Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Oikeudenkäyntimenettely – Päätös, jolla oikeudenkäynnin aikana korvataan riidanalainen päätös

2. Kumoamiskanne – Yhteisöjen tuomioistuinten toimivalta – Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osaston nojalla hyväksytystä yhteisestä kannasta nostettu kanne

(EY 230 artikla; EU 15, EU 34, EU 35 ja EU 46 artikla)

3. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Tiettyjen terrorismista epäiltyjen henkilöiden ja yhteisöiden osalta tehty varojen jäädyttämistä koskeva päätös

(EY 249 artikla; neuvoston asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohta; neuvoston päätös 2005/930)

4. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma, jossa velvoitetaan toteuttamaan rajoittavia toimenpiteitä sellaisten erikseen määrittelemättömien henkilöiden ja yhteisöiden osalta, joita epäillään terrorismista – Päätöslauselman täytäntöönpano yhteisön toimesta yhteisön omaa toimivaltaa käyttäen

(EY 60, EY 301 ja EY 308 artikla; neuvoston asetus N:o 2580/2001)

5. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Tiettyjen terrorismista epäiltyjen henkilöiden ja yhteisöiden osalta tehty varojen jäädyttämistä koskeva päätös

(Yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohta; neuvoston asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohta)

6. Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten velvollisuus lojaaliin yhteistyöhön

(EY 10 artikla; yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohta; neuvoston asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohta)

7. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Tiettyjen terrorismista epäiltyjen henkilöiden ja yhteisöiden osalta tehty varojen jäädyttämistä koskeva päätös

(Yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 ja 6 kohta)

8. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla; neuvoston asetus N:o 2580/2001)

9. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla; yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 ja 6 kohta; neuvoston asetus N:o 2580/2001)

10. Euroopan yhteisöt – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta

(EY 230 artiklan toinen kohta; yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 ja 6 kohta; neuvoston asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohta)

Tiivistelmä

1. Kun päätös oikeudenkäynnin aikana korvataan toisella samaa asiaa koskevalla päätöksellä, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa. Se, että kantajalta vaadittaisiin uuden kanteen nostamista yhteisöjen tuomioistuimessa, olisi nimittäin hyvän oikeudenhoidon ja prosessiekonomian vaatimuksen vastaista. Lisäksi olisi epäoikeudenmukaista, jos kyseessä oleva toimielin voisi yhteisöjen tuomioistuimessa päätöksestä nostetussa kanteessa esitetyistä arvosteluista selviytyäkseen muuttaa riidanalaista päätöstä tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikana tähän muutokseen tai uuteen päätökseen, jotta toinen vastapuoli ei voisi ulottaa alkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää päätöstä tai esittää tätä vastaan uusia vaatimuksia ja kanneperusteita. Tämä johtopäätös pätee myös tilanteeseen, jossa yksityishenkilöä suoraan ja erikseen koskeva asetus korvataan menettelyn aikana samaa asiaa koskevalla asetuksella.

(ks. 28 ja 29 kohta)

2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen toimivaltainen tutkimaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevaan V osastoon sisältyvän EU 15 artiklan ja poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa (OSA) koskevaan VI osastoon sisältyvän EU 34 artiklan nojalla hyväksytystä yhteisestä kannasta nostetun kumoamiskanteen ainoastaan siltä osin kuin kanteen tueksi väitetään, että yhteisön toimivaltuuksia ei ole otettu huomioon.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen YUTP:tä koskevassa V osastossa tai saman sopimuksen OSA:ta koskevassa VI osastossa ei nimittäin ole määrätty minkäänlaisesta yhteistä kantaa koskevasta, yhteisöjen tuomioistuimissa käytävästä kumoamismenettelystä.

Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, sellaisena kuin se ilmenee Amsterdamin sopimuksesta, yhteisöjen tuomioistuimen valtuudet luetellaan tyhjentävästi EU 46 artiklassa. Kyseisessä määräyksessä ei kuitenkaan määrätä minkäänlaisesta yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston määräysten osalta, ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston osalta EU 35 ja EU 46 artiklasta seuraa, että pätevyyden arviointia tai kumoamista koskevat oikeussuojakeinot ovat mahdollisia ainoastaan EU 34 artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen puitepäätösten, päätösten ja yleissopimusten täytäntöönpanotoimenpiteiden osalta mutta eivät EU 34 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen yhteisten kantojen osalta.

(ks. 46–49, 52 ja 56 kohta)

3. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen sellaisenaan liittyviä takeita ei voida tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annettuun asetukseen N:o 2580/2001 perustuvan varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen osalta evätä asianomaisilta ainoastaan sellaisella perusteella, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tai yhteisön oikeuden yleisissä periaatteissa myönnetä yksityisille oikeussubjekteille minkäänlaista oikeutta tulla kuulluksi ennen normatiivisen toimen toteuttamista.

Vaikka asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta tehty päätös 2005/930 on soveltamisalaltaan yleinen samalla tavalla kuin kyseinen asetus ja vastaavasti suoraan sovellettavissa kaikissa jäsenvaltioissa ja sillä on näin ollen otsikostaan huolimatta samanlainen EY 249 artiklassa tarkoitetun säädöksen luonne kuin edellä mainitulla toimella, se ei kuitenkaan ole luonteeltaan yksinomaan normatiivinen. Vaikka päätöksen vaikutukset toteutuvatkin erga omnes, se koskee suoraan ja erikseen henkilöitä, jotka siinä mainitaan nimeltä henkilöinä, jotka on sisällytettävä sellaisten henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luetteloon, joiden varat on jäädytettävä kyseisen asetuksen perusteella.

(ks. 95, 97 ja 98 kohta)

4. Turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) osalta on näin ollen Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioiden – ja tässä tapauksessa yhteisön, jonka välityksellä yhteisön jäsenvaltiot ovat päättäneet toimia – asiana yksilöidä täsmällisesti ne henkilöt, ryhmät ja yhteisöt, joiden varat on jäädytettävä kyseisen päätöslauselman mukaisesti, oman oikeusjärjestyksensä sääntöjä noudattaen.

Kyseisessä päätöslauselmassa ei nimittäin ole millään tavalla yksilöity tällaisten toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä eikä myöskään etukäteen vahvistettu varojen jäädyttämistä koskevia täsmällisiä oikeusnormeja tai takeita tai oikeussuojakeinoja sen varmistamiseksi, että tällaisessa menettelyssä osallisena olevat henkilöt ja yhteisöt saavat tosiasiallisen mahdollisuuden riitauttaa valtion niiden osalta toteuttamat toimenpiteet.

Toisaalta yhteisö ei toimi sellaisen toimivallan perusteella, joka on sidottu Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden tahtoon, silloin, kun neuvosto toteuttaa taloudellisia seuraamuksia merkitseviä toimenpiteitä EY 60, EY 301 ja EY 308 artiklan perusteella.

Koska turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1373 (2001) tarkoitettujen henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen yksilöinti ja sitä seuraavan varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen toteuttaminen kuuluvat yhteisön sellaisen oman toimivallan piiriin, joka merkitsee sitä, että yhteisöllä on asiassa harkintavaltaa, asianomaisten puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on lähtökohtaisesti asianomaisten yhteisön toimielinten – tässä tapauksessa neuvoston – asiana silloin, kun ne toimivat noudattaakseen kyseistä päätöslauselmaa. Tästä seuraa, että puolustautumisoikeuksia koskevia takeita on lähtökohtaisesti sovellettava täysimääräisesti, kun on kyse tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annettuun asetukseen N:o 2580/2001 perustuvasta varojen jäädyttämistä koskevasta päätöksestä.

