Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia

(EY 230 artiklan 4 kohta; neuvoston asetus N:o 17; komission päätöksen 2001/462 9 artiklan 3 kohta)

2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission asetuksen N:o 17 soveltamisen nojalla saamat tiedot – Salassapitovelvollisuus

(EY 287 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 2 kohta ja 20 artiklan 2 kohta)

3. Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve

(EY 230 artiklan 4 kohta ja EY 287 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 20 artikla)

4. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan tai määrätään sakko

(EY 81 artiklan 1 kohta; EY 82 artikla ja EY 83 artiklan 2 kohdan a alakohta; neuvoston asetuksen N:o 17 3 artikla, 15 artiklan 2 kohta ja 21 artiklan 1 kohta)

5. Yhteisön oikeus – Yleiset oikeusperiaatteet – Laillisuus

6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Julkiseksi tekeminen

(EY 254 artikla ja EY 255 artikla; EU 1 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 21 artiklan 1 kohta)

7. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Salassa pidettävien tietojen määrittäminen

(EY 287 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 45/2001 ja N:o 1049/2001; neuvoston asetuksen N:o 17 20 artiklan 2 kohta ja 21 artiklan 2 kohta)

8. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan tai määrätään sakko

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 45/2001 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1049/2001 4 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 20 artikla)

9. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan tai määrätään sakko

(Neuvoston asetuksen N:o 17 2, 3, 6, 7, 8 artikla ja 21 artiklan 1 ja 2 kohta)

10. Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakko

(Neuvoston asetus N:o 17)

11. Kumoamiskanne – Kanneperusteet

(EY 230 artiklan 4 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 45/2001)

12. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Komission toimet – Komission harkintavalta niiden julkiseksi tekemisen suhteen

Tiivistelmä

1. EY 230 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

Tältä osin tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksista tehdyn päätöksen 2001/462 9 artiklalla on tarkoitus panna täytäntöön menettelyllisellä tasolla se suoja, joka yhteisön oikeudessa annetaan niille tiedoille, jotka komissio on saanut tietoonsa kilpailusääntöjen soveltamismenettelyjen yhteydessä. Tämän artiklan kaksi ensimmäistä kohtaa, joissa viitataan liikesalaisuuksien suojaan, koskevat tarkemmin tietojen paljastamista henkilöille, yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, jotta nämä voisivat käyttää oikeuttaan tulla kuulluiksi kilpailusääntöjen soveltamismenettelyn yhteydessä. Sitä vastoin sen osalta, että tietoja paljastetaan yleisölle yleisesti julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä, nämä säännökset soveltuvat ainoastaan mutatis mutandis päätöksen 2001/462 9 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti. Tämä tarkoittaa etenkin sitä, että kun kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tekee tämän säännöksen mukaisen päätöksen, hänen on huolehdittava salassapitovelvollisuuden noudattamisesta niiden tietojen osalta, joille ei anneta yhtä erityistä suojaa kuin liikesalaisuuksille, ja erityisesti niiden tietojen osalta, jotka voidaan paljastaa kolmansille, joilla on oikeus tulla kuulluiksi asiassaan, mutta joiden luottamuksellisuus estää niiden paljastamisen yleisölle.

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan on lisäksi tämän päätöksen mukaisesti huolehdittava siitä, että yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen N:o 45/2001 säännöksiä noudatetaan silloin, kun hän tekee päätöksen, jolla tietojen paljastaminen sallitaan edellä mainitun 9 artiklan nojalla.

Tästä seuraa, että kun kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tekee päätöksen 2001/462 9 artiklan kolmannen kohdan mukaisen päätöksen, hänen ei pidä tyytyä tutkimaan pelkästään sitä, sisältyykö asetuksen N:o 17 mukaisesti tehdyn ja julkaistavaksi tarkoitetun päätöksen toisintoon liikesalaisuuksia tai muita vastaavaa suojaa nauttivia tietoja. Hänen on myös varmistettava se, sisältyykö kyseiseen toisintoon muita tietoja, joita ei voida paljastaa yleisölle siksi, että yhteisön oikeuden säännöt suojaavat niitä erityisesti, tai siksi, että ne ovat sellaisia tietoja, jotka ovat luonteeltaan salassa pidettäviä. Näin ollen kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan päätöksellä on oikeusvaikutuksia siltä osin kuin siinä lausutaan siitä, sisältääkö julkaistava teksti tällaisia tietoja.

