Asia T-462/04

HEG Ltd ja Graphite India Ltd

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

”Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyyntitullit — Tasoitustullit — Tiettyjen Intiasta peräisin olevien grafiittielektrodijärjestelmien tuonti — Puolustautumisoikeudet — Yhdenvertainen kohtelu — Vahingon määrittäminen — Syy-yhteys”

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 17.12.2008   II ‐ 3691

Tuomion tiivistelmä

1. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Tutkimuksen aloittaminen tiettyä tuontia vastaan

   (Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamista koskevan sopimuksen eli ”vuoden 1994 polkumyyntikoodin” 9 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 384/96 5 artiklan 6 kohta ja 9 artiklan 5 kohta)

2. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Puolustautumisoikeudet – Ulottuvuus

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 5 artiklan 10 kohta)

3. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä tai kolmansien valtioiden tukikäytännöiltä suojautuminen – Polkumyyntitullien ja tasoitustullien määrittäminen – Yhteisön laajentuminen tutkimusajanjakson jälkeen

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 6 artiklan 1 ja 11 kohta; neuvoston asetuksen N:o 2026/97 11 artiklan 1 ja 18 kohta)

4. Yhteinen kauppapolitiikka – Kolmansien maiden tukikäytännöiltä suojautuminen – Tuen käsite

   (Neuvoston asetuksen N:o 2026/97 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta ja 5 kohta sekä liitteet I, II ja III)

5. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä tai kolmansien valtioiden tukikäytännöiltä suojautuminen – Vahinko – Yhteisön toimielinten harkintavalta

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artikla; neuvoston asetuksen N:o 2026/97 8 artikla)

6. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä tai kolmansien valtioiden tukikäytännöiltä suojautuminen – Vahinko – Syy-yhteyden osoittaminen

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2, 3 ja 7 kohta; neuvoston asetuksen N:o 2026/97 8 artiklan 2, 3 ja 7 kohta)

7. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä tai kolmansien valtioiden tukikäytännöiltä suojautuminen – Vahinko – Syy-yhteys

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2, 3 ja 7 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 2026/97 8 artiklan 2, 3 ja 7 kohta)

1.  Vaikka katsottaisiin, että komissio on aloittanut polkumyynnin vastaisen menettelyn ainoastaan tietyn tuotteen tiettyä maahantuontia vastaan siitä huolimatta, että oli olemassa sellaisia viitteitä, joiden perusteella myös saman tuotteen muun tuonnin ottaminen tutkimuksen kohteeksi oli perusteltua, sellaisella erilaisella kohtelulla ei ole rikottu polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohtaa eikä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamista koskevan sopimuksen (”vuoden 1994 polkumyyntikoodi”) 9 artiklan 2 kohtaa eikä loukattu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

   Nimittäin yhtäältä tällainen väitetty erilainen kohtelu, joka tapahtuu sellaisen maahantuonnin, josta kannetaan polkumyyntitullia, ja maahantuonnin, joka ei ole ollut polkumyyntitutkimuksen kohteena, välillä, ei kuulu asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 5 kohdan – jossa kielletään syrjivä kohtelu kaikkien sellaisten tavaroiden maahantuontien välillä, joista kannetaan polkumyyntitullia saman tuotteen maahantuonnin takia – soveltamisalaan, eikä myöskään vuoden 1994 polkumyyntikoodin 9 artiklan 2 kohdan – jossa kielletään kohtelemasta tuotteita syrjivästi polkumyyntitullin kantamisessa sen perusteella, mistä ne tulevat – soveltamisalaan. Toisaalta yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta ei voida myöskään soveltaa, koska se on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa, jonka mukaan kukaan ei voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista.

   (ks. 36, 38–40 ja 42 kohta)

2.  Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen mukaan yrityksille, joita ennen polkumyyntiasetuksen antamista suoritettava tutkimusmenettely koskee, on annettava mahdollisuus hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti esittää kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden todenmukaisuudesta ja merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio käyttää polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena.

   Yritys, jota sellainen menettely koskee, ei voi vedota puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen sillä perusteella, että tiettyjä valituksen, jonka perusteella kyseinen menettely on aloitettu, luottamukselliseen versioon sisältyviä todisteita ei ole otettu yhteenvetona valituksen sille tiedoksiannettuun, ei-luottamukselliseen versioon silloin, kun se ei ole toiminut niin, että yhteisön toimielimillä on mahdollisuus arvioida niitä ongelmia, joita sille voi aiheutua niiden puuttumisesta siksi, että yritys ei ollut varoittanut riittävällä tavalla komissiota ja sitten neuvostoa.

