Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Vakava ja korjaamaton vahinko – Kumulatiiviset edellytykset

(EY 243 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 2 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvaltuudet – Päätös, jolla määrätään tarkastus tai jolla kieltäydytään myöntämästä asianajosalaisuutta koskevaa suojaa tarkastuksen yhteydessä kopioiduille asiakirjoille – Kumoaminen yhteisöjen tuomioistuimissa – Vaikutukset – Komissiolle asetettu kielto käyttää lainvastaisesti saatuja tietoja ja asiakirjoja

(Neuvoston asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohta)

3. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Sellaisesta komission päätöksestä johtuva vahinko, jolla hylätään pyyntö luottamuksellisuutta koskevan suojan myöntämisestä asetuksen N:o 17 14 artiklaan perustuvan tarkastuksen yhteydessä kopioiduille asiakirjoille – Kyseisen vahingon puuttuminen

(EY 242 ja EY 243 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 2 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

1. Välitoimista päättävä tuomari voi määrätä välitoimista vain jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että kantajan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, kun jokin niistä ei täyty.

(ks. 28 kohta)

2. Mikäli yhteisöjen tuomioistuimet kumoavat päätöksen, jolla komissio on määrännyt tarkastuksen, komissio ei voi käyttää yhteisön kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä niitä asiakirjoja tai todistuskappaleita, jotka se on kerännyt tämän tarkastuksen aikana, koska muuten yhteisöjen tuomioistuimet voivat kumota kilpailusääntöjen rikkomisesta tehdyn päätöksen sikäli kuin se perustuu tällaisen selvityksen käyttämiseen.

Samoja periaatteita voidaan soveltaa silloin, kun kyseessä on komission päätös jättää myöntämättä asianajosalaisuutta koskevaa suojaa yhden tai usean asiakirjan osalta ja kun yhteisöjen tuomioistuimet kumoavat tällaisen päätöksen.

(ks. 37 ja 38 kohta)

3. Välitoimimenettelyn tarkoituksena on varmistaa tulevan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältetään aukot yhteisöjen tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista oikeussuojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

Kiireellisyysedellytystä ei täytä pyyntö sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä, jolla komissio tutustuu asiakirjoihin, jotka on kopioitu asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohtaan perustuvan tarkastuksen yhteydessä, jotka on laitettu sinetöityyn kirjekuoreen ja joista yritys väittää, että ne kuuluvat asianajosalaisuutta koskevan suojan piiriin. On nimittäin todettava, että koska on niin, että jos tällainen päätös katsottaisiin myöhemmin lainvastaiseksi, komissio joutuisi poistamaan asiakirja-aineistostaan ne asiakirjat, joita kyseinen lainvastaisuus koskee, eikä se siis voisi käyttää niitä todisteina, sellainen mahdollisuus, että tällaisia asiakirjoja käytetään lainvastaisesti komission suorittamassa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä, on vain teoreettinen ja joka tapauksessa epätodennäköinen.

On lisättävä, että vaikka jo pelkästään se seikka, että komissio tutustuu kyseisten asiakirjojen sisältämiin tietoihin käyttämättä niitä kuitenkaan yhteisön kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä, voikin olla omiaan vaikuttamaan asianajosalaisuuteen, tällainen seikka ei yksinään riitä perusteluksi sille, että kiireellisyysedellytys täyttyy, kun otetaan huomioon komission sitoumus siihen, ettei se päästä ulkopuolisia tutustumaan kyseisiin asiakirjoihin. On nimittäin katsottava, että vahinko, joka voisi aiheutua kyseisten asiakirjojen – joita komission virkamiehet jo tutkivat tarkastuksen yhteydessä, vaikkakin pintapuolisesti – perusteellisemmasta tutkimisesta, ei riitä sen osoittamiseen, että vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa todella syntyy, koska komissio ei voi käyttää näin saamiaan tietoja.

(ks. 36 ja 39–44 kohta)