Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Työntekijöiden, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia, lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen toimesta

(EY 49 artikla)

2. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Työntekijöiden, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia, lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen toimesta

(EY 49 artikla)

Tiivistelmä

1. Jäsenvaltio ei noudata EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se säätää, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen on niiden työntekijöiden, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia, työhön lähettämiseksi hankittava niin sanottu EU-työhönlähetysvahvistus, jonka myöntäminen edellyttää ensiksi sitä, että työntekijä on ollut kyseisen yrityksen palveluksessa vähintään vuoden tai että hänellä on yrityksen kanssa toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, ja toiseksi todisteita siitä, että kansallisia työ- ja palkkaehtoja noudatetaan.

Koska tämän vahvistuksen myöntäminen on välttämätöntä lähettämiseen ryhtymiseksi ja koska vahvistus myönnetään vasta, kun toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat tutkineet myöntämisen edellytykset, vahvistusmenettely on luonteeltaan lupamenettely. Kansallista lainsäädäntöä, jossa ehdoksi sille, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yritys saa tarjota palveluja valtion alueella, asetetaan hallinnollinen lupa, on pidettävä EY 49 artiklassa tarkoitettuna palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksena.

(ks. 40, 41 ja 68 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Jäsenvaltio ei noudata EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se säätää sellaisesta maahantulo- ja oleskeluluvan automaattisesta epäämisperusteesta, josta ei ole poikkeuksia ja joka ei mahdollista sellaisten työntekijöiden aseman laillistamista, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia ja jotka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yritys on laillisesti lähettänyt työhön tähän jäsenvaltioon, kun kyseiset työntekijät ovat tulleet sen alueelle viisumitta.

(ks. 68 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)