Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Yleiset tai hypoteettiset kysymykset – Yhteisöjen tuomioistuimen suorittama oman toimivaltansa tutkiminen

(EY 234 artikla)

2. Sosiaalipolitiikka – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Yhdenvertainen kohtelu – Määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annettu direktiivi 1999/70 – Kansallinen lainsäädäntö, jolla heikennetään aikaisemmin taattua työntekijöiden suojan yleistä tasoa – Oikeuttaminen sellaisilla perusteilla, jotka eivät liity puitesopimuksen täytäntöönpanoon – Sallittavuus

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 8 lausekkeen 3 kohta)

3. Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Yhdenvertainen kohtelu – Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivi 2000/78 – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään ikään perustuvasta erilaisesta kohtelusta, ei ole sallittu objektiivisten perusteluiden puuttuessa – Kyseistä lainsäädäntöä ei saada soveltaa myöskään työsopimuksiin, jotka on tehty ennen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymistä

(Neuvoston direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohta)

4. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Ikään perustuva syrjintä – Kielto – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus

Tiivistelmä

1. EY 234 artiklassa määrätyssä ennakkoratkaisumenettelyssä kansallinen tuomioistuin, jolla on yksin suoraan tiedossaan tapauksen tosiseikat, voi parhaiten harkita asian erityispiirteet huomioon ottaen, onko tuomiota varten tarpeellista pyytää ennakkoratkaisua. Näin ollen silloin, kun kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuimella on periaatteessa velvollisuus antaa ratkaisu.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että sen asiana on kuitenkin tutkia ne olosuhteet, joissa asia on saatettu sen käsiteltäväksi, jotta se voisi arvioida, onko se toimivaltainen. Se yhteistyön henki, jonka on vallittava ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä, merkitsee myös sitä, että kansallinen tuomioistuin omalta osaltaan ottaa huomioon sen, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on myötävaikuttaa lainkäyttöön jäsenvaltioissa eikä antaa neuvoa-antavia lausuntoja yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä.

(ks. tuomion 34–36 kohta)

2. EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetulla neuvoston direktiivillä 1999/70 täytäntöönpannun 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohtaa, jossa määrätään, että mainitun sopimuksen täytäntöönpano ei ole pätevä peruste työntekijöiden suojan yleisen tason heikentämiseksi sopimuksen soveltamisalalla, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla työllisyyden parantamisen tarpeeseen liittyvistä syistä ja riippumatta mainitun sopimuksen täytäntöönpanosta alennettiin ikärajaa, jonka ylittyessä määräaikaisia työsopimuksia saadaan tehdä rajoituksetta.

(ks. tuomion 54 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

3. Yhteisön oikeutta ja erityisesti yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun neuvoston direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, joka oikeuttaa rajoituksetta tekemään määräaikaisia työsopimuksia, kun työntekijä on täyttänyt 52 vuotta, ellei ole olemassa läheistä liittymää saman työnantajan kanssa aikaisemmin tehtyyn toistaiseksi voimassa olleeseen työsopimukseen.

Tällaista lainsäädäntöä ei nimittäin voida perustella mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla siltä osin kuin ei ole osoitettu, että ikäkynnyksen vahvistaminen sellaisenaan – eli riippumatta kyseisten työmarkkinoiden rakenteeseen ja asianomaisen henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyvistä muista seikoista – on objektiivisesti arvioiden tarpeen ikääntyvien työttömien työntekijöiden työelämään pääsyä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, ja siten mainitulla lainsäädännöllä ylitetään se, mikä on asianmukaista ja tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

Tähän tulkintaan ei voi vaikuttaa se seikka, että kyseisen sopimuksen tekopäivänä direktiivin täytäntöönpanolle varattu määräaika ei ollut vielä päättynyt. Direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa jäsenvaltioiden on nimittäin pidättäydyttävä antamasta säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan tässä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen. Tältä osin sillä, pyritäänkö kyseisellä kansallisen oikeuden säännöksellä, joka on annettu kyseisen direktiivin voimaantulon jälkeen, viimeksi mainitun täytäntöönpanoon vai ei, ei ole juurikaan merkitystä.

(ks. tuomion 65–68 ja 78 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4. Kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta, joka on yhteisön oikeuden yleinen periaate, koskeva oikeudenkäyntiasia, tehtävänä on toimivaltansa rajoissa varmistaa yhteisön oikeudesta yksityisille oikeussubjekteille johtuva oikeussuoja ja taata yhteisön oikeuden täysi tehokkuus jättämällä soveltamatta kaikki sen kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset, vaikka yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 kaltaisen direktiivin, joka on saanut vaikutteita tästä yleisestä periaatteesta, täytäntöönpanoa koskeva määräaika ei ole vielä päättynyt.

(ks. tuomion 75 ja 77 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)