Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohta)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 16 artiklan 1 kohta)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 26 artikla)

4. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 26 artikla)

Tiivistelmä

1. Kun velallisena on tytäryhtiö, jonka sääntömääräinen kotipaikka ja jonka emoyhtiön sääntömääräinen kotipaikka sijaitsevat kahdessa eri jäsenvaltiossa, asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä esitetty olettama, jonka mukaan kyseisen tytäryhtiön pääasiallisten intressien keskus sijaitsee jäsenvaltiossa, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, voidaan kumota vain silloin, kun objektiivisten ja kolmansien osapuolten tiedettävissä olevien seikkojen perusteella voidaan osoittaa, että tosiasiallinen tilanne on erilainen kuin se, jota kyseisen sääntömääräisen kotipaikan sijainnin katsotaan kuvaavan. Asia voisi olla näin erityisesti sellaisen yhtiön osalta, joka ei harjoita minkäänlaista toimintaa sen jäsenvaltion alueella, jossa sen kotipaikka sijaitsee. Kun yhtiö sitä vastoin harjoittaa toimintaansa sen jäsenvaltion alueella, jossa sen kotipaikka sijaitsee, se seikka, että sen toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut emoyhtiö harjoittaa tai voi harjoittaa sen taloudellisia valintoja koskevaa määräysvaltaa, ei riitä kumoamaan asetuksessa säädettyä olettamaa.

(ks. 37 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2. Asetuksen N:o 1346/2000 16 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten on tunnustettava toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa aloitettu päämenettely niiden voimatta tutkia menettelyn aloitusvaltion tuomioistuimen toimivaltaa. Kyseisessä säännöksessä määritelty ensisijaisuussääntö, jonka mukaan jäsenvaltiossa aloitettu maksukyvyttömyysmenettely on tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa siitä alkaen, kun päätöstä on noudatettava menettelyn aloitusvaltiossa, perustuu nimittäin keskinäisen luottamuksen periaatteeseen, ja tämä luottamus on mahdollistanut toimivaltaa koskevan sitovan järjestelmän käyttöönoton ja sen, että jäsenvaltiot ovat vastaavasti luopuneet omista tunnustamista ja täytäntöönpanomääräyksiä koskevista kansallisista säännöistään maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyvien ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan yksinkertaistetun menettelyn hyväksi. Jos osapuoli aikoo sen perusteella, että velallisen pääintressien keskus on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa päämenettely on aloitettu, riitauttaa sen, että kyseisen menettelyn aloittanut tuomioistuin on katsonut olevansa toimivaltainen, sen on haettava muutosta aloittamispäätökseen sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tämä menettely aloitettiin, kyseisen jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa säädettyjen muutoksenhakukeinojen mukaisesti.

(ks. 39, 40 ja 43 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Asetuksen N:o 1346/2000 16 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevaksi päätökseksi on katsottava jäsenvaltion sellaisen tuomioistuimen tekemä päätös, jonka käsiteltäväksi on saatettu tätä tarkoittava hakemus, joka perustuu velallisen maksukyvyttömyyteen ja koskee tämän asetuksen liitteessä A tarkoitetun menettelyn aloittamista, kun kyseisen päätöksen johdosta velallinen menettää määräysvallan omaisuuteensa ja kun siinä määrätään asetuksen liitteessä C tarkoitettu selvittäjä. Tämä määräysvallan menettäminen merkitsee sitä, että velallinen menettää oikeuden hallita omaisuuttaan. Järjestelmälle, jossa määrätään, että on mahdollista aloittaa ainoastaan yksi päämenettely, jolla on vaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa, joissa asetusta sovelletaan, voisi nimittäin aiheutua vakavia häiriöitä, jos viimeksi mainittujen jäsenvaltioiden tuomioistuimet, joiden käsiteltäviksi on samanaikaisesti saatettu velallisen maksukyvyttömyyteen perustuvia hakemuksia, voisivat pidemmän ajanjakson aikana vaatia itselleen kilpailevaa toimivaltaa. Asetuksella käyttöön otetun järjestelmän tehokkuuden takaamiseksi on siis tärkeää, että kyseisellä säännöksellä säädettyä tunnustamisperiaatetta voidaan soveltaa menettelyn aikana mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

(ks. 52 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. Asetuksen N:o 1346/2000 26 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi kieltäytyä tunnustamasta toisessa jäsenvaltiossa aloitettua maksukyvyttömyysmenettelyä, kun aloittamispäätöstä tehtäessä on selvästi rikottu perusoikeuksiin kuuluvaa henkilön, jota tällainen menettely koskee, oikeutta tulla kuulluksi. Vaikka oikeutta tulla kuulluksi koskevat konkreettiset yksityiskohtaiset säännöt voivat vaihdella sen mukaan, kuinka kiireellisesti asia on ratkaistava, kaikki tämän oikeuden käyttämistä koskevat rajoitukset on perusteltava asianmukaisesti, ja niihin on liitettävä menettelylliset takeet, joilla niille, joita tällainen menettely koskee, taataan mahdollisuus tosiasiallisesti riitauttaa kiireellisesti toteutetut toimenpiteet. Vaikka täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen on selvitettävä, onko oikeutta tulla kuulluksi todellakin ilmeisesti rikottu toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa käydyn menettelyn kuluessa, kyseinen tuomioistuin ei voi tyytyä soveltamaan omaa näkemystään asian käsittelyn suullisuudesta ja siitä, miten perustavanlaatuinen asema tällä on sen oikeusjärjestyksessä, vaan sen on kaikki seikat huomioon ottaen arvioitava, onko niillä, joita kyseinen menettely koskee, ollut riittävä mahdollisuus tulla kuulluksi.

(ks. 66–68 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)