(ks. 101, 102 ja 106–108 kohta)

5. Silloin, kun kyse on tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohtaan perustuvan varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen tekemisestä, puolustautumisoikeuksia voidaan käyttää ainoastaan suhteessa sellaisiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten kyseistä toimenpidettä sovelletaan asianomaiseen kyseisen lainsäädännön mukaisesti.

Kysymys kyseisten oikeuksien kunnioittamisesta mainitussa asiayhteydessä voi kuitenkin nousta esille kahdella tasolla:

Asianomaisen puolustautumisoikeudet on ensinnäkin taattava tosiasiallisesti siinä kansallisessa menettelyssä, joka on johtanut siihen, että toimivaltainen kansallinen viranomainen tekee erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen. Asianomaiselle on nimenomaan tässä kansallisessa vaiheessa annettava mahdollisuus asianmukaisesti esittää kantansa häntä vastaan esitetyistä seikoista, joilla kyseinen päätös perustellaan, ellei sellaisista puolustautumisoikeuksiin kohdistuvista mahdollisista rajoituksista, jotka on lainmukaisesti perusteltu kansallisessa oikeudessa esimerkiksi yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen tai kansainvälisten suhteiden turvaamiseen liittyvistä syistä, muuta johdu.

Asianomaisen puolustautumisoikeudet on tämän jälkeen tosiasiallisesti taattava yhteisön menettelyssä, jonka päätteeksi neuvosto tekee asetuksen N:o 2580/2001 mukaisen päätöksen asianomaisen sisällyttämisestä riidanalaiseen luetteloon tai asianomaisen säilyttämisestä siinä. Tässä yhteydessä asianomaiselle on lähtökohtaisesti annettava mahdollisuus ainoastaan esittää asianmukaisesti kantansa yhteisön kyseisen toimenpiteen laillisista soveltamisedellytyksistä, eli jos kyse on varojen jäädyttämistä koskevasta alkuperäisestä päätöksestä, sellaisten tarkkojen tietojen tai asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt asianomaisen osalta yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa esitettyä määritelmää vastaavan päätöksen, ja jos kyse on varojen jäädyttämistä koskevasta myöhemmästä päätöksestä, perustelut sille, että asianomainen säilytetään riidanalaisessa luettelossa.

(ks. 114, 115 ja 118–120 kohta)

6. Jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välisiä suhteita säännellään EY 10 artiklan nojalla lojaalia yhteistyötä koskevilla vastavuoroisilla velvoitteilla. Tätä periaatetta on sovellettava yleisesti ja se velvoittaa myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastolla säännellyn poliisiyhteistyön ja rikosasioita koskevan oikeudellisen yhteistyön osalta, joka lisäksi perustuu täysin jäsenvaltioiden ja toimielinten väliseen yhteistyöhön.

Kun kyse on erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdan ja tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan eli sellaisten säännösten soveltamisesta, joilla terrorismin torjunnan osalta luodaan erityinen yhteistyömuoto neuvoston ja jäsenvaltioiden välillä, edellä mainittu periaate merkitsee neuvostolle velvollisuutta nojautua niin pitkälle kuin mahdollista toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arviointiin – ainakin jos kyse on oikeusviranomaisesta – niiltä osin kuin on kyse sellaisten ”luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön” olemassaolosta, joiden perusteella kansallisen viranomaisen päätös tehdään, ja sellaisten mahdollisten rajoitusten hyväksymisestä, jotka koskevat oikeutta tutustua tällaisiin todisteisiin ja näyttöön ja jotka on kansallisessa oikeudessa perusteltu yleistä järjestystä tai turvallisuutta tai kansainvälisten suhteiden turvaamista koskevista pakottavista syistä.

