Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Komission suorittama tutkinta – Suunnitelmat, jotka koskevat pienten ja keskisuurten yritysten sekä pienten maatalousyritysten pelastamiseksi tai rakenteen uudistamiseksi tarkoitettuja tukijärjestelmiä – Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevat suuntaviivat – Tavanomainen kahden kuukauden määräaika – Määräaika, jota sovelletaan ”sallimiseen”, joka tapahtuu alustavan tutkinnan vaiheen jälkeen

(EY 88 artiklan 2 kohdan 1 ja 3 alakohta; vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien suuntaviivojen 4.1 kohdan ensimmäinen alakohta)

2. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Komission suorittama tutkinta – Alustava vaihe – Kesto – Komissio pitkittää tutkintaa kysymyksillä, jotka eivät ole tarpeen tuen tutkimisen kannalta – Kielto – Mahdollisuus aloittaa jäsenvaltion kanssa keskustelu, jolla pyritään siihen, että se voi täydentää epätäydellistä ilmoitusta

(EY 88 artiklan 3 kohta)

3. Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Uuden tuen muuttuminen olemassa olevaksi tueksi – Edellytykset – Komission mahdollisuus aloittaa muodollinen tutkintamenettely, kun jäsenvaltio ei ole toimittanut suunnitelman toteuttamista koskevaa ennakkoilmoitusta

4. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Komission suorittama tutkinta – Alustava vaihe ja kontradiktorinen vaihe – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Konkreettinen arviointi

(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta)

5. Valtiontuki – Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille – Niiden, joita asia koskee, mahdollinen perusteltu luottamus – Suoja – Edellytykset ja rajoitukset

(EY 88 artiklan 2 kohdan 1 alakohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 1 ja 3 kohta)

6. Valtiontuki – Komission päätös, jolla tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi – Perusteluvelvollisuus – Tarvittavat tiedot

(EY 253 artikla)

7. Valtiontuki – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Tuet, joilla on yksinään vähäinen merkitys mutta jotka maksetaan alalla, jolle ovat ominaisia voimakas kilpailu ja useat pienet yritykset

(EY 87 artiklan 1 kohta)

8. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Komission harkintavalta – Mahdollisuus antaa suuntaviivoja – Taloudellisen tilanteen monitahoinen arviointi – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(EY 87 artiklan 3 kohta)

9. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Yleisen tukijärjestelmän hyväksyminen – Edellytys – Toteuttaminen, joka ei voi johtaa sellaisten yksittäisten tukien myöntämiseen, jotka eivät ole tarpeen jonkin EY 87 artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa määrätyn tavoitteen saavuttamiseksi

(EY 87 artiklan 3 kohdan a–d alakohta)

10. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistukseen myönnettävät tuet – Vaikeuksissa olevien yritysten määrittäminen

(EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta; vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien suuntaviivojen 2.1 kohdan ensimmäinen alakohta)

11. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistukseen myönnettävät tuet – Sen seikan ottaminen huomioon, että yritys sijaitsee tukialueella – Rajat

(EY 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohta; vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien suuntaviivojen 2.4 kohdan toinen alakohta ja 3.2.1–3.2.3 kohta)

12. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistukseen myönnettävät tuet – Edellytykset – Kumulatiiviset edellytykset – Seuraus – Komission mahdollisuus kieltää tukien maksaminen, kun ei ole riittäviä tietoja jonkin edellytyksen noudattamisesta

(EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta; vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien suuntaviivojen 3.2.2 kohta)

13. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Oikeudelliset perusteet, jotka poikkeavat sen asianosaisen kanneperusteista, jota väliintulija tukee – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytys – Oikeusriidan kohteeseen liittyminen – Tutkittavaksi ottamista ei pidä arvioida suppeasti, kun kyse on tukijärjestelmään kuuluvista potentiaalisista tuensaajista, jotka tulevat väliintulijoiksi tukea maksaneen yksikön rinnalle

(yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohta)

14. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Väliintulijan esittämän oikeudellisen perusteen tutkittavaksi ottamisen riitauttaminen sen takia, että sen liittyminen oikeusriidan kohteeseen on kiistanalainen – Oikeudellinen peruste, joka on joka tapauksessa hylättävä muusta syystä tai perusteettomana – Tuomioistuimen mahdollisuus hylätä oikeudellinen peruste lausumatta sen tutkittavaksi ottamisesta

15. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Kiellon ulottuvuus – Suppea tulkinta – Taloudellinen haitta, joka aiheutuu välittömästi luonnonmullistuksista tai muista poikkeuksellista tapahtumista

(EY 87 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan b alakohta)

16. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Tukialueella sijaitsevan vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistukseen myönnettävät tuet – Soveltamisedellytykset – Komission suorittama tutkinta

(EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta)

17. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Arviointi EY 87 artiklan kannalta – Aikaisempaa käytäntöä ei oteta huomioon

(EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta)

18. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudellisten perusteiden esittäminen – Oikeudellinen peruste, joka on esitetty abstraktisti ja jota ei ole selkeytetty riittävän selkeillä ja täsmällisillä tiedoilla – Tutkimatta jättäminen

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan b alakohta)

Tiivistelmä

1. Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien yhteisön suuntaviivojen 4.1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa todetaan muun muassa, että komissio ”on valmis sallimaan” suunnitelmat, jotka koskevat pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) tai pienten maatalousyritysten pelastamiseksi tai rakenteen uudistamiseksi tarkoitettuja tukijärjestelmiä, ja että ”se tekee tämän tavanomaisten kahden kuukauden kuluessa täydellisen tiedonannon vastaanottamisesta, jollei järjestelmä vaadi nopeutettua hyväksymismenettelyä, jolloin komissio tekee sen 20 työpäivän kuluessa”.

Tätä ilmaisua on tulkittava ottamalla huomioon menettelymääräykset, jotka perustamissopimuksessa on vahvistettu valtiontuen valvonnan osalta. Ohjeelliset säännöt, jotka komissio voi ottaa avukseen täsmentäessään käytäntöä, jota se aikoo noudattaa tällä alalla, eivät nimittäin voi poiketa perustamissopimuksen määräyksistä.

Tästä seuraa, että komissio voi sallia pk-yritysten rakenneuudistusta varten tarkoitettua tukijärjestelmää koskevan suunnitelman suuntaviivojen 4.1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitussa määräajassa vain silloin, kun näiden ”tavanomaisten kahden kuukauden” jälkeen, eli sen määräajan jälkeen, joka sille on asetettu EY 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä alustavaa tutkintaa varten, komissio katsoo, että suunnitelmassa tarkoitetuissa toimenpiteissä ei ole kyse valtiontuesta tai että niissä on kyse valtiontuesta, joiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille ei ole minkäänlaista epäilystä. Jos komissio sitä vastoin ei pysty päätymään tällaiseen lopputulokseen, sen on aloitettava EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätty muodollinen tutkintamenettely.

(ks. 28, 29 ja 33 kohta)

2. EY 88 artiklan 3 kohdassa määrätty valtiontukisuunnitelmien alustavan tutkinnan vaihe rajoittuu pakottavasti kahteen kuukauteen siitä lukien, kun komissio on saanut täydellisen ilmoituksen. Jotta ilmoitusta voitaisiin pitää täydellisenä, riittää, että se sisältää joko alkuperäisessä muodossaan tai asianomaisen jäsenvaltion komission kysymyksiin antamien vastausten perusteella tarvittavat tiedot, joiden avulla komissio voi muodostaa alustavan näkemyksen sille ilmoitetun suunnitelman soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Tästä seuraa, että vaikka komissio ei voi estää kahden kuukauden määräajan alkamista vaatimalla tietoja, jotka eivät ole tarpeen alustavan näkemyksen muodostamiseksi, sillä on sitä vastoin EY 88 artiklan 3 kohdan tarkoituksen mukaisesti oikeus aloittaa asianomaisen jäsenvaltion kanssa keskustelu, jolla pyritään siihen, että kyseinen jäsenvaltio täydentää ilmoitustaan, jos se ei sisällä tarpeellisia tietoja.

