Asia C-442/04

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

”Kalastus — Asetus (EY) N:o 1954/2003 — Asetus (EY) N:o 1415/2004 — Pyyntiponnistuksen hallinta — Vuosittaisen pyyntiponnistuksen enimmäistason asettaminen — Viiteajanjakso — Yhteisön kalastusalueet ja kalavarat — Biologisesti herkät alueet — Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehty asiakirja — Lainvastaisuusväite — Tutkittavaksi ottaminen — Syrjintäkiellon periaate — Harkintavallan väärinkäyttö”

Julkisasiamies Y. Botin ratkaisuehdotus 31.1.2008   I - 3521

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 15.5.2008   I - 3542

Tuomion tiivistelmä

1. Lainvastaisuusväite – Väitteen liitännäinen luonne

   (EY 230 artiklan viides kohta ja EY 241 artikla)

2. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeusvoima

3. Kalastus – Meren luonnonvarojen säilyttäminen – Tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalakantoja koskeva pyyntiponnistusten hallinnointijärjestelmä

   (EY 34 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1954/2003 3, 4 ja 6 artikla)

4. Kalastus – Meren luonnonvarojen säilyttäminen – Tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalakantoja koskeva pyyntiponnistusten hallinnointijärjestelmä

   (EY 241 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1954/2003 6 artikla)

1.  Jäsenvaltio voi oikeudenkäynnin yhteydessä riitauttaa sellaisen asetuksen lainmukaisuuden, jota vastaan se ei ole nostanut kumoamiskannetta ennen EY 230 artiklan viidennessä kohdassa säädetyn määräajan päättymistä. Vaikka tällainen lainvastaisuusväite, jotta se voidaan ottaa tutkittavaksi, on periaatteessa esitettävä kannekirjelmässä, sen nimenomainen esittäminen vain vastauskirjelmässä, ilman että väitteen tueksi esitetään muita perusteita kuin ne, jotka on jo mainittu kannekirjelmässä, voidaan myös ottaa tutkittavaksi, koska väite sisältyi implisiittisesti mutta selvästi jo kannekirjelmään.

   (ks. 22–24 kohta)

2.  Jäsenvaltion asetusta kohtaan esittämä lainvastaisuusväite ei ole ristiriidassa aikaisemman tuomion oikeusvoiman kanssa, jos yhteisöjen tuomioistuin ei ole siinä ottanut kantaa sen asetuksen säännösten lainmukaisuuteen, jota lainvastaisuusväite koskee, vaan on hylännyt niiden kumoamista koskevat vaatimukset sillä perusteella, että niitä ei voida ottaa tutkittavaksi. Oikeusvoima nimittäin koskee vain oikeuden päätöksellä nimenomaisesti tai välttämättä ratkaistuja tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja.

   (ks. 25 kohta)

3.  EY 34 artiklan 2 kohdassa ilmaistu syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.

   Tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista annetun asetuksen N:o 1954/2003 3, 4 ja 6 artiklaa sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin samalla tavalla. Erityisesti viiteajanjakso 1998–2002, jonka mukaan arviointi ja pyyntiponnistusmäärien jako näiden säännösten perusteella tehtiin näissä säännöksissä tarkoitetuille eri lajien kalastuksille ja alueille, oli sama koko Euroopan yhteisössä. Pyyntiponnistuksen rajoitusta, joka määräytyi kunkin kansallisen laivaston näillä alueilla ja näiden lajien kalastuksissa tämän ajanjakson aikana tosiasiallisesti tekemän ponnistuksen perusteella, sovelletaan siis kaikkiin yhteisön kalastusaluksiin niiden kansallisuudesta riippumatta. Näiden säännösten mukaisia toimia ei voi näin ollen pitää jäsenvaltiota syrjivinä, ellei tämä ollut muihin jäsenvaltioihin nähden erilaisessa tilanteessa silloin, kun toimista päätettiin, ja ellei tarvittaessa voida objektiivisesti perustella sitä, että jäsenvaltioon sovelletaan samanlaista pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmää kuin muihin jäsenvaltioihin.

   Se, että jäsenvaltioon, joka oli muihin jäsenvaltioihin nähden erilaisessa asemassa silloin, kun asetus N:o 1954/2003 annettiin, sovelletaan samaa muihin jäsenvaltioihin sovellettavaa pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmää, joka on luotu mainitulla asetuksella, on kuitenkin objektiivisesti oikeutettua, koska järjestelmässä pyyntiponnistusta arvioidaan ensinnäkin menetelmällä, joka perustuu objektiivisiin tietoihin eli jokaisen jäsenvaltion todelliseen pyyntiponnistukseen kyseisillä alueilla ja kyseisten lajien kalastuksissa viiden edellisen vuoden aikana, ja toisaalta koska järjestelmän tavoitteena on osaltaan turvata vesiluonnonvarojen säilyvyys huolehtimalla mainitun asetuksen neljännen perustelukappaleen mukaan siitä, ettei nykyinen kokonaispyyntiponnistus nouse.

   (ks. 35, 36, 40 ja 41 kohta)

4.  Toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan silloin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi.

   Se, että nuorten meren eliöiden suojelua koskevat tekniset toimenpiteet voivat sisältyä myös johonkin toiseen asetukseen, tai se, että voi olla olemassa muitakin biologisesti herkkiä alueita, ei merkitse, että neuvosto olisi käyttänyt väärin harkintavaltaansa ottaessaan käyttöön tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista annetun asetuksen N:o 1954/2003 6 artiklan mukaisen erityinen pyyntiponnistusjärjestelmän kyseistä biologisesti herkkää aluetta varten.

   (ks. 49 ja 50 kohta)