(ks. 26, 28 ja 31–34 kohta)

2. Asetuksen N:o 17 20 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että suojaa, joka yhteisön oikeudessa annetaan niille tiedoille, jotka komissio on saanut tietoonsa kilpailusääntöjen soveltamismenettelyjen yhteydessä, nauttivat etenkin tiedot, jotka on saatu asetusta N:o 17 sovellettaessa ja jotka luonteeltaan ovat salassa pidettäviä, mikä kattaa yritysten liikesalaisuuksia laajemman alan.

Tältä osin on erotettava toisistaan se suoja, joka on annettava salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluville tiedoille suhteessa niihin henkilöihin, yrityksiin tai yritysten yhteenliittymiin, joilla on oikeus tulla kuulluksi kilpailusääntöjen soveltamismenettelyn yhteydessä, ja suoja, joka tällaisille tiedoille on annettava suhteessa yleisöön yleisesti.

Itse asiassa sitä yhteisön toimielinten virkamiesten ja muiden sen henkilöstöön kuuluvien velvollisuutta olla ilmaisematta tiedossaan olevia salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, josta määrätään EY 287 artiklassa ja joka pannaan täytäntöön yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen osalta asetuksen N:o 17 20 artiklan 2 kohdalla, on lievennetty niiden henkilöiden osalta, joilla on mainitun asetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti oikeus tulla kuulluiksi. Komissio voi antaa tällaisille henkilöille tiettyjä salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jos kyseisten tietojen antaminen on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että asia selvitetään asianmukaisesti. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan koske liikesalaisuuksia, joille taataan aivan erityinen suoja. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja ei sitä vastoin saa paljastaa yleisölle yleisesti riippumatta siitä, onko kyse liikesalaisuuksista vai muista luottamuksellisista tiedoista.

Tällaisen erottelun välttämättömyys on perusteltua, koska liikesalaisuuden käsite kattaa tiedot, joiden sekä paljastaminen yleisölle että myös pelkkä välittäminen sellaiselle oikeussubjektille, joka on eri kuin tiedon antanut oikeussubjekti, voi vakavasti loukata viimeksi mainitun etuja.

(ks. 28–30 kohta)

3. Salassapitoa koskevien asetuksen N:o 17 20 artiklan ja EY 287 artiklan tarkoituksena on etenkin suojella niitä henkilöitä, jotka ovat asetuksen N:o 17 mukaisen kilpailusääntöjen soveltamismenettelyn kohteena, siltä vahingolta, joka mahdollisesti voi aiheutua niiden tietojen paljastamisesta, jotka komissio on saanut tällaisen menettelyn yhteydessä. Näin ollen tällaisen menettelyn kohteena olevalla yrityksellä on lähtökohtaisesti oikeussuojan tarve kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tekemän sellaisen päätöksen osalta, joka koskee komission tekemän päätöksen, jolla kyseiselle yritykselle määrättiin sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta, sellaisen toisinnon, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja, julkaisemista.

Se, että kolmas julkaisee väitetiedoksiannon, ei vaikuta kyseisen yrityksen oikeussuojan tarpeeseen. Vaikka näet oletettaisiin, että kyseisissä asiakirjoissa olevat tiedot ovat samoja kuin ne tiedot, jotka ovat sakkopäätöksen riidan kohteena olevissa osissa, sakkopäätöksen merkitys on täysin eri kuin väitetiedoksiannon merkitys. Väitetiedoksiannon tarkoituksena on antaa niille, joita asia koskee, mahdollisuus esittää näkemyksensä niistä seikoista, joita komissio niitä vastaan alustavasti esittää. Sakkopäätös sitä vastoin sisältää kuvauksen niistä tosiseikoista, joita komissio pitää toteen näytettyinä. Näin ollen väitetiedoksiannon julkaiseminen, niin haitallista kuin se voikin olla niille, joita asia koskee, ei epää niiltä, joille sakkopäätös on osoitettu, intressiä vedota siihen, että kyseisen päätöksen julkaistu toisinto sisältää tietoja, jotka on suojeltu yleisölle paljastamiselta.