(ks. 40 ja 41 kohta)

3. Uuden tuen muuttuminen olemassa olevaksi tueksi edellyttää kahden välttämättömän ja riittävän edellytyksen täyttymistä, joista ensimmäinen on se, että komissio ei aloita muodollista tutkintamenettelyä kahden kuukauden kuluessa täydellisen ilmoituksen saamisesta, ja toinen on se, että asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle etukäteen suunnitelmansa toteuttamisesta. Koska jäsenvaltio ei ole toimittanut komissiolle suunnitelman toteuttamista koskevaa ennakkoilmoitusta ja siten yksi niistä kahdesta edellytyksestä puuttuu, jotka ovat välttämättömiä uuden tuen muuttumiseksi olemassa olevaksi tueksi, komissio voi perustellusti päättää aloittaa asiaa koskevan muodollisen tutkintamenettelyn.

(ks. 48 ja 49 kohta)

4. Se, että hallinnollinen menettely toimitetaan kohtuullisessa ajassa, on yhteisön oikeuden yleinen periaate. Lisäksi oikeusvarmuutta koskeva perustavanlaatuinen vaatimus, joka estää sen, että komissio voisi viivyttää loputtomasti toimivaltansa käyttöä, johtaa tuomioistuimen tutkimaan, paljastaako hallinnollisen menettelyn kulku tämän toimielimen toiminnan viivästyneen kohtuuttomasti.

Vaikka lisäksi pitää paikkansa, että EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyssä muodollisessa tutkintamenettelyssä jäsenvaltiolle huomautustensa esittämiseksi tai komission pyytämien täydentävien tietojen toimittamiseksi asetettujen määräaikojen noudattaminen on jäsenvaltion edun mukaista, joskaan se ei ole velvollinen noudattamaan niitä, se on yhtä lailla vastuussa näiden määräaikojen noudattamatta jättämiseen johtaneesta menettelystään aiheutuneesta ajan kulumisesta.

(ks. 53 ja 59 kohta)

5. Tuen sääntöjenmukaisuutta koskevaan perusteltuun luottamukseen voidaan periaatteessa – poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta – vedota ainoastaan, jos kyseinen tuki on myönnetty EY 88 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Jotta tuki olisi myönnetty EY 88 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen, tämä lykkäävä menettely on täytynyt viedä päätökseen. Tästä seuraa, että kun muodollinen tutkintamenettely on aloitettu EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, se on sen jälkeen päätettävä myönteisellä päätöksellä asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti. Kyseessä olevaa tukea koskevaan perusteltuun luottamukseen voidaan periaatteessa vedota vasta sitten, kun komissio on tehnyt tällaisen päätöksen ja kun määräaika kanteen nostamiselle tästä päätöksestä on päättynyt.

(ks. 64 ja 65 kohta)

6. Toimenpiteen perustelut määräytyvät sen luonteen mukaan, ja niistä on selkeästi ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että ne, joita toimenpide koskee, ymmärtävät sen perustan ja että tuomioistuin voi tarkistaa, että toimenpide on perusteltu, ilman että perusteluissa tarvitsee kuitenkaan esittää kaikkia asiaan liittyviä oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, koska tutkittaessa, ovatko perustelut EY 253 artiklan mukaisia, otetaan huomioon sekä kyseisen toimenpiteen sanamuoto että sen oikeudellinen ja tosiasiallinen asiayhteys.

Kun kyse on valtiontukien valvontaa koskevasta komission päätöksestä, tästä on seurauksena muun muassa, että vaikka niistä olosuhteista, joissa tuki on myönnetty, voi ilmetä, että tuki saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, komission on ainakin mainittava nämä olosuhteet kyseisen päätöksen perusteluissa.