   (ks. 45–47 ja 49 kohta)

3.  Väliaikaisten ja lopullisten polkumyyntitullien ja tasoitustullien määräämisen osalta on otettava huomioon yhteisö sellaisena kuin se oli näiden asetusten antamishetkellä. Näin ollen nämä tullit eivät ole aiempaan toimintaan liittyvä seuraamus vaan puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä ja tuista syntyvää vilpillistä kilpailua vastaan. Lisäksi polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2 kohdan ja muista kuin yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen N:o 2026/97 8 artiklan 2 kohdan mukaan vahingon toteamisen on perustuttava selkeään näyttöön, ja yhtäältä siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu polkumyynnillä tai tuilla tapahtuvan tuonnin määrästä ja tämän tuonnin vaikutuksesta samankaltaisten tuotteiden hintoihin yhteisön markkinoilla ja toisaalta tämän tuonnin seurausvaikutuksista yhteisön tuotannonalaan. Tästä seuraa, että silloin, kun yhteisön laajentuminen on tapahtunut tutkimusajanjakson jälkeen ja kun komission tämän ajanjakson aikana saamat tiedot eivät olleet tietoja, joissa laajentumisnäkökulma olisi mukana, ja ne koskivat ainoastaan yhteisöä sellaisena kuin se oli silloin, kun siinä oli lukumäärältään alkuperäinen määrä jäsenvaltioita, komission on väliaikaisia asetuksia antaessaan ja tarvittaessa neuvoston lopullisia asetuksia antaessaan tarkistettava, ovatko nämä tiedot merkityksellisiä myös laajentuneen yhteisön kannalta.

   Toimielimet eivät voi missään tapauksessa vapautua tällaisesta velvollisuudesta sillä perusteella, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 6 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 2026/97 11 artiklan 1 kohdassa säädetään kiellosta ottaa tavallisesti huomioon tutkimusajanjakson jälkeisiä seikkoja, eikä sillä perusteella, että kysymyksessä olevia toimenpiteitä on mahdollista tarkastella uudelleen. Nimittäin yhtäältä tällä ajanjaksolla ja kiellolla, josta on poikkeuksia, pyritään takaamaan, että tutkimuksen tulokset ovat edustavia ja luotettavia siten, että siinä varmistetaan, että asianomaisten tuottajien toiminta menettelyn aloittamisen jälkeen ei vaikuta niihin seikkoihin, joihin polkumyynnin tai tuen ja vahingon määrittäminen perustuu, ja että menettelyn päätyttyä käyttöön otettu lopullinen tulli soveltuu tämän vahingon tosiasialliseen korjaamiseen. Toisaalta yksistään uudelleentarkastelua koskevaa mahdollisuutta, joka jätetään komission harkintavaltaan ja jossa komissio puuttuu asiaan asetusten antamisen jälkeen, ei ole laadittu siten, että siinä otettaisiin riittävästi huomioon laajentumisen vaikutukset.

   (ks. 63–67 ja 71 kohta)

4.  Muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen N:o 2026/97 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan, jossa käsitteen tuki ulkopuolelle jätetään vientiin menevän tuotteen vapauttaminen sellaisista veroista ja maksuista, joita kannetaan samankaltaisesta, kotimaiseen kysyntään tarkoitetusta tuotteesta, ja sellainen verojen ja maksujen palauttaminen, jos palautettava määrä ei ylitä niistä karttunutta määrää, jos tällainen vapauttaminen tai palauttaminen on myönnetty asetuksen liitteiden I, II ja III säännösten mukaisesti, erityisen selvän sanamuodon perusteella nämä liitteet eivät ole pelkkiä ohjeita, joiden tarkoituksena on määrittää, onko liiallisen palautuksen mahdollisuutta vastaan olemassa takuita, vaan ne sisältävät säännöt, joiden noudattaminen on välttämätöntä, jottei tullien palauttamista tai niistä vapauttamista luokitella tueksi. Lisäksi tämän artiklan rakenteesta seuraa, että tullien vapautuksille tai palautuksille myönnetty poikkeus on poikkeus periaatteesta, jonka mukaan tueksi on katsottava julkisista tuloista, jotka muuten kertyisivät, luopuminen tai se, että niitä ei kanneta. Sitä on täten tulkittava suppeasti.

   Näin ollen asetuksen N:o 2026/97 liitteiden I–III säännösten noudattamatta jättämisen takia tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava etu on yleensä kannettavien tullien tai maksujen koko määrä. Nimittäin se, että tueksi luokitellaan ainoastaan pelkkä liikaa saatu määrä, edellyttäisi, että tullien palautusta tai vapautusta koskeva järjestelmä olisi yhteensopiva asetuksen N:o 2026/97 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja täten sen liitteiden I–III kanssa, koska viejillä on oikeus vastaanottaa vientituotteissa käytettyihin tuotantopanoksiin liittyvien tullien tai maksujen palautus ainoastaan silloin, kun näitä säännöksiä on noudatettu.

