Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet

(Neuvoston asetus N:o 17)

2. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Puutteelliset tai ristiriitaiset perustelut

4. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kielto – Rikkomiset – Näyttö

(EY 81 artiklan 1 kohta)

5. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kielto – Rikkomiset – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joita voidaan käsitellä yhtenä kokonaisuutena pidettävänä rikkomisena

(EY 81 artiklan 1 kohta)

6. Muutoksenhaku – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

Tiivistelmä

1. Kohtuullisen käsittelyajan noudattaminen kilpailupolitiikkaa koskevissa hallinnollisissa menettelyissä on yhteisön oikeuden yleinen oikeusperiaate, jonka noudattamista yhteisöjen tuomioistuimet valvovat.

Menettelyn liiallisen keston, jonka ei voida katsoa olevan kyseessä olevien yritysten vastuulla, toteaminen voi kuitenkin johtaa rikkomisen toteamista koskevan päätöksen kumoamiseen ainoastaan, jos mainittu liiallinen kesto on voinut vaikuttaa menettelyn lopputulokseen sen takia, että kyseessä olevien yritysten puolustautumisoikeudet ovat vaarantuneet.

Yhteisöjen tuomioistuinten on tarkastelussaan otettava huomioon menettely kokonaisuudessaan komission tutkimuksen alkamisesta lopullisen päätöksen tekemiseen.

On nimittäin vältettävä se, että puolustautumisoikeudet voisivat korjaamattomalla tavalla vaarantua tutkintavaiheen, joka edeltää väitetiedoksiannon lähettämistä, liiallisen keston takia ja että tämä kesto voisi estää sellaisten todisteiden esittämisen, joilla pyritään osoittamaan vääräksi sellaisten kilpailukäyttäytymisten olemassaolo, joista kyseessä olevat yritykset joutuvat vastuuseen. Tästä syystä puolustautumisoikeuksien käyttämistä koskevan mahdollisen esteen, joka johtuu hallinnollisen menettelyn liiallisesta kestosta, tutkimista ei pidä rajoittaa kyseisen menettelyn toiseen vaiheeseen, vaan sen on ulotuttava myös väitetiedoksiantoa edeltäneeseen vaiheeseen, ja siinä on määritettävä, onko kyseisen vaiheen liiallinen kesto voinut vaikuttaa kyseessä olevien yritysten tuleviin puolustautumismahdollisuuksiin.

(ks. 35, 42, 43 ja 49–51 kohta)

2. EY 225 artiklasta ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, yhteisöjen tuomioistuin on EY 225 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa.

Yhteisöjen tuomioistuimella ei siten ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida sitä selvitystä, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä nimittäin on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.

(ks. 69 ja 70 kohta)

3. Kysymys ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelujen ristiriitaisuudesta tai puutteellisuudesta on oikeuskysymys, minkä vuoksi se voi olla muutoksenhaun kohteena.

Tältä osin perusteluvelvollisuudesta ei seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on esitettävä selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, jotka on hyväksytty päätöksen tueksi, ja yhteisöjen tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

(ks. 71 ja 72 kohta)

4. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä aihetodisteista ja yhteensattumista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Tällaisten aihetodisteiden ja yhteensattumien avulla on nimittäin mahdollista tuoda julki paitsi kilpailunvastaisia menettelytapoja tai sopimuksia, myös jatkettujen kilpailunvastaisten menettelytapojen kesto tai kilpailusääntöjen vastaisten sopimusten soveltamisajanjakso.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi siis oikeudelliseen virheeseen syyllistymättä perustaa arvionsa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolosta ja kestosta kaikkien merkityksellisten todisteiden ja aihetodisteiden kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Kysymys siitä, millaisen todistusarvon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi näiden komission esittämien todisteiden ja aihetodisteiden kullekin osalle, on kuitenkin tosiseikkojen arviointia koskeva kysymys, minkä vuoksi se ei voi olla valitusasiassa yhteisöjen tuomioistuimen valvonnan kohteena.

Se, että todisteita jatketun rikkomisen olemassaolosta ei ole esitetty tiettyjen ajanjaksojen osalta, ei ole esteenä sille, että rikkominen katsotaan toteen näytetyksi kyseisiä ajanjaksoja pidemmän kokonaisajanjakson osalta, sillä tällainen toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin aihetodisteisiin. Tällaisessa usean vuoden ajalle ulottuvassa rikkomisessa se, että kartelli tai muu yhteisjärjestely ilmenee eri ajanjaksoina, joiden välillä voi olla pidempiä tai lyhyempiä aikoja, ei vaikuta tämän kartellin tai muun yhteisjärjestelyn olemassaoloon, kunhan toimilla, jotka ovat osa tätä rikkomista, on yksi ainoa tavoite ja ne toteutetaan yhden ainoan jatketun rikkomisen yhteydessä.

(ks. 94–96, 98 ja 135 kohta)

5. EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä, myös useista toimenpiteistä tai jopa jatketusta käyttäytymisestä. Tämän tulkinnan oikeellisuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatketusta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden.

Tällaisten toimenpiteiden konkreettisten vaikutusten huomioon ottaminen on tältä osin tarpeetonta, kun on ilmeistä, että kyseisten toimenpiteiden – olivatpa ne sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja – tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. EY 81 artiklan 1 kohdan sanamuodosta nimittäin ilmenee, että kuten yritysten väliset sopimukset ja yritysten yhteenliittymien päätökset, yhdenmukaistetut menettelytavat ovat kiellettyjä vaikutuksista riippumatta, kun niillä on kilpailunvastainen tarkoitus. Lisäksi vaikka yhdenmukaistetun menettelytavan käsite sinänsä edellyttää markkinoilla toimivien yritysten tietynlaista käyttäytymistä, se ei välttämättä merkitse sitä, että tämän käyttäytymisen konkreettisena vaikutuksena olisi kilpailun rajoittuminen, estyminen tai vääristyminen.

(ks. 110, 125, 136–139, 160, 161 ja 179 kohta)

6. Pelkästään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on toimivalta valvoa sitä, miten komissio on yksittäistapauksessa arvioinut lainvastaisen toiminnan vakavuutta suhteessa perustamissopimuksen kilpailusääntöihin. Muutoksenhaun yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin valvoo ensinnäkin sitä, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottanut oikeudellisesti asianmukaisella tavalla huomioon kaikki ne tekijät, jotka ovat olennaisia arvioitaessa sitä, miten vakavana tiettyä menettelytapaa on pidettävä EY 81 artiklan ja asetuksen N:o 17 15 artiklan valossa, ja toiseksi yhteisöjen tuomioistuin tutkii, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käsitellyt oikeudellisesti riittävällä tavalla kaikkia argumentteja, jotka on esitetty sakon poistamista tai sen määrän pienentämistä koskevan vaatimuksen tueksi.

(ks. 217 kohta)