Lisäksi sillä, jolle päätös on osoitettu, voi olla intressi riitauttaa kanteen kohteena oleva päätös siitä huolimatta, että se on jo pantu täytäntöön, koska tällaisen päätöksen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia, erityisesti siten, että komissio on velvoitettu ryhtymään toimiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion panemiseksi täytäntöön ja että se estää komissiota toistamasta tämänkaltaista menettelyä.

Lopuksi se seikka, että niitä olosuhteita, joissa kantaja päätyi hakemaan riidan kohteena olevan päätöksen täytäntöönpanon lykkäystä, ei enää ole, ei tarkoita sitä, että kantajan intressi vaatia päätöksen kumoamista olisi poistunut.

(ks. 42–45 kohta)

4. Komission velvollisuus julkaista asetuksen N:o 17 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti ne päätökset, jotka se tekee kyseisen asetuksen 3 artiklaa soveltaen, koskee kaikkia niitä päätöksiä, joissa vahvistetaan kilpailusääntöjen rikkominen tai määrätään sakko, ilman, että olisi tarpeen tietää, sisältyykö niihin myös määräys lopettaa kilpailusäännön rikkominen tai onko tällainen määräys perusteltu kyseisen tapauksen olosuhteisiin nähden.

(ks. 58 kohta)

5. Laillisuusperiaate tunnustetaan yhteisön oikeudessa siinä merkityksessä, että siinä edellytetään, että seuraamus, myös muu kuin rikosoikeudellinen, voidaan määrätä vain siinä tapauksessa, että sillä on selvä ja yksiselitteinen oikeudellinen perusta.

Laillisuusperiaatteesta ei kuitenkaan voida johtaa kieltoa julkaista toimielinten antamia säädöksiä silloin, kun tästä julkaisemisesta ei nimenomaisesti säädetä perustamissopimuksissa tai muussa yleisesti sovellettavassa säädöksessä. Tämänhetkisen yhteisön oikeuden mukaan tällainen kielto olisi yhteensopimaton EU 1 artiklan kanssa, jonka mukaan Euroopan unionissa ”päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti”.

(ks. 68 ja 69 kohta)

6. EU 1 artiklassa oleva avoimuusperiaate, jonka mukaan ”päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti”, heijastuu EY 255 artiklassa, jolla taataan tiettyjen edellytysten täyttyessä kansalaisille oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin. Lisäksi se ilmaistaan erityisesti EY 254 artiklassa, jolla toimielinten tiettyjen säädösten voimaantulon edellytykseksi asetetaan niiden julkaiseminen, ja lukemattomissa yhteisön oikeuden säännöksissä, joilla asetuksen N:o 17 21 artiklan 1 kohdan tavoin velvoitetaan toimielimet tekemään toimistaan julkisia. Tämän periaatteen mukaisesti ja silloin, kun ei ole sellaisia säännöksiä, joilla nimenomaisesti määrättäisiin tai kiellettäisiin julkaiseminen, toimielinten oikeus julkaista antamansa säädökset on sääntö, johon on olemassa poikkeuksia siltä osin kuin yhteisön oikeudessa etenkin niillä säännöksillä, joilla taataan salassapitovelvollisuuden noudattaminen, kielletään kyseisten säännösten tai joidenkin niiden sisältämien tietojen paljastaminen.

(ks. 69 kohta)

7. EY 287 artiklassa tai asetuksessa N:o 17 ei kummassakaan mainita nimenomaisesti, mitkä tiedot liikesalaisuuksia lukuun ottamatta ovat salassa pidettäviä. Tältä osin ei asetuksen N:o 17 20 artiklan 2 kohdasta voida päätellä, että salassa pidettäviä olisivat kaikki mainittua asetusta sovellettaessa saadut tiedot lukuun ottamatta niitä tietoja, jotka on julkaistava asetuksen 21 artiklan nojalla. EY 287 artiklan tavoin asetuksen N:o 17 21 artiklan 2 kohdassa, jolla pannaan täytäntöön tämä perustamissopimuksen säännös yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen osalta, kielletään näet ainoastaan sellaisten tietojen paljastaminen, ”jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä”.