   Tämän asetuksen liitteissä II ja III luetelluilla edellytyksillä pyritään varmistamaan, että tuotantopanosten tai korvaavien tuotantopanosten tosiasiallinen käyttäminen voidaan tarkastaa viejämaassa olemassa olevan palautusjärjestelmän avulla. Ensimmäinen edellytys liittyy siihen, että on olemassa sellainen järjestelmä tai menettely, jossa tämä voidaan tarkastaa. Toinen edellytys, jota sovelletaan toissijaisesti, liittyy siihen mahdollisuuteen, ettei tällaista menettelyä tai järjestelmää ole tai että se on puutteellinen, jolloin viejämaa suorittaa tutkimuksen käytettyjen tuotantopanosten tai tehtyjen maksusuoritusten tosiasiallisuuden perusteella. Tämän osalta komission on määriteltävä ainoastaan, ovatko vientimaan viranomaiset ottaneet käyttöön valvontajärjestelyn tai -menettelyn ja käyttävätkö ne sitä. Komissio ei ole velvollinen suorittamaan tutkimusta sen varmistamiseksi, että tämä järjestelmä tai menettely toimii käytännössä. Päinvastoin asianmukaisen valvontajärjestelyn tai -menettelyn puuttuessa vientimaan eikä komission tehtävänä on suorittaa uusi todellisiin tuotantopanoksiin ja kyseessä oleviin tosiasiallisiin maksusuorituksiin perustuva tutkimus.

   Se, että liitteissä on käytetty adverbiaalia ”tavallisesti” viitatessa niihin toimiin, jotka komission on tehtävä palautusjärjestelmän tutkinnan yhteydessä, merkitsee sitä, että toimielimet voivat sen johdosta kenties käyttää erityisolosuhteissa muita edellytyksiä, mutta niiltä ei viedä tällä mahdollisuutta perustaa päätelmäänsä, jonka mukaan tuotantopanosten tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmä ei ole sallittu, säädettyjen edellytysten täyttymättä jäämisellä.

   (ks. 89–92, 98, 103 ja 106 kohta)

5.  Sen selvittäminen, onko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinkoa ja johtuuko se polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista tai tuetusta tuonnista, sekä sen selvittäminen, onko muista maista peräisin oleva tuonti tai yleisemmin ovatko muut tiedossa olevat tekijät myötävaikuttaneet yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon, edellyttää monitahoisten taloudellisten kysymysten arviointia, jossa yhteisöjen toimielimillä on laaja harkintavalta. Siitä seuraa, että toimielinten suorittamia arviointeja koskevassa yhteisön tuomioistuinvalvonnassa varmistetaan ainoastaan, että menettelyä koskevia sääntöjä on noudatettu, että ne tosiseikat, joiden perusteella riitautettu valinta on tehty, pitävät aineellisesti paikkansa ja että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

   (ks. 120 kohta)

6.  Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2 ja 3 kohdan ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta annetun asetuksen N:o 2026/97 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan vahingon määrittäminen tapahtuu erityisesti tuonnin lisääntymisen, yhteisön markkinoilla käytettyjen hintojen kehityksen sekä yhteisön tuotannonalan tuottavuuden kehityksen perusteella. Näin ollen on tärkeää, että viitteet, joihin toimielimet perustavat toteamuksensa, vastaavat normaaleja markkinaolosuhteita.

   Neuvosto ja komissio ovat täten vahinkoa määritettäessä velvollisia tutkimaan, johtuuko vahinko, johon ne aikovat perustaa päätelmänsä, tosiasiallisesti polkumyynnillä tai tuella tapahtuneesta tuonnista vai ei, ja niiden on jätettävä ottamatta huomioon muiden tekijöiden aiheuttama vahinko ja erityisesti vahinko, jonka syynä olisi yhteisön tuotannonalan oma toiminta tai kolmansista maista peräisin olevan asianomaisen tuotteen tuonti. Toimielinten ei pidä arvioida muiden tiedossa olevien tekijöiden vaikutuksia pelkästään näiden tekijöiden ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden analyysin vaan myös viimeksi mainitulle aiheutuneen vahingon määrittämisen yhteydessä.

   (ks. 121, 135 ja 146 kohta)

7.  Polkumyyntimenettelyissä ja tukien vastaisissa menettelyissä sen tason, jolla vahinko poistetaan, laskentamenetelmän valinta kuuluu toimielimelle yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon määrittämisessä tunnustettuun harkintavaltaan, ja se on perusteltu siihen sisältyvien monitahoisten taloudellisten arviointien perusteella. Kuitenkaan sellaiseen voittomarginaaliin, jota yhteisöjen tuotannonala olisi voinut odottaa siinä tapauksessa, että vilpillisiä käytäntöjä ei olisi, perustuvan laskentamenetelmän pikemminkin kuin yksistään hinnan alittavuuteen perustuvan laskentamenetelmän käyttämisellä ei ole tehty minkäänlaista arviointivirhettä.

   On tärkeää, että neuvoston nyt kyseessä olevaa sellaista tavoitehintaa, jolla voidaan poistaa kyseinen vahinko, laskiessaan käyttämä voittomarginaali saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka yhteisön tuotannonala voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tai tuilla tapahtuvaa tuontia.

   (ks. 161 ja 162 kohta)