YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhden tuomarin kokoonpano)

17 päivänä joulukuuta 2003

Asia T-133/02

Pravir Kumar Chawdhry

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Väliaikainen toimihenkilö — Toimi, johon liittyvä palkkaus on maksettu tutkimuksen talousarvioon osoitetuista varoista — Palkkaluokan määrittäminen”

Täydellinen teksti ranskan kielellä   II-1617

Aihe:

Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä komission sen päätöksen kumoamista, jolla kantaja luokiteltiin palkkaluokkaan A 6 tasolle 3, ja toisaalta vahingonkorvauksia.

Ratkaisu:

Kanne hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä neljänneksestä kantajan kuluista. Kantaja vastaa kolmesta neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Henkilöstösäännöt – Muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot – Palkkaluokkaan sijoittamisen peruste virkamiehen palvelukseen ottamisen yhteydessä – Soveltaminen väliaikaisiin toimihenkilöihin

   (Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta)

2. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Toimielimen sellaisen sisäisen suuntaviivan lainvastaisuus, jossa poissuljetaan nimittämiset ura-alueen ylempään palkkaluokkaan

   (Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta)

3. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Nimittäminen ura-alueen ylempään palkkaluokkaan – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Velvollisuus tutkia tietyissä tapauksissa tällaisen nimittämisen mahdollisuutta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

   (Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta)

4. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Nimittäminen ura-alueen ylempään palkkaluokkaan – Asianomaisen poikkeuksellisen pätevyyden huomioon ottaminen – Arviointiperusteet

   (Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta ja 32 artiklan toinen kohta)

5. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Nimittäminen ura-alueen ylempään palklcaluokkaan – Asianomaisen poikkeuksellisen pätevyyden huomioon ottaminen – Arviointi kyseessä olevan tehtävän kannalta – Yhdenvertaisen kohtelun periaate, jonka rikkomiseen ei voida vedota

   (Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohta)

6. Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvolisuus – Laajuus ja rajat

7. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittämistä koskeva päätös – Perustelujen laajuus

   (Henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kolua ja 31 artiklan 2 kohta)

1.  Vaikka muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännöksissä ei nimenomaisesti todeta, että henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohtaa, joka koskee virkamiesten palvelukseen ottamisen yhteydessä tehtävässä palkkaluokan määrittelemisessä käytettäviä luokitteluperusteita, sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin, tähän säännökseen sisältyviä sääntöjä voidaan silti perustellusti soveltaa väliaikaisiin toimihenkilöihin hyvän hallinnon periaatteen nojalla.

   (ks. 35 kohta)

   Viittaukset: asia T-217/96. Faberl-Goossens v. komissio, 17.11.1998 (Kok. H. 1998. s. I-A-607 ja s. II-1841, 41 ja 42 kohta) ja asia T-203/97. Forvass v. komissio. 6.7.1999 (Kok. H. 1999. s. I-A-129 ja s. II-705. 42 kohta).

2.  Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa myönnetään nimittävälle viranomaiselle tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus nimittää hakija ura-alueensa ylempään palkkaluokkaan. Tätä mahdollisuutta on pidettävä poikkeuksena yleisiin palkkaluokan määrittämistä koskeviin sääntöihin. Henkilöstösääntöjen 31 artiklassa ei aseteta yhtäkään erityistä edellytystä nimittävällä viranomaisella olevalle harkintavallalle poiketa säännöstä, jonka mukaan virkamiehet nimitetään ura-alueen peruspalkkaluokkaan. Nimittävälle viranomaiselle ja väliaikaisten toimihenkilöiden tapauksessa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa myönnettyä harkintavaltaa voidaan kuitenkin säädellä toimielinten sisäisillä suuntaviivoilla. Yhteisöjen toimielinten antamilla sisäisillä suuntaviivoilla ei kuitenkaan voida poiketa henkilöstösääntöjen säännöksistä.

   Tältä osin yhteisöjen toimielin ei voi kokonaan luopua toimivallasta, joka sille on myönnetty henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa siten, että se kieltäytyisi ehdottomasti nimittämästä juuri palvelukseen otettua virkamiestä muuhun kuin ura-alueen peruspalkkaluokkaan. Näin ollen sisäisissä suuntaviivoissa, joilla säädellään henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa myönnettyä harkintavaltaa, on tarjottava mahdollisuus tehdä poikkeuksellisesti nimitys ura-alueen ylempään palkkaluokkaan.

   (ks. 36, 37 ja 41 kohta)

   Viittaukset: asia 146/84, De Santis v. tilintarkastustuomioistuin, 6.6.1985, julkisasiamies Slynnin ratkaisuehdotus (Kok. 1985, s. 1723, 1724 ja 1728); asia C-155/98 P, Alexopoulou v. komissio, 1.7.1999 (Kok. 1999, s. I-4069, 32 kohta) ja julkisasiamies Léger'n ratkaisuehdotus (Kok. 1999, s. I-4071,3 kohta) ja asia T-17/95, Alexopoulou v. komissio, 5.10.1995 (Kok. H. 1995, s. I-A-227 ja s. II-683, 23 ja 24 kohta).

3.  Henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdassa asetetaan nimittävälle viranomaiselle tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle velvollisuus tutkia sen soveltamisen mahdollisuutta muun muassa silloin, kun yksikön erityiset olosuhteet edellyttävät erityisen pätevän vakituisen virkamiehen palvelukseen ottamista, tai silloin, kun palvelukseen otettu henkilö on poikkeuksellisen pätevä. Nämä viranomaiset eivät kuitenkaan ole velvolliset soveltamaan henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohtaa, vaikka kyseessä olisikin poikkeuksellisen pätevä hakija. Kun nämä viranomaiset ovat tosiasiallisesti suorittaneet henkilön pätevyyden ja työkokemuksen käytännön arvioinnin henkilöstösääntöjen 31 artiklassa asetettujen perusteiden kannalta ja jollei avointa toimea koskevassa ilmoituksessa näiden viranomaisten itselleen mahdollisesti asettamista palkkaluokkaan nimittämistä koskevista edellytyksistä muuta johdu, ne voivat vapaasti päättää, yksikön etu huomioon ottaen, onko nimittäminen aiheellista tehdä ylempään palkkaluokkaan. Tästä johtuu, että vaikka palvelukseen otetut uudet virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt täyttävät ura-alueen ylempään palkkaluokkaan nimittämisen edellytykset, heillä ei kuitenkaan ole subjektiivista oikeutta tällaiseen palkkaluokkaan nimittämiseen.

   