Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi – EY 234 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin – Käsite – Saksalainen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi virkamiehen asemassa toimiva notaari on esimiehensä kehotuksesta saattanut asian, kuuluu käsitteen soveltamisalaan

(EY 234 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Yleiset tai hypoteettiset kysymykset – Yhteisöjen tuomioistuimen suorittama oman toimivaltansa tutkiminen – Hypoteettinen lainsäädäntö – Lainsäädännön suunniteltu muutos, jota ei vielä ole toteutettu

(EY 234 artikla)

3. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Pääoman hankinnasta kannettavat välilliset verot – Direktiivissä 69/335 tarkoitettujen verojen käsite – Virkamiehen asemassa toimivan notaarin direktiivin soveltamisalaan kuuluvan oikeustoimen yhteydessä kantamat maksut, jotka otetaan valtion talousarvioon, kuuluvat tämän käsitteen soveltamisalaan – Notaarit, jotka eivät kaikki toimi virkamiehen asemassa ja jotka ovat itse velkojia – Näillä seikoilla ei ole merkitystä

(Neuvoston direktiivi 69/335)

Tiivistelmä

1. EY 234 artiklasta johtuu, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen.

Näin on tilanteessa, jossa kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi virkamiehen asemassa toimiva notaari on esimiehensä kehotuksesta saattanut hakemuslainkäyttöasioissa perittävistä maksuista annetun liittovaltion lain perusteella asian, jolla pyritään notaarin varmennukseen liittyvien maksujen perimiseen, koska tässä menettelyssä kaikkia asianosaisia kuullaan, siinä annettavan ratkaisun tarkoituksena on oikeusriidan ratkaiseminen ja lisäksi tähän ratkaisuun voidaan vedota sekä maksuunpanopäätöksen mukaisten maksujen velkojaa että velallista vastaan, ja ratkaisu saa lainvoiman kaikkiin asianosaisiin nähden, jos kukaan asianosaisista ei hae muutosta.

(ks. 25 ja 26 kohta)

2. EY 234 artiklalla luotu menettely on yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla yhteisöjen tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat. Tässä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava esitetyt kysymykset.

Yhteisöjen tuomioistuimen on kuitenkin oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi poikkeustapauksissa tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisukysymyksen. Yhteisöjen tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että yhteisön oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. Ajatus yhteistoiminnasta, jonka on oltava ennakkoratkaisutoiminnan lähtökohtana, edellyttää kansallisen tuomioistuimen ottavan puolestaan huomioon sen, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on myötävaikuttaa lainkäyttöön jäsenvaltioissa eikä antaa neuvoa-antavia lausuntoja yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä.

Ennakkoratkaisukysymys, jolla pyritään vahvistamaan sellaisen kansallisen lainsäädännön yhdenmukaisuus yhteisön säännöksen kanssa, jossa on kyse kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön muuttamisesta, mitä on suunniteltu mutta mitä ei vielä ole toteutettu, on tässä mielessä hypoteettinen.

(ks. 30−34 kohta)

3. Pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista annettua direktiiviä 69/355 on tulkittava siten, että maksuja, jotka on suoritettava siitä, että virkamiehen asemassa toimiva notaari varmentaa oikeustoimen, joka kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan, on pidettävä direktiivissä tarkoitettuina veroina, kun sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan virkamiehen asemassa toimivien notaarien on suoritettava osa mainituista maksuista viranomaiselle, joka käyttää ne sille kuuluvien tehtävien rahoittamiseen, vaikka notaareina voivat toimia muutkin kuin virkamiehen asemassa toimivat notaarit ja notaarit ovat itse kyseessä olevien maksujen velkojia.

(ks. 45 kohta ja tuomiolauselma)