(ks. 73 ja 74 kohta)

7. Luonnehtiessaan tukea tai tukijärjestelmää koskevaa suunnitelmaa EY 87 artiklan 1 kohdan kannalta komissio ei ole velvollinen määrittämään sen todellista vaikutusta, vaan sen on ainoastaan tutkittava, voiko suunnitelma vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua.

Suunniteltujen tukien suhteellisen vähäinen määrä tai tukikelpoisten yritysten vaatimaton koko eivät sellaisenaan sulje pois sitä, että tukijärjestelmää koskeva suunnitelma voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua. Sama koskee kyseisen talouden alan vähäistä merkitystä. Muut seikat, kuten kyseisen alan erityinen alttius kilpailulle, voivat nimittäin myös olla merkitseviä. Asia on näin sellaisen alan osalta, joka on altis erittäin kovalle kilpailulle ja jonka rakenne, jolle ovat ominaisia useat kooltaan vaatimattomat toimijat, on erityisesti sellainen, että senkaltaisen tukijärjestelmän luominen, joka on avoin suurelle osalle näistä yrityksistä, voi vaikuttaa kilpailuun, vaikka kyseisen järjestelmän perusteella myönnetyt yksittäiset tuet ovat määrältään vähäisiä.

(ks. 84–87 kohta)

8. Komissiolla on EY 87 artiklan 3 kohdan nojalla laaja harkintavalta. Komissio voi tämän harkintavaltansa käyttämisessä ottaa silti käyttöönsä ohjeellisia sääntöjä vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien yhteisön suuntaviivojen kaltaisten toimenpiteiden avulla, siltä osin kuin nämä säännöt eivät poikkea perustamissopimuksen määräyksistä. Kun komissio on toteuttanut tällaisen toimenpiteen, se on sitä sitova. Tuomioistuimen on siis varmistettava, että komissio on noudattanut käyttöön ottamiaan sääntöjä.

Jos käytettäessä komissiolle annettua laajaa harkintavaltaa, jota sen asettamat ohjeelliset säännöt tarvittaessa selkeyttävät, joudutaan kuitenkin yhteisön näkökulmasta suorittamaan monitahoisia taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen arviointeja, niitä koskeva tuomioistuimen valvonta on rajoitettua. Kyseisessä valvonnassa rajoitutaan tutkimaan, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat ovat aineellisesti oikeita, että ei ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.

(ks. 94–97 kohta)

9. Asianomaiselle jäsenvaltiolle annettu mahdollisuus ilmoittaa tukijärjestelmää koskevasta suunnitelmasta ja vapautua komission hyväksyttyä suunnitelman sen yleispiirteiden tutkimisen jälkeen kyseisen suunnitelman perusteella myönnettyjen yksittäisten tukien ilmoittamisesta, jollei tältä osin mahdollisesti asetetuista ehdoista ja velvoitteista muuta johdu, ei voi kuitenkaan tehdä mahdolliseksi sellaisten yksittäisten tukien myöntämistä, jotka olisi todettu yhteismarkkinoille soveltumattomiksi, jos niistä olisi ilmoitettu erikseen, sillä muutoin EY 87 artiklassa esitetty periaate tukien soveltumattomuudesta yhteismarkkinoille tehtäisiin vaikutuksettomaksi. Tämä mahdollisuus ei varsinkaan voi johtaa sellaisten yksittäisten tukien myöntämiseen, jotka – vaikka ne olisivatkin jonkin EY 87 artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa säädetyn tavoitteen mukaisia – eivät muuten ole tarpeellisia tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Komission on siis varmistettava, että sen tutkittaviksi saatetut tukijärjestelmiä koskevat suunnitelmat on laadittu siten, että niillä taataan, että niiden määräysten noj alla myönnettävät yksittäiset tuet on varattu yrityksille, jotka ovat niihin todellakin oikeutettuja. Kun osoittautuu, että asia ei ole näin, komission on laajan harkintavaltansa puitteissa otettava asia huomioon ja arvioitava hallussaan olevien tietojen mahdollistamalla tavalla, onko asianmukaista tehdä ehdollinen tai kielteinen päätös.

