Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Asianajajan allekirjoitus – Kantaja, jota edustaa oikeushenkilö, jolla on oikeus harjoittaa osakkaittensa välityksellä asianajajan ammattia jäsenvaltiossa – Tutkittavaksi ottaminen

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan 3 ja 4 kohta)

2. Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – SMHV:ssa jo esitettyjen perustelujen toistaminen kokonaan tai osittain – Sallittavuus

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta; neuvoston asetuksen N:o 40/94 6 artikla)

3. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Sanamerkki CARGO PARTNER

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Tiivistelmä

1. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannesta ja neljännestä kohdasta, joita sovelletaan oikeudenkäyntiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella, ilmenee, että vain asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa, voi toteuttaa pätevästi prosessitoimia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa muiden asianosaisten kuin jäsenvaltioiden ja toimielimien lukuun.

Tältä osin tutkittavaksi voidaan ottaa kannekirjelmä, jonka muu kuin etuoikeutettu asianosainen, jota edustaa oikeushenkilö, jolla on oikeus harjoittaa osakkaittensa, joilla on kelpoisuus edustaa sitä, välityksellä asianajajan ammattia jäsenvaltiossa ja esiintyä kaikissa jäsenvaltion tuomioistuimissa.

(ks. 18 ja 20 kohta)

2. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella kaikissa kanteissa on oltava yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu, ja näiden tietojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaajan on mahdollista valmistella puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista kannetta koskevan asian.

Sellaisen kanteen yhteydessä, joka on nostettu yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 63 artiklan perusteella sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnan päätöstä vastaan, sillä, että SMHV:ssa jo esitetyt perustelut toistetaan kokonaan tai osittain, eikä niihin vain viitata, ei rikota yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklaa ja työjärjestyksen 44 artiklaa. Koska kantaja riitauttaa sen, miten SMHV tulkitsee tai soveltaa yhteisön oikeutta, SMHV:n tutkimat oikeudelliset seikat voidaan näet käsitellä uudestaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Tämä kuuluu tuomioistuinvalvontaan, jota sovelletaan SMHV:n päätöksiin asetuksen N:o 40/94 63 artiklan nojalla, jonka mukaan kanne voidaan nostaa muun muassa perustamissopimuksen, mainitun asetuksen tai sen soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomisen perusteella.

(ks. 26 ja 29 kohta)

3. Kokonaisuudessaan tarkastellun englanninkielisen yleisön näkökulmasta sanamerkillä CARGO PARTNER ei ole yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erottamiskykyä kyseessä olevan sellaisen tavaran kannalta, jonka rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi haetaan Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 39 kuuluvia ”Kuljetusta; tavaroiden pakkausta ja varastointia; matkojen järjestämistä” varten, koska ilmaisut ”cargo” ja ”partner” ovat yleissanoja, joilta näin ollen puuttuu kyky erottaa hakijan palvelut muiden yritysten palveluista ja koska ei ole seikkoja, jotka osoittavat, että englannin kielessä ilmaisulla ”cargo partner” olisi yleisessä kielenkäytössä jokin lisämerkitys sen lisäksi, että sillä kuvataan kumppania, joka tarjoaa tavaroiden kuljetus-, pakkaus- ja varastointipalveluita.

(ks. 50, 54, 56 ja 59 kohta)