Vanhentumisaika — Alkamisajankohta”

Julkisasiamies E. Sharpstonin ratkaisuehdotus 22.11.2007   I - 5343

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.7.2008   I - 5373

Tuomion tiivistelmä

Vahingonkorvauskanne – Vanhentumisaika – Alkamisajankohta

(EY 235 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artikla)

Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitettu, sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella yhteisöä vastaan nostettaviin kanteisiin liittyvä viiden vuoden vanhentumisaika alkaa kulua silloin, kun kaikki korvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset täyttyvät, ja erityisesti silloin, kun korvattava vahinko on syntynyt. Näin ollen sellaisen tilanteen osalta, jossa yhteisön vastuu perustuu lainsäädäntötoimeen, kyseinen vanhentumisaika ei voi alkaa kulua, ennen kuin mainitun toimen vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet ja näin ollen ennen kuin asianomaiset ovat kärsineet varman vahingon.

Tältä osin edellytykset, joita sovelletaan velvollisuuteen korvata EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut vahingot, ja näin ollen mainittujen vahinkojen korvaamista koskeviin kanteisiin sovellettavat vanhentumissäännöt eivät kuitenkaan voi perustua muihin kuin ehdottoman objektiivisiin kriteereihin. Jos nimittäin asia olisi toisin, tämä saattaisi loukata oikeusvarmuuden periaatetta, johon vanhentumissäännöt nimenomaan nojautuvat ja joka edellyttää, että yhteisön oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä, jotta ne, joita asia koskee, tietäisivät, miten niiden tulee toimia niissä tilanteissa ja oikeudellisissa suhteissa, joihin yhteisön oikeusjärjestystä sovelletaan.

Lisäksi siitä seikasta, että sopimussuhteen ulkopuoliseen yhteisön vastuuseen perustuvaan kanteeseen sovellettavaa vanhentumisaikaa estetään alkamasta niin kauan kuin väitetysti vahinkoa kärsinyt osapuoli ei ole henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että se on kärsinyt vahinkoa, seuraa, että kyseisen kanneoikeuden lakkaamisajankohta vaihtelee sen yksilöllisen näkemyksen mukaan, joka kullakin osapuolella saattaa olla vahingon tosiasiallisesta syntymisestä, ja tämän on katsottava olevan ristiriidassa vanhentumisaikojen soveltamisen edellyttämän oikeusvarmuuden vaatimuksen kanssa. Tältä osin se, että tosiseikoista on tieto, ei kuulu niihin edellytyksiin, joiden on täytyttävä, jotta vanhentumisaika alkaa kulua. Subjektiivista arviota siitä, onko vahinko tosiasiallisesti syntynyt, ei siten voida ottaa huomioon, kun määritetään, milloin mainittu vanhentumisaika on alkanut.

(ks. 54 ja 59–61 kohta)