(ks. 103–105 kohta)

10. Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien suuntaviivojen 2.1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään, että komissio aikoo katsoa sellaisen yrityksen olevan vaikeuksissa, jolla on vaikeuksia selviytyä omin varoin tai keräämällä tarvitsemiaan varoja osakkeenomistajilta tai lainaamalla. Kyseisessä kohdassa mainitaan useita kehityssuuntaa osoittavia tunnusmerkkejä, joiden avulla voidaan mitata kyseisen yrityksen tilanteen huonontumista, ja tämän lisäksi siinä mainitaan useita täsmällisiä tunnusmerkkejä, joiden avulla voidaan mitata sitä erityistä kriittisyyttä, jota yrityksen tilanteeseen voi tietyissä tapauksissa liittyä.

Kyseisten suuntaviivojen 2.1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa käytettyjen ilmaisujen perusteella voidaan katsoa, että merkitys, jonka komissio antaa kehityssuuntaa osoittaville tunnusmerkeille, ei välttämättä tee merkityksettömiksi muuntyyppisiä tunnusmerkkejä, kuten keskiarvoon perustuvia tunnusmerkkejä. Tällaiset tunnusmerkit voivat kuitenkin joka tapauksessa olla merkityksellisiä ainoastaan silloin, kun niiden perusteella voidaan todeta tukikelpoisten yritysten kohdanneen todellisia ja toteennäytettyjä vaikeuksia. Muutoin tukea ei nimittäin voitaisi pitää tarpeellisena näille yrityksille ja EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa esitetyn tavoitteen toteuttamiselle.

(ks. 108 ja 111 kohta)

11. Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien yhteisön suuntaviivojen 2.4 kohdan toisessa alakohdassa todetaan muun muassa, että kun yritykset, joita rakenneuudistusta varten tarkoitettu suunnitelma koskee, sijaitsevat tukialueella, komissio ottaa huomioon EY 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut alueelliset näkökohdat näiden suuntaviivojen 3.2.3 kohdassa esitetyllä tavalla. Viimeksi mainitussa kohdassa, jonka otsikko on ”Rakenteen uudistamiseksi tarkoitettua tukea koskevat edellytykset aluetukikelpoisilla alueilla”, todetaan muun muassa, että kun vaikeuksissa olevien yritysten rakenneuudistusta varten tarkoitettuun tukijärjestelmään liittyvä suunnitelma koskee tukialuetta tai epäsuotuisaa aluetta, komissio sitoutuu ottamaan tämän huomioon, ja sillä on kyseessä olevalla alalla vallitsevasta rakenteellisesta ylikapasiteetista huolimatta oikeus soveltaa suuntaviivoissa vahvistettua sääntöä kapasiteetin supistamisesta joustavasti, jos alueelliset kehittämistarpeet oikeuttavat tähän.

Seurauksena ei sitä vastoin ole suinkaan, että kun uutta tukea koskevan suunnitelman tarkoittamalla alalla ei näytä olevan ylikapasiteettia ja kun komissio tämän johdosta luopuu määräämästä tukikelpoisten yritysten kapasiteetin supistamista, kyseistä suunnitelmaa olisi pelkästään tämän takia pidettävä yhteismarkkinoille soveltuvana.

On päinvastoin välttämätöntä, että kyseinen suunnitelma noudattaa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien suuntaviivojen 3.2.1 kohdassa asetettua periaatetta, jonka mukaan suunniteltu uusi rakenneuudistustuki voidaan myöntää vain siinä tapauksessa, että sen voidaan osoittaa olevan yhteisön edun mukainen ja että se siis täyttää suuntaviivojen 3.2.2 kohdassa luetellut edellytykset elinkelpoisuuden palauttamisesta, kilpailun perusteettoman vääristymisen välttämisestä ja oikeasuhteisuudesta. Vaikka komissio voi suuntaviivojen 3.2.3 kohdan mukaan ”suhtautua joustavammin” tältä osin, se ei voi olla täysin ”sallivampi”.