Jotta tiedot katsotaan luonteeltaan salassa pidettäviksi, on ensiksi välttämätöntä, että ainoastaan rajoitettu henkilömäärä on niistä tietoinen. Toiseksi kyse on oltava sellaisista tiedoista, joiden paljastaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa sille henkilölle, joka on antanut kyseiset tiedot, tai kolmansille. Lopuksi on välttämätöntä, että ne edut, joita tietojen paljastaminen voi loukata, ovat objektiivisesti arvioiden suojan arvoisia. Tiedon luottamuksellisuuden arviointi edellyttää näin ollen niiden oikeutettujen intressien, jotka ovat paljastamista vastaan, ja sen yleisen edun vertaamista, jonka mukaan yhteisöjen toimielinten toiminnassa on noudatettava avoimuusperiaatetta mahdollisimman laajalti.

Yhteisön lainsäätäjä on suorittanut vertailun yhteisön toiminnan suurempaa avoimuutta koskevan yleisen edun ja sellaisten intressien, jotka voivat olla sen vastaisia, välillä johdetun oikeuden eri säännöksissä, erityisesti yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetussa asetuksessa N:o 45/2001 ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetussa asetuksessa N:o 1049/2001. Vaikka onkin totta, että ”salassapitovelvollisuuden” käsite kuuluu primaarioikeuden alaan, koska se mainitaan EY 287 artiklassa, eikä johdetulla oikeudella voida missään tapauksessa muuttaa perustamissopimuksen säännöksiä, yhteisön lainsäätäjän perustamissopimuksen tulkinta sellaisen kysymyksen osalta, josta siinä ei nimenomaisesti ole säädetty, antaa kuitenkin tärkeän viitteen siitä, kuinka säännös on ymmärrettävä.

Edellä esitetystä seuraa, että silloin kun tällaisissa johdetun oikeuden säännöksissä kielletään tietojen paljastaminen yleisölle tai evätään yleisön oikeus saada tutustua tällaisia tietoja sisältäviin asiakirjoihin, näiden tietojen on katsottava olevan salassa pidettäviä. Sitä vastoin silloin, kun yleisöllä on oikeus saada tutustua asiakirjoihin, jotka sisältävät tiettyjä tietoja, näiden tietojen ei voida katsoa olevan luonteeltaan salassa pidettäviä.

(ks. 70–72 ja 74 kohta)

8. Komission asetusta N:o 17 soveltaen tekemien päätösten julkaisemisen osalta on todettava, että tämän asetuksen 20 artiklalla kielletään liikesalaisuuksien paljastamisen lisäksi etenkin sellaisten tietojen paljastaminen, jotka ovat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa mainittuja poikkeuksia yleisön oikeuteen saada tutustua asiakirjoihin tai joita suojataan muiden johdetun oikeuden säännösten nojalla, kuten yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetulla asetuksella N:o 45/2001. Sitä vastoin kyseisellä säännöksellä ei kielletä sellaisten tietojen paljastamista, jotka yleisöllä on oikeus saada tietoonsa asiakirjoihin tutustumista koskevan yleisön oikeuden perusteella.

(ks. 75 kohta)

9. Asetuksen N:o 17 21 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sillä rajataan 1 kohdassa komissiolle säädetty velvollisuus julkaista ne päätökset, jotka se on tehnyt 2, 3, 6, 7 ja 8 artiklaa soveltaen, siihen, että näistä päätöksistä mainitaan asianosaiset ja ”pääasiallinen sisältö”, sen komission tehtävän helpottamiseksi, jonka mukaan sen on annettava yleisölle tieto näistä päätöksistä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaisemista koskevat kielelliset vaatimukset erityisesti huomioiden. Tällä säännöksellä ei sitä vastoin rajoiteta komission oikeutta – jos se katsoo sen tarpeelliseksi ja jos se on komission resurssien kannalta mahdollista – julkaista päätöstensä teksti kokonaisuudessaan sillä varauksella, että salassapitovelvollisuutta, sellaisena kuin se on edellä määritelty, noudatetaan.