Nämä toteamukset pätevät kuitenkin ainoastaan, jos toimivaltainen kansallinen viranomainen on todellakin voinut arvioida kyseisiä todisteita tai näyttöä. Jos neuvosto omassa käsittelyssään perustaa varojen jäädyttämistä koskevan alkuperäisen tai myöhemmän päätöksensä sellaisiin tietoihin tai näyttöön, jotka jäsenvaltioiden edustajat ovat toimittaneet sille, saattamatta niitä mainitun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arvioitaviksi, kyseisiä tietoja tai näyttöä on sitä vastoin pidettävä sellaisina uusina asianomaista vastaan puhuvina seikkoina, joiden osalta on lähtökohtaisesti suoritettava uusi tiedoksi antaminen ja uusi kuuleminen yhteisön tasolla, koska niiden osalta ei ole toimittu näin kansallisella tasolla.

(ks. 123–125 kohta)

7. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva yleinen periaate edellyttää – elleivät yhteisön tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen ja niiden kansainvälisten suhteiden hoitoon liittyvät pakottavat näkökohdat tätä estä – että kaikki asianomaista vastaan puhuvat seikat annetaan asianomaiselle tiedoksi joko samalla hetkellä kun asianomaiselle ilmoitetaan varojen jäädyttämistä koskevasta alkuperäisestä päätöksestä tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Samoin varauksin jokaista varojen jäädyttämistä koskevaa myöhempää päätöstä täytyy lähtökohtaisesti edeltää asianomaista vastaan puhuvien uusien seikkojen tiedoksi antaminen ja kuuleminen. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ei sitä vastoin edellytä sitä, että asianomaista vastaan puhuvat seikat annetaan asianomaiselle tiedoksi ennen varojen jäädyttämistä koskevan alkuperäisen päätöksen tekemistä, eikä sitä, että tätä kuullaan jälkeenpäin viran puolesta tässä yhteydessä.

Kun kyse on varojen jäädyttämistä koskevasta alkuperäisestä päätöksestä, asianomaista vastaan puhuvien seikkojen tiedoksi antaminen edellyttää lähtökohtaisesti yhtäältä sitä, että neuvosto antaa asianomaiselle tiedoksi sellaiset tarkat tiedot tai asiaan liittyvät seikat, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisen asianomaisen osalta erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa annettua määritelmää vastaavan päätöksen, sekä tarvittaessa sellaiset uudet seikat, jotka perustuvat sellaisiin tietoihin tai näyttöön, jotka jäsenvaltioiden edustajat ovat toimittaneet neuvostolle saattamatta niitä mainitun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen arvioitaviksi, ja toisaalta sitä, että asianomaiselle annetaan mahdollisuus esittää asianmukaisesti kantansa kyseisistä tiedoista ja asiaan liittyvistä seikoista.

Kun kyse on varojen jäädyttämistä koskevasta myöhemmästä päätöksestä, puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää yhtäaikaisesti, että yhtäältä asianomaiselle annetaan tiedoksi ne tiedot ja asiaan liittyvät seikat, joilla neuvoston mukaan voidaan perustella asianomaisen säilyttäminen riidanalaisissa luetteloissa, sekä tarvittaessa edellä tarkoitetut uudet seikat, ja toisaalta, että asianomaiselle annetaan mahdollisuus esittää asianmukaisesti kantansa tältä osin.

(ks. 125, 126 ja 137 kohta)

8. EY 253 artiklassa määrättyyn perusteluvelvollisuuteen liittyviä takeita sovelletaan lähtökohtaisesti täysimääräisesti silloin, kun on kyse tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annettuun asetukseen N:o 2580/2001 perustuvasta varojen jäädyttämistä koskevasta päätöksestä.

Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen N:o 2580/2001 perusteella tehdyn varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen perustelujen tulee lähtökohtaisesti kattaa paitsi kyseisen asetuksen lailliset soveltamisedellytykset myös sellaiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäen, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide.