(ks. 115–117 kohta)

12. Jotta vaikeuksissa olevan yrityksen rakenneuudistukseen tarkoitettua tukea koskeva suunnitelma voidaan julistaa EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi, suunnitelman on liityttävä rakenneuudistussuunnitelmaan, jonka tarkoituksena on yrityksen tuotannon vähentäminen tai tuotantosuunnan muuttaminen.

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien suuntaviivojen 3.2.2 kohdassa, jossa kyseinen vaatimus on asetettu, määrätään muun muassa, että rakenneuudistussuunnitelman on täytettävä kolme aineellista edellytystä. On välttämätöntä, että ensiksikin suunnitelma mahdollistaa tuensaajayrityksen elinkelpoisuuden palauttamisen kohtuullisessa ajassa ja realististen oletusten perusteella (3.2.2 kohdan i alakohta), toiseksi, että sillä vältetään kilpailun perusteeton vääristyminen (3.2.2 kohdan ii alakohta), ja kolmanneksi, että se on suhteutettu rakenneuudistuksen kustannuksiin ja hyötyyn (3.2.2 kohdan iii alakohta). Koska nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, yhden edellytyksen puuttuminen riittää siihen, että komission on todettava rakenneuudistustukea koskeva suunnitelma yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Täyttääkseen komissiota kohtaan olevan yhteistyövelvollisuutensa asianomaisen jäsenvaltion on lisäksi toimitettava kaikki tiedot, joiden perusteella komissio voi varmistaa, että nämä edellytykset täyttyvät.

Koska komissio ei selvästikään voi nojautua arvioinnissaan pelkkään väitteeseen, kun jäsenvaltio on komission toistuvista pyynnöistä huolimatta jättänyt toimittamatta tiedot, joiden perusteella komissio olisi voinut varmistua, että suunnitelma täyttää jonkin edellä mainittujen suuntaviivojen 3.2.2 kohdassa mainitun kumulatiivisen edellytyksen, komissiolla on oikeus katsoa, että se ei voi käytössään olevien tietojen perusteella päätellä, että suunnitelma täyttää tämän edellytyksen, ja sillä on näin ollen oikeus tehdä päätös suunnitelman soveltumattomuudesta yhteismarkkinoille tarvitsematta tutkia muita kyseisessä kohdassa lueteltuja edellytyksiä.

(ks. 126–129, 137, 142, 143 ja 149 kohta)

13. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljännessä kohdassa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdassa väliintulijalle annetaan oikeus esittää itsenäisesti paitsi perusteluja myös oikeudellisia perusteita, siltä osin kuin niillä tuetaan jonkun asianosaisen vaatimuksia ja siltä osin kuin ne eivät ole täysin erilaisia kuin oikeusriidan taustalla olevat näkemykset, sellaisena kuin se on syntynyt kantajan ja vastaajan välillä, mikä muuten johtaisi riidan kohteen muuttumiseen.

Päätöksen tekemiseksi siitä, otetaanko väliintulijan esittämät oikeudelliset perusteet tutkittaviksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on siis tarkistettava, liittyvätkö ne riidan kohteeseen, sellaisena kuin asianosaiset ovat sen määrittäneet.

Kun kyse on alueellisen julkisyhteisön vireille panemasta oikeusriidasta, joka koskee sitä, soveltuuko kyseisen julkisyhteisön suunnittelema tiettyyn talouden alaan liittyvä rakenneuudistusta koskeva tukijärjestelmä yhteismarkkinoille, ei voida kiistää, että tästä järjestelmästä hyötyvät yritykset ja niiden edustajat ovat luonnostaan sellaisessa asemassa, jossa ne voivat tarkoituksenmukaisella tavalla täydentää kantajana olevan julkisyhteisön esittämiä perusteluja erityisesti niistä vaikeuksista, jotka tuilla on tarkoitus ratkaista, ja niistä vaikutuksista, joita tuilla voi olla. Niiden esittämien oikeudellisten perusteiden liittymistä oikeusriidan kohteeseen ei siis pidä arvioida suppeasti.

