Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen kanteen nostamisen jälkeen tapahtuneen seikan vuoksi – Lausunnon antamisen raukeaminen

2. Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Komission päätös, jolla myönnetään kilpailusääntöjen mukainen puuttumattomuustodistus – Osittainen kumoamisvaatimus, joka koskee sopimuksen määräystä, jolle todistus on saatu – Kyseessä olevan määräyksen poistaminen oikeudenkäynnin aikana – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan oikeussuojan tarpeen puuttuminen kanteen ajamisen jatkamiseksi – Tuleviin ja epävarmoihin tilanteisiin liittyvä oikeussuojan tarve – Toimivallan ulkopuolelle jääminen

(EY 81 artiklan 1 kohta, EY 230 ja EY 233 artikla)

Tiivistelmä

1. Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät vain, jos kantajalla on intressi saada kyseinen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että toimen kumoamisella on itsessään oikeusvaikutuksia, tai toisen muotoilun mukaan, että kanne on omiaan mahdollisesti tuottamaan sen nostajalle jotakin hyötyä.

Tältä osin kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset liittyvät sen nostamishetkeen. Hyvän oikeudenhoidon vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi katsoa viran puolesta, että kanteesta ei ole tarpeen lausua enää silloin, kun kantaja, jolla aluksi oli oikeussuojan tarve, on menettänyt kokonaan henkilökohtaisen intressin riidanalaisen päätöksen kumoamiseen kyseisen kanteen nostamisen jälkeen tapahtuneen seikan vuoksi. Nimittäin jotta kantaja voisi ajaa kannetta, jolla pyritään päätöksen kumoamiseen, hänellä täytyy olla henkilökohtainen intressi saada riidanalainen päätös kumotuksi.

(ks. 34–38 kohta)

2. Kantajalla ei ole enää menettelyssä, jossa vaaditaan komission kolmannelle asetuksen N:o 17 2 artiklan nojalla antaman puuttumattomuustodistuksen kumoamista, edelleen olemassa olevaa ja tiedossa olevaa oikeussuojan tarvetta, koska sen kanne koskee mainittua todistusta vain siltä osin kuin se koskee yritysten välisen sopimuksen tiettyä määräystä ja koska sopimuksen osapuolet ovat tällä välin poistaneet tämän määräyksen.

Yhtäältä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mahdollinen tuomio, jolla päätös kumottaisiin kantajan vaatimusten mukaisesti, ei nimittäin voisi enää johtaa EY 233 artiklassa määrättyihin seurauksiin, sillä komissio ei voisi tehdä enää uutta erilaista päätöstä, koska kyseessä olevaa määräystä ei ole enää olemassa.

Toisaalta se mahdollisuus, että sopimukseen sisällytetään tulevaisuudessa samankaltainen lauseke kuin siitä on poistettu, ei ole riittävä, jotta kantaja voisi vedota jo syntyneeseen ja edelleen olemassa olevaan eikä vain hypoteettiseen oikeussuojan tarpeeseen saadakseen päätöksen kumotuksi.

Lopuksi, vaadittu kumoaminen ei ole tarpeen, jotta kantaja voisi nostaa mahdollisen vahingonkorvauskanteen sopimuksen osapuolia vastaan kansallisissa tuomioistuimissa. Puuttumattomuustodistus ei nimittäin sido kansallisia tuomioistuimia, vaikka se onkin seikka, joka kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon. Se ilmaisee ainoastaan, että komissio on katsonut tiedossaan olevien seikkojen perusteella, että sen ei ole aihetta ryhtyä toimenpiteisiin. Se ei ole lopullinen arviointi eikä erityinen kannanotto, jotka kuuluisi komission yksinomaiseen toimivaltaan. Koska EY 81 artiklan 1 kohta on välittömästi sovellettava, yksityiset voivat vedota siihen kansallisissa tuomioistuimissa ja johtaa siitä oikeuksia mutta koska näillä viimeksi mainituilla voi mahdollisesti olla myös muuta tietoa kyseessä olevan asian yksityiskohdista, niiden on tietenkin tehtävä EY 81 artiklan 1 kohdan soveltuvuudesta tiettyihin sopimuksiin oma ratkaisunsa niiden seikkojen perusteella, jotka ne tuntevat. Joka tapauksessa ne voivat esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön puuttumattomuustodistuksen pätevyydestä sillä tavoin, että kantajalta ei viedä mahdollisen riidan tapauksessa mahdollisuutta vaatia oikeuksiaan kansallisessa tuomioistuimessa.

(ks. 40, 42, 43 ja 47–51 kohta)