Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Valmisteverot – Direktiivi 92/12

(Neuvoston direktiivi 92/12)

2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Veron peruste

(Neuvoston direktiivin 77/388 27 artiklan 5 kohta)

3. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Veron peruste

(Neuvoston direktiivin 77/388 27 artiklan 1 ja 5 kohta)

4. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Veron peruste

(Neuvoston direktiivin 77/388 27 artiklan 1 ja 5 kohta)

Tiivistelmä

1. Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta annettu direktiivi 92/12 tai suhteellisuusperiaate ei estä sitä, että jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet mahdollisuutta säätää, että tuotteet, jotka on tarkoitettu luovutettaviksi kulutukseen niiden alueella, on varustettava veromerkeillä, antavat säännöksiä, joissa ei säädetä maksettujen valmisteverojen määrän palauttamisesta, jos valmisteveromerkit ovat hävinneet ennen kuin ne on kiinnitetty tupakkatuotteisiin, mikäli häviäminen ei johtunut ylivoimaisesta esteestä tai onnettomuudesta ja mikäli asiassa ei ole osoitettu, että veromerkit on tuhottu tai tehty lopullisesti käyttökelvottomiksi, ja joissa näin ollen asetetaan taloudellinen vastuu veromerkkien katoamisesta niiden hankkijalle.

Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallittaisiin valmisteveromerkkien hankkijan saavan palautuksen väittämällä yksinkertaisesti niiden kadonneen, helpottaisi väärinkäytöksiä ja petoksia. Näiden väärinkäytösten ja petosten estäminen muodostaa kuitenkin nimenomaisesti erään yhteisön lainsäädännöllä tavoitellun päämäärän. Niinpä kansallisilla säännöksillä, joilla asetetaan veromerkkien häviämisen sattuessa taloudellinen vastuu merkkien katoamisesta niiden hankkijalle, myötävaikutetaan kyseisten merkkien väärinkäytösten estämistä koskevan päämäärän toteutumiseen.

(ks. 43, 44 ja 46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 27 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että ilmoittamiselle varatun määräajan noudattamatta jättäminen ei muodosta sellaista olennaisten menettelymääräysten rikkomista, jonka johdosta myöhässä ilmoitettua poikkeavaa toimenpidettä ei voida soveltaa.

Olemassa olevan poikkeavan toimenpiteen liian myöhään toteutetusta ilmoituksesta ei voi aiheutua samoja seurauksia kuin uuden poikkeavan toimenpiteen ilmoittamatta jättämisestä, johon on saatava neuvoston hyväksyntä. Kuudennen direktiivin 27 artiklan 5 kohdassa ei nimittäin mainita mistään seuraamuksista ilmoittamiselle varatun määräajan noudattamatta jättämisen varalta. Lisäksi säädetyn ilmoittamisen tarkoituksena ei ole saada komission hyväksyntää vaan ainoastaan mahdollistaa se, että komissio saa tiedon kyseisestä toimenpiteestä ja voi arvioida sitä.

(ks. 49–51 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3. Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 27 artiklan 1 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, että poikkeusjärjestelmä, jossa arvonlisävero kannetaan veromerkkien välityksellä, on yhteensoveltuva direktiivin mainittujen säännösten kanssa eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen veronkannon yksinkertaistamiseksi.

Kuudennen direktiivin 27 artiklan 1 kohdassa nimittäin kielletään ainoastaan toimenpiteet, jotka saattavat vaikuttaa vähäistä enemmässä määrin lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron määrään. Ne tilanteet, joissa järjestelmä, jossa vero kannetaan veromerkkien välityksellä, saattaa johtaa lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron määrän vaihteluun, eivät ole luonteeltaan sellaisia, että tästä syystä voitaisiin katsoa, että mainittu järjestelmä saattaa vaikuttaa vähäistä enemmässä määrin mainittuun määrään.

(ks. 57, 58 ja 60 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. Arvonlisäveroa vastaavien valmisteveromerkkien hankkimiseksi maksettujen määrien palauttamisvelvollisuuden puuttuminen tilanteessa, jossa mainitut veromerkit ovat hävinneet ennen kuin ne on kiinnitetty kyseessä oleviin tuotteisiin, mikäli häviäminen ei johtunut ylivoimaisesta esteestä tai onnettomuudesta ja mikäli asiassa ei ole osoitettu, että veromerkit on tuhottu tai tehty lopullisesti käyttökelvottomiksi, ei ole ristiriidassa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 ja erityisesti sen 27 artiklan 1 ja 5 kohdan kanssa.

Kansallisilla säännöksillä, joilla asetetaan veromerkkien häviämisen sattuessa taloudellinen vastuu merkkien katoamisesta niiden hankkijalle, myötävaikutetaan kyseisten merkkien väärinkäytösten estämistä koskevan päämäärän toteutumiseen. Lisäksi mainituilla kansallisilla säännöksillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, koska niissä ei evätä kaikkia mahdollisuuksia palautuksen tai vähennyksen saamiseen muissa tilanteissa, kuten valmisteveromerkkien kadotessa onnettomuudessa tai ylivoimaisen esteen vuoksi.

Lisäksi veromerkit eivät täsmällisesti ilmaistuna muodosta niiden hankkijan verovelkaa vaan niillä on arvoa itsessään. Täten on perusteltua, että merkkien hankkija varautuu riskiin niiden häviämisestä ja häviämisen sattuessa kantaa siitä aiheutuvat taloudelliset seuraukset, vaikka tämä voi eräissä tilanteissa johtaa samoista tuotteista kannettavaan kaksinkertaiseen arvonlisäveroon.

(ks. 62 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)