Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Verolainsäädäntö

(EY:n perustamissopimuksen 52 artikla (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) ja EY:n perustamissopimuksen 58 artikla (josta on tullut EY 48 artikla))

Tiivistelmä

Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa rajoitetaan kyseisessä valtiossa asuvan emoyhtiön mahdollisuuksia vähentää verotuksessa tappiot, jotka ovat aiheutuneet mainitulle emoyhtiölle poistoista, jotka se on tehnyt toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneissa tytäryhtiöissä, joista se omistaa osuuden, joka antaa sille selvän vaikutusvallan kyseisten ulkomaisten tytäryhtiöiden päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä niiden toiminnasta, omistamiensa osuuksien arvosta – kun taas asianomaisessa jäsenvaltiossa asuvissa tytäryhtiöissä omistettujen osuuksien osalta ei ole tällaista rajoitusta – on ristiriidassa perustamissopimuksen 52 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) ja perustamissopimuksen 58 artiklan (josta on tullut EY 48 artikla) kanssa.

Se, että maassa asuvia emoyhtiöitä kohdellaan täten eri tavalla verotuksessa sen mukaan, onko niillä tytäryhtiöitä ulkomailla vai ei, ei ole perusteltua pelkästään sen vuoksi, että ne ovat päättäneet harjoittaa taloudellista toimintaa toisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseessä oleva valtio ei voi käyttää verotusvaltaansa. Argumentilla, joka koskee verotusvallan tasapainoista jakaantumista jäsenvaltioiden välillä, ei sellaisenaan voida perustella sitä, että jäsenvaltio kieltäytyy järjestelmällisesti myöntämästä verotuksellista etua maassa asuvalle emoyhtiölle sillä perusteella, että kyseinen emoyhtiö on harjoittanut rajat ylittävää taloudellista toimintaa, josta ei välittömästi kerry verotuloja kyseiselle valtiolle.

Tällaista lainsäädäntöä, jolla ei ole erityisenä tavoitteena evätä verotuksellinen etu sellaisten täysin keinotekoisten järjestelyjen osalta, joilla pyritään kiertämään kansallista verolakia, vaan joka koskee yleisesti kaikkia tilanteita, joissa tytäryhtiöt ovat syystä tai toisesta sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon, ei voida pitää perusteltuna myöskään veronkierron vaaran vuoksi ilman, että ylitettäisiin se, mikä on kyseisen lainsäädännön väitetyn tavoitteen saavuttamisen kannalta tarpeen. Se, että kyseisen jäsenvaltion ulkopuolelle perustetaan yhtiö, ei nimittäin sinänsä merkitse sitä, että kyse on veronkierrosta, koska kyseessä olevaan yhtiöön sovelletaan joka tapauksessa sijoittautumisvaltion verolainsäädäntöä.

(ks. 43, 52 ja 70 kohta sekä tuomiolauselma)