Sellaiset pakottavat näkökohdat, jotka liittyvät yhteisön tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitoon, voivat kuitenkin estää sen, että asianomaisille paljastetaan varojen jäädyttämistä koskevan alkuperäisen päätöksen tai myöhempien päätösten täsmälliset ja täydelliset perustelut, samoin kuin ne voivat estää sen, että asianomaisia vastaan puhuvat seikat annetaan asianomaisille tiedoksi hallinnollisen menettelyn kuluessa.

(ks. 109, 146 ja 148 kohta)

9. Elleivät yhteisön tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitoon liittyvät pakottavat näkökohdat sitä estä ja ellei sellaisesta mahdollisuudesta, että päätöksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavasta versiosta ilmenevät ainoastaan päätösosa ja yleiset perustelut, muuta johdu, erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun varojen jäädyttämistä koskevan alkuperäisen päätöksen perustelujen tulee vähintään kattaa erityisesti ja konkreettisesti sellaiset tarkat tiedot tai sellaiset asiaan liittyvät seikat, jotka osoittavat, että asianomaista koskevan kyseisen päätöksen on tehnyt jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen. Lisäksi mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun varojen jäädyttämistä koskevan myöhemmän päätöksen perusteluissa on samoin varauksin ilmoitettava sellaiset erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo asian tarkistettuaan, että asianomaisen varojen jäädyttäminen on edelleen perusteltua, tarvittaessa uusien tietojen tai uuden näytön perusteella.

(ks. 116, 125, 126, 147 ja 151 kohta)

10. Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohtaan perustuvan varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen osalta suoritettava laillisuusvalvonta on laillisuusvalvontaa, josta määrätään EY 230 artiklan toisessa kohdassa, jonka mukaan yhteisön tuomioistuimella on toimivalta ratkaista kanne, jonka perusteena on puuttuva toimivalta, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, EY:n perustamissopimuksen tai sen sovelta mista koskevan oikeussäännön rikkominen taikka harkintavallan väärinkäyttö.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana on tämän valvonnan osalta asianomaisen esittämät tai viran puolesta esille tulleet kumoamisperusteet huomioon ottaen tarkistaa muun muassa se, että tietyssä tapauksessa täyttyvät asetuksen N:o 2580/2001 lailliset soveltamisedellytykset, sellaisina kuin ne on vahvistettu kyseisen asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa ja viittauksen avulla joko erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohdassa tai 6 kohdassa, riippuen siitä, onko kyse varojen jäädyttämistä koskevasta alkuperäisestä vai myöhemmästä päätöksestä. Tämä merkitsee sitä, että kyseisen päätöksen laillisuutta koskeva tuomioistuinvalvonta ulottuu sellaisten tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiin, joihin on vedottu kyseisen päätöksen perustelemiseksi, samoin kuin sellaisten todisteiden ja tietojen tutkimiseen, joihin kyseinen arviointi perustuu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulee myös varmistua siitä, että puolustautumisoikeuksia on kunnioitettu ja että perusteluvelvollisuus on täytetty tältä osin, sekä tarvittaessa siitä, että sellaiset pakottavat näkökohdat, joihin neuvosto on vedonnut välttääkseen kyseisen velvollisuuden, ovat oikeutettuja.

Kyseinen valvonta on erityisen välttämätöntä sen takia, että kyse on ainoasta menettelyllisestä takeesta, jolla voidaan taata tasapaino kansainvälisen terrorismin torjuntaan liittyvien vaatimuksien ja perusoikeuksien suojelemisen välillä. Koska niiden rajoitusten vastapainoksi, jotka neuvosto on kohdistanut asianomaisten puolustautumisoikeuksiin, on asetettava tiukka, itsenäinen ja riippumaton tuomioistuimen suorittama valvonta, yhteisön tuomioistuimen on voitava valvoa varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden laillisuutta ja perusteltavuutta ilman, että sitä vastaan voitaisiin vedota neuvoston käyttämien todisteiden tai tietojen salaisuuteen tai luottamuksellisuuteen.

(ks. 153–155 kohta)