(ks. 151–154, 193 ja 195 kohta)

14. Päätöksen tekemiseksi siitä, otetaanko väliintulijan esittämät oikeudelliset perusteet tutkittaviksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tarkistettava, liittyvätkö ne riidan kohteeseen, sellaisena kuin asianosaiset ovat sen määrittäneet.

Jos vaikuttaa siltä, että oikeudellinen peruste, jonka liittyminen oikeusriidan kohteeseen on kiistanalainen, on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta muusta syystä tai perusteettomana, tuomioistuin saa hylätä tämän oikeudellisen perusteen lausumatta siitä, onko väliintulija poikennut asemastaan jonkun asianosaisen vaatimusten tukijana.

(ks. 153 ja 188 kohta)

15. EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohta on poikkeus yleisestä periaatteesta, jonka mukaan tuet ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia, ja sitä on sellaisena tulkittava suppeasti, eli ainoastaan luonnonmullistuksista tai muista poikkeuksellista tapahtumista välittömästi aiheutuva vahinko voi olla peruste kyseisen määräyksen soveltamiselle. Lisäksi tuomioistuimen on arvioitava valtiontukea koskevan komission päätöksen laillisuutta niiden tietojen perusteella, jotka kyseisellä toimielimellä oli tai saattoi olla käytettävissään päätöksen tehdessään.

Komissiota ei näin ollen voida moittia siitä, että se katsoi, että suunnitelmassa ei aiottu myöntää tukea EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla, ja että se tämän johdosta torjui tämän määräyksen soveltamisen, sillä hallinnollisen menettelyn aikana käydyn kirjeenvaihdon tarkastelu paljastaa, että kansalliset viranomaiset eivät missään vaiheessa esittäneet saati osoittaneet komissiolle, että suunnitelmassa otetaan käyttöön tukia, jotka on suunnattu EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamiseen.

(ks. 165, 166 ja 168 kohta)

16. Komission on otettava EY 158 artikla huomioon vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevien suuntaviivojen 1.3 kohdan toisessa alakohdassa ja 3.2.3 kohdassa kuvatulla tavalla, kun se arvioi sitä, voidaanko tukialueella tai epäsuotuisalla alueella sijaitsevien vaikeuksissa olevien yritysten rakenneuudistusta varten tarkoitettua uutta tukea koskeva suunnitelma katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla.

Pelkästään se seikka, että uutta tukea koskevalla suunnitelmalla on tarkoitus täyttää tavoitteet, jotka liittyvät perustamissopimuksen johonkin muuhun määräykseen kuin EY 87 artiklan 3 kohdan mukaiseen poikkeukseen, johon asianomainen jäsenvaltio on vedonnut, ei kuitenkaan sellaisenaan merkitse, että tämä suunnitelma täyttää kyseisen poikkeuksen soveltamisedellytykset.

(ks. 172 ja 175 kohta)

17. Komission sellaisen päätöksen lainmukaisuutta, jossa todetaan, että uusi tuki ei täytä kyseisen poikkeuksen soveltamisedellytyksiä, on arvioitava ainoastaan EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Vetoaminen komission aiempaan päätöskäytäntöön, edellyttäen, että sellaisen olemassaolo osoitetaan, on näin ollen hylättävä tehottomana.

(ks. 177 kohta)

18. Lainvastaisuusväite on ymmärrettävä esitettyjä vaatimuksia tukevana oikeudellisena perusteena, ja pyynnön esittäjän on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti perusteltava se. Abstrakti toteamus, jota ei ole selkeytetty riittävän selkeillä ja täsmällisillä tiedoilla, jotta vastapuolet voisivat vastata siihen ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi harjoittaa valvontaansa, ei täytä sen esittämiselle kyseisessä työjärjestyksessä määrättyä vähimmäisvaatimusta, ja se on siten jätettävä tutkimatta.

(ks. 186 ja 188 kohta)