Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää yhteisöjen tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä – Velvollisuuden laajuus kilpailuoikeuden alalla

(EY 82, EY 86 ja EY 234 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artikla)

2. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Paikallisen julkisyhteisön ulkomainonnasta ja julistemainonnasta kantama vero – Sallittavuus – Edellytykset

(EY 49 artikla)

Tiivistelmä

1. Jotta yhteisöjen tuomioistuin voisi antaa sille esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin hyödyllisen vastauksen, kansallisen tuomioistuimen on määritettävä näihin kysymyksiin liittyvät tosiasiat ja oikeussäännöt tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat.

Tosiasiallisen ja oikeudellisen asiayhteyden tarkkaa yksilöimistä on edellytettävä erityisesti kilpailun alalla, jolle on luonteenomaista tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen monimutkaisuus.

EY 82 ja EY 86 artiklan tulkintaa koskeviin ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvien tosiseikkojen osalta aineellisesti ja maantieteellisesti relevanttien markkinoiden rajaaminen sekä kyseisillä markkinoilla toimivien yritysten markkinaosuuksien laskeminen muodostavat aina kilpailuoikeudellisen arvioinnin lähtökohdan.

(ks. 22, 23, 25 ja 27 kohta)

2. EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että sen kanssa ei ole ristiriidassa se, että paikallinen julkisyhteisö kantaa ulkomainonnasta ja julistemainonnasta veroa, jossa ei yhtäältä tehdä mitään erottelua julistepalvelujen tarjoajan tai niiden vastaanottajan kotipaikan taikka levitettyjen mainosten kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen alkuperän perusteella, koska kyseistä veroa sovelletaan erotuksetta kaikkiin palvelujen suorituksiin, joihin sisältyy ulkomainontaa ja julkista julistemainontaa, ja joka ei toisaalta missään tapauksessa estä tai haittaa sellaisten mainospalvelujen tarjoamista, jotka on suoritettava kyseessä olevien julkisyhteisöjen alueella, tai tee sitä muutoin vähemmän houkuttelevaksi myöskään siinä tapauksessa, että kyseiset suoritukset ovat palvelujen tarjoajan tai niiden vastaanottajan kotipaikan vuoksi luonteeltaan jäsenvaltion rajan ylittäviä, koska kyseistä veroa sovelletaan vain ulkomainontaan, jossa käytetään paikallisen julkisyhteisön hallitsemaa julkista tilaa, ja koska kyseisen veron määrä on asetettu tasolle, jota voidaan pitää alhaisena suhteessa niiden palvelujen suoritusten arvoon, joihin sitä sovelletaan.

(ks. 37–39 kohta ja tuomiolauselma)