Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Oikeushenkilö – Oikeudellinen olemassaolo – Kantajayksikön esittämä selvitys – Mahdollisuus pitää selvityksen puuttuessa kantajina niitä luonnollisia henkilöitä, joista kyseinen yksikkö muodostuu

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohta)

2. Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Väitemenettely – Tutkinnan rajaaminen seikkoihin, joihin on vedottu – Notoristen seikkojen huomioon ottaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta)

3. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuus – Arviointi suhteessa siihen, miten kohdeyleisö mieltää tavaramerkin

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

4. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Kohdeyleisön tarkkaavaisuusaste – Huomioon otettava ajankohta – Kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen osalta tehtävän valinnan ajankohta

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sanamerkit PICARO ja PICASSO

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Tiivistelmä

1. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan, joka koskee oikeushenkilön kannekirjelmää, vaatimusten täyttämiseksi Ranskan siviililaissa tarkoitetun jakamattoman kuolinpesän, joka nostaa kanteen omissa nimissään, kaltaisen yksikön on esitettävä selvitys siitä, että se on oikeushenkilönä olemassa, millä voidaan osoittaa sen itsenäisyys ja edes rajoitettu vastuu, ja selvitys siitä, että sen asianajajalle annetun valtuutuksen yksikön puolesta allekirjoittaneella on ollut siihen kelpoisuus. Pelkästään sen perusteella, että yksikkö on rekisteröity aikaisemman yhteisön tavaramerkin haltijaksi ja että se on tässä ominaisuudessa osallistunut menettelyihin sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (tavaramerkit ja mallit), ei voida katsoa, että sen nimissä nostettu kanne täyttää työjärjestyksen 44 artiklassa asetetut vaatimukset.

Tämä ei kuitenkaan automaattisesti merkitse sitä, etteikö kysymyksessä olevaa kannetta voitaisi ottaa tutkittavaksi. Koska jakamattoman yksikön nimellä viitataan yhteisesti osakkaisiin ja koska työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan mukaiset velvollisuudet eivät koske kyseisiä osakkaita luonnollisina henkilöinä, on näet mahdollista katsoa, että kanteen ovat nostaneet osakkaat. Sillä, että osakkaat ovat katsoneet parhaaksi nostaa kanteen käyttämällä jakamattoman yksikön yhteistä nimitystä, ei ole merkitystä kanteen tutkittavaksi ottamisen kannalta siltä osin kuin tämän yhteisen nimityksen takana toimivien henkilöiden henkilöllisyydestä ei ole epäilystäkään ja tämän lisäksi mikään oikeudenkäynnin muiden asianosaisten oikeudellisesti suojattu intressi ei estä sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korjaa viran puolesta kantajasta käytettyä nimitystä.

(ks. 19–22 kohta)

2. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan mukaan ”rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin”.

Kyseisessä säännöksessä rajoitetaan viraston suorittamaa tutkimusta kaksinkertaisesti. Siinä tarkoitetaan yhtäältä viraston päätösten tosiasiallista perustaa, toisin sanoen niitä tosiseikkoja ja todisteita, joihin tällaiset päätökset voidaan pätevästi perustaa, ja toisaalta kyseisten päätösten oikeudellista perustaa eli niitä säännöksiä, joita asiaa käsittelevä elin on velvollinen soveltamaan. Kun valituslautakunta näin ollen ratkaisee valituksen päätöksestä, jolla väitemenettely on lopetettu, se voi perustaa päätöksensä vain asianomaisen osapuolen esittämiin suhteellisiin hylkäysperusteisiin sekä sen esittämiin niihin liittyviin tosiseikkoihin ja todisteisiin.

Asetuksen N:o 40/94 74 artikla ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö valituslautakunta voisi niiden tosiseikkojen lisäksi, jotka väitemenettelyn asianosaiset ovat nimenomaisesti esittäneet, ottaa huomioon myös notorisia seikkoja eli seikkoja, jotka kaikkien voidaan olettaa tuntevan tai joista voidaan saada tieto yleisesti saatavilla olevista lähteistä.

(ks. 27–29 kohta)

3. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, joka koskee kahden tavaramerkin väliseen sekaannusvaaraan perustuvaa hylkäämisperustetta, sovellettaessa kyseessä olevien merkkien samankaltaisuuden tarkastelu on sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin kannalta olennainen seikka. Se on näin ollen suoritettava viimeksi mainitun tavoin suhteessa siihen, miten kohdeyleisö mieltää merkin.

(ks. 53 kohta)

4. Yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin epääminen asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella sen vuoksi, että on olemassa sekaannusvaara aikaisemman tavaramerkin kanssa, on perusteltu sillä perusteella, että tällainen sekaannus voi vaikuttaa epäasianmukaisesti asianomaisiin kuluttajiin silloin kun he valitsevat kyseessä olevia tavaroita tai palveluita. Tästä seuraa, että sekaannusvaaran arvioimiseksi on otettava huomioon keskivertokuluttajan tarkkaavaisuustaso sillä hetkellä kun hän valmistautuu tekemään valintaansa ja kun hän tekee valintansa niiden eri tavaroiden tai palveluiden välillä, jotka kuuluvat siihen ryhmään, jota varten tavaramerkki on rekisteröity. Mahdollisuus siihen, että kohdeyleisöön kuuluvat henkilöt saattavat nähdä kyseiset tavarat myös tilanteissa, joissa he eivät ole tällä tavalla tarkkaavaisia, ei estä ottamasta kyseistä tarkkaavaisuusastetta huomioon.

(ks. 59 kohta)

5. Yhteisön loppukuluttajien välillä ei ole olemassa sekaannusvaaraa sanamerkin PICARO, jota on haettu rekisteröitäväksi yhteisön tavaramerkiksi Nizzan sopimuksessa tarkoitettuun luokkaan 12 kuuluvia tavaroita ”Moottoriajoneuvot ja niiden osat, linja-autot” varten, ja aikaisemmin yhteisön tavaramerkiksi samaan luokkaan kuuluvia tavaroita ”Ajoneuvot; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvot, autot, linja-autot, kuorma-autot, pakettiautot, asuntovaunut, perävaunut” varten rekisteröidyn sanamerkin PICASSO välillä. Vaikka näet tavarat, joita varten kyseessä olevat tavaramerkit on rekisteröity, ovat osittain samoja ja osittain samankaltaisia ja vaikka kaksi merkkiä ovat visuaalisesti ja foneettisesti samankaltaisia, ja kun viimeksi todetun osalta otetaan huomioon, että fonetiikan osalta samankaltaisuuden aste on vähäinen, merkkien välillä olevat käsitteelliset erot ovat omiaan kumoamaan visuaaliset ja foneettiset samankaltaisuudet, joten tavaramerkkien samankaltaisuuden aste ei ole riittävän korkea, jotta voitaisiin katsoa, että kohdeyleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä.

(ks. 51, 52, 54, 58 ja 62 kohta)