Vaikka komissiolla on näin ollen yleinen velvollisuus julkaista ainoastaan päätöstensä sellaiset toisinnot, jotka eivät sisällä luottamuksellisia tietoja, tämän velvollisuuden noudattamisen varmistamiseksi ei ole tarpeen tulkita 21 artiklan 2 kohtaa siten, että sillä annettaisiin niille, joille asetuksen N:o 17 2, 3, 6, 7 ja 8 artiklaa soveltaen tehdyt päätökset on osoitettu, erityinen oikeus vastustaa sitä, että komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä (ja tarpeen vaatiessa myös kyseisen toimielimen Internet-sivulla) tietoja, jotka – vaikka eivät olekaan luottamuksellisia – eivät ole välttämättömiä näiden päätösten päätösosan ymmärtämiseksi.

Lisäksi kartellin jäsenenä olevan yrityksen intressi siihen, että sen kilpailunvastaisen käyttäytymisen yksityiskohtia ei paljasteta yleisölle, ei sitä paitsi ansaitse mitään erityistä suojaa, kun otetaan huomioon yhtäältä yleisön intressi saada mahdollisimman laajalti tietoa komission toiminnan perusteluista, talouden toimijoiden intressi saada tietää, minkälainen käyttäytyminen altistaa ne seuraamuksille, ja niiden henkilöiden, joille kilpailusääntöjen rikkominen on aiheuttanut vahinkoa, intressi saada tietää tällaisen käyttäytymisen yksityiskohdat, jotta ne voivat tarpeen vaatiessa esittää vaatimuksensa niitä yrityksiä kohtaan, joille on määrätty seuraamuksia.

(ks. 76–78 ja 88 kohta)

10. Sille, että sakkopäätökseen sisällytetään kartellia koskevia tosiseikkoja, ei voida asettaa sitä edellytystä, että komission olisi oltava toimivaltainen toteamaan tähän liittyvä kilpailusääntöjen rikkominen tai että komissio olisi tosiasiallisesti todennut tällaisen kilpailusääntöjen rikkomisen. Komissiolla on näet sellaisessa päätöksessä, jossa se toteaa kilpailusääntöjen rikkomisen ja määrää seuraamuksen, oikeus kuvai lla niitä tosiseikkoja ja sitä tapahtumien kulkua, joiden yhteydessä sääntöjenvastainen käyttäytyminen on toteutettu. Sama koskee tällaisen kuvauksen julkaisemista, kun otetaan huomioon, että se voi olla hyödyllistä sen mahdollistamiseksi, että asiasta kiinnostunut yleisö voi täysin ymmärtää tällaisen päätöksen perustelut. Tältä osin on komission asia päättää tällaisten osien sisällyttämisen tarkoituksenmukaisuudesta.

(ks. 89 kohta)

11. Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetulla asetuksella N:o 45/2001 on tarkoitus suojella yksilöitä henkilötietojen käsittelyn yhteydessä. Oikeushenkilö ei kuulu niihin henkilöihin, joita tällä asetuksella suojataan, eikä näin ollen voi vedota tämän asetuksen säännösten mahdolliseen rikkomiseen.

(ks. 95 kohta)

12. Riippumatta niistä julkaisemisvelvoitteista, joita komissiolla on etenkin asetuksen N:o 17 nojalla, sillä on merkittävää harkintavaltaa toimiensa julkaisemisen arvioimisessa tapauskohtaisesti. Tältä osin sillä ei ole minkäänlaista velvollisuutta käsitellä samantyyppisiä toimia samalla tavoin. Erityisesti yhdenvertaisuuden periaate ei estä komissiota julkaisemasta tekstejä, jotka on tarkoitus julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä mutta joita ei vielä ole kaikilla virallisilla kielillä, ennenaikaisesti Internet-sivullaan niillä kielillä, jotka ovat jo saatavilla tai jotka asianomainen yleisö parhaiten tuntee. Tältä osin se seikka, että saatavilla on ainoastaan tietyt kielitoisinnot, on riittävä eroavaisuus erilaisen kohtelun oikeuttamiseksi.

(ks. 102 kohta)