Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kilpailu – Sakot – Yhteisön oikeuden mukaiset seuraamukset ja kolmannessa valtiossa kansallisen kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrätyt seuraamukset

(EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

2. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

3. Kilpailu – Sakot – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

4. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Perusmäärän määrittäminen itse rikkomisen mukaan

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kyseessä olevan yrityksen taloudellinen tilanne

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 5 kohdan b alakohta)

8. Kilpailu – Sakot – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

Tiivistelmä

1. Ne bis in idem ‑periaate, joka vahvistetaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jonka noudattamisen tuomioistuimet varmistavat.

Kun kyse on kansainvälisestä kartellista, jolle on ominaista muun muassa se, että kunkin kolmannen valtion alueella näiden valtioiden oikeusjärjestyksissä puututaan tähän kartelliin, näiden valtioiden viranomaisten, joiden tehtävänä on suojata vapaata kilpailua, valtuuksien käyttöön alueellisen toimivaltansa puitteissa sovelletaan mainittujen valtioiden omia vaatimuksia. Seikkoihin, jotka ovat muiden valtioiden oikeusjärjestysten taustalla kilpailun alalla, sisältyy nimittäin erityisiä päämääriä ja tavoitteita, minkä lisäksi näitten seikkojen johdosta annetaan erityisiä aineellisia sääntöjä, ja ne johtavat – kun mainittujen valtioiden viranomaiset ovat todenneet, että kilpailuoikeuden alalla sovellettavia sääntöjä on rikottu – hyvin erilaisiin oikeudellisiin seurauksiin hallinto‑, rikos‑ ja siviilioikeuden alalla.

Tästä seuraa, että kun komissio määrää seuraamuksia yrityksen lainvastaisesta käyttäytymisestä, jopa sellaisesta käyttäytymisestä, joka perustuu kansainväliseen kartelliin, sen tarkoituksena on suojata sisämarkkinoilla käytävää vapaata kilpailua, joka on EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla yhteisön perustavoite. Yhteisön tasolla suojatun oikeushyvän erityisluonteen vuoksi komission alaa koskevien toimivaltuuksiensa nojalla tekemät arviot voivat nimittäin poiketa huomattavasti kolmansien valtioiden viranomaisten tekemistä arvioista.

Näin ollen ne bis in idem ‑periaatetta ei sovelleta tilanteisiin, joihin on puututtu kolmansien valtioiden oikeusjärjestyksissä ja joissa kyseisten valtioiden viranomaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin oman toimivaltansa puitteissa.

(ks. 26–29, 31 ja 32 kohta)

2. Kolmannen valtion viranomaisten määräämiä sakkoja koskevat seikat voidaan ottaa huomioon ainoastaan sen harkintavallan yhteydessä, joka komissiolla on sakkojen määräämisessä yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisista. Vaikka näin ollen on mahdollista, että komissio ottaa suhteellisuus- tai kohtuusperiaatteen vuoksi huomioon kolmansien valtioiden viranomaisten aikaisemmin määräämät sakot, sillä ei kuitenkaan ole siihen velvollisuutta.

Estävyydellä, jota komissiolla on oikeus tavoitella sakon määrää vahvistaessaan, pyritään nimittäin varmistamaan se, että yritykset noudattavat EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjä harjoittaessaan toimintaansa yhteismarkkinoilla. Näin ollen komissiolla ei ole velvollisuutta, kun se arvioi mainittujen sääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon ehkäisevää vaikutusta, ottaa huomioon yritykselle kolmansien valtioiden kilpailusääntöjen rikkomisesta mahdollisesti määrättyjä seuraamuksia.

(ks. 36 ja 37 kohta)

3. Komissiolla on laaja harkintavalta sakkojen laskentatavan osalta, ja se voi tässä yhteydessä ottaa huomioon monenlaisia seikkoja, kunhan se ei ylitä asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädettyä liikevaihtoon liittyvää enimmäismäärää.

Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen rajaamaan laskutapaan sisältyy joustavia osatekijöitä, joiden perusteella komissiolla on mahdollisuus käyttää omaa harkintavaltaansa asetuksen N:o 17 15 artiklan mukaisesti.

(ks. 46 ja 47 kohta)

4. Sakon perusmäärä vahvistetaan rikkomisen mukaan, kun taas kyseisen rikkomisen vakavuus määritellään useiden muiden tekijöiden perusteella, joiden osalta komissiolla on harkintavaltaa. Raskauttavien asianhaarojen huomioiminen sakon vahvistamisessa kuuluu komission tehtävään varmistaa kilpailusääntöjen noudattaminen.

(ks. 71 kohta)

5. Ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon lopullisen määrän on oltava asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun 10 prosentin ylärajan mukainen. Näin ollen asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ei kielletä komissiota päätymästä laskennan eri vaiheiden aikana tämän rajan ylittävään väliaikaiseen määrään, kunhan määrättävän sakon lopullinen määrä ei ylitä kyseistä rajaa.

(ks. 81 ja 82 kohta)

6. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia – erityisesti sakkoja tai uhkasakkoja – on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava myös luonteeltaan hallinnollisessa menettelyssä, ja näissä menettelyissä se, että asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi, merkitsee sellaisenaan puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys voi osoittaa ensinnäkin, että komissio nojautui tähän asiakirjaan tukeakseen väitettään, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa, ja toiseksi, että tämä väite voitiin näyttää toteen vain mainitun asiakirjan perusteella.

Asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on riidanalaisessa päätöksessä päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asiakirjaa, jota ei ollut annettu tiedoksi mainitulle yritykselle ja johon komissio nojautui todetessaan kilpailusääntöjen rikkomisen, ei olisi otettu todisteena huomioon.

(ks. 94, 97 ja 98 kohta)

7. Komissio ei ole yritykselle määräämänsä sakon suuruutta määrittäessään velvollinen ottamaan huomioon kyseisen yrityksen rahoitusvajetta, sillä se merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen.

Tätä periaatetta ei mitenkään kyseenalaisteta asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen 5 kohdan b alakohdalla, jonka mukaan huomioon täytyy ottaa yrityksen todellinen maksukyky. Tällä maksukyvyllä on nimittäin merkitystä vain ”erityisessä sosiaalisessa toimintakentässä”, joka perustuu niihin seurauksiin, joita sakon maksamisella olisi etenkin työttömyyden kasvun tai kyseisen yrityksen ala‑ ja yläpuolella tuotantoketjussa olevien talouden alojen heikentymisen kannalta.

(ks. 105 ja 106 kohta)

8. Komissiolle asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan nojalla kuuluviin valtuuksiin kuuluu valta määrätä sakkojen eräpäivä, päivä, josta viivästyskorkojen lasketaan alkavan, tällaisten korkojen korkokanta ja päätöksensä täytäntöönpanotapa. Jos komissiolla ei olisi tällaista valtaa, yritykset voisivat nimittäin hyötyä sakkojen maksamisesta myöhässä, mikä heikentäisi seuraamusten vaikutuksia.

Komissiolla on näin ollen oikeus käyttää lähtökohtana korkokantaa, joka ylittää markkinoilla vallitsevan keskimääräisen antolainauskoron, siinä määrin kuin se on tarpeen viivyttelyn estämiseksi sakon maksamisessa.

(ks. 113–115 kohta)