Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Kielto toteuttaa suunnitelma ennen komission lopullista päätöstä – Kiellon laajuus – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet

(EY 87 artiklan 1 kohta ja EY 88 artiklan 3 kohta)

2. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen

(EY 88 artiklan 2 kohdan toinen alakohta)

Tiivistelmä

1. EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tukitoimenpide, joka on toteutettu EY 88 artiklan 3 kohtaan perustuvien velvollisuuksien vastaisesti, on lainvastainen. Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on turvata oikeussubjektien oikeudet sen mahdollisen tilanteen varalta, että kansalliset viranomaiset eivät noudata tukia koskevaa täytäntöönpanokieltoa, ja niiden on kansallisen oikeutensa mukaisesti tehtävä tästä päätelmät, jotka koskevat yhtä lailla niiden toimien pätevyyttä, joilla kyseiset tukitoimenpiteet on pantu täytäntöön, kuin myönnettyjen taloudellisten tukien perimistä.

Vaikkeivät ne, joilla on velvollisuus suorittaa vero tai maksu, voi vapautua sen suorittamisesta tai saada sitä palautetuksi vetoamalla siihen, että muiden yritysten saamaa vapautusta on pidettävä valtiontukena, tämä pitää paikkansa vain silloin, kun kyseessä on tiettyjen toimijoiden vapauttaminen yleisesti sovellettavasta verosta tai maksusta. Tilanne on täysin toinen silloin, kun kyseessä on vero tai maksu, jonka maksamiseen on velvollinen vain toinen keskenään kilpailevien toimijoiden luokasta. Tällaisessa epäsymmetrisen verottamisen tapauksessa tuki voi johtua siitä, että toinen talouden toimijoiden ryhmä, jonka kanssa verotettu ryhmä on suorassa kilpailusuhteessa, ei ole velvollinen maksamaan mainittua veroa.

Siten järjestelmässä, jossa on kaksi keskenään välittömästi kilpailevaa lääkkeiden jakelukanavaa, toisin sanoen yhtäältä tukkukauppias-jakelijoiden jakelukanava ja toisaalta suoramyyntiä harjoittavien lääketehtaiden jakelukanava, ja jossa tukkukauppias-jakelijoiden suoramyyntiveron maksamisvelvollisuuden ulkopuolelle jättäminen on mainitun veron harkittu ja jopa pääasiallinen tarkoitus, koska suoramyyntiverolla pyritään erityisesti palauttamaan ennalleen näiden kahden lääkkeiden jakelukanavan väliset kilpailuolosuhteet, jotka lainsäätäjän mukaan ovat vääristyneet yksinomaan tukkukauppias-jakelijoille asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden johdosta, lääketehtaan velvollisuus tällaisen veron maksamiseen voi olla toimenpide, joka sisältää tukitoimen täytäntöönpanon, ja näin ollen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä tarpeen vaatiessa tehdä kaikki kansallisen lainsäädännön mukaiset päätelmät tällaisen toimenpiteen pätevyydestä, jos tukkukauppias-jakelijoiden jättäminen suoramyyntiveron maksamisvelvollisuuden ulkopuolelle johtaa liialliseen korvaukseen niiden hyödyksi siltä osin kuin etu, jonka ne saavat tästä, ylittää ne lisäkustannukset, joita niille aiheutuu niille asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä.

Tämän vuoksi tällaisessa tapauksessa, jossa toimenpide, joka muodostaa kyseessä olevan tuen, on itse suoramyyntivero eikä jokin siitä erotettavissa oleva vapautus, on myönnettävä, että lääketehtaalla, jonka on maksettava tällainen vero, on oikeus vedota siihen, että se, että tukkukauppias-jakelijoilla ei ole velvollisuutta maksaa tätä veroa, on valtiontukea, saadakseen palautusta maksettujen summien siitä osasta, joka vastaa tukkukauppias-jakelijoiden perusteettomasti saamaa taloudellista etua. Tästä ei ole seurauksena se, että kansallisen tuomioistuimen on sallittava, että tuensaajien lukumäärä suurenee. Päinvastoin tällainen palautus muodostaa erityisen soveltuvan toimenpiteen niiden talouden toimijoiden lukumäärän pienentämiseksi, joita tueksi katsottu toimenpide on vahingoittanut, ja näin ollen sen kilpailunvastaisten vaikutusten rajoittamiseksi. Se, että talouden toimijalle myönnetään oikeus vedota veron lainvastaisuuteen tällaisissa olosuhteissa tällaisena verona maksettujen summien palauttamiseksi, on näin ollen yhteensoveltuvaa niiden periaatteiden kanssa, jotka ovat yhteisöjen tuomioistuimen veronluonteisia maksuja koskevan oikeuskäytännön taustalla.

(ks. 29, 30, 32–41, 46 ja 48 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Kun yhteisö ei ole antanut kyseessä olevaa alaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on määritettävä toimivaltaiset tuomioistuimet ja annettava menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yhteisön oikeuden välittömään oikeusvaikutukseen perustuvat yksityisten oikeudet, kuitenkin siten, että vastaavuusperiaatteen mukaisesti nämä menettelysäännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia, ja että ne tehokkuusperiaatteen mukaisesti eivät saa olla sellaisia, että yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.

Tältä osin yhteisön oikeuden vastaista ei ole sellaisten kansallisten oikeussääntöjen soveltaminen, joiden mukaan Ranskassa lääketehtaiden maksettavaksi säädetyn suoramyyntiveron kaltaisen pakollisen maksun palauttamisen edellytyksenä on palauttamisvaatimuksen esittäjän esittämä näyttö siitä, että tukkukauppias-jakelijoiden saama etu niiden verottamatta jättämisestä ylittää niille kansallisessa lainsäädännössä asetetuista julkisen palvelun velvoitteista syntyvät lisäkustannukset, ja erityisesti siitä, että ainakin yksi niin sanotuista Altmark-edellytyksistä ei ole täyttynyt.

Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että lääketehtaalle asetettu todistustaakka siitä, että tukkukauppias-jakelijat saavat liiallisen korvauksen, ja siten suoramyyntiveron valtiontuen luonteesta, voi tehdä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi tällaisen näytön esittämisen erityisesti siksi, että se koskee tietoja, joita tällaisella tehtaalla ei voi olla, sillä on tehokkuusperiaatteen noudattamisen takaamiseksi velvollisuus turvautua kaikkiin kansallisessa lainsäädännössä sen käyttöön annettuihin menettelyllisiin keinoihin, joihin kuuluu välttämättömien selvittämistoimien määrääminen, mukaan lukien asianosaisen tai sivullisen henkilön määrääminen toimittamaan asiakirja tai muu todiste.

(ks. 51, 56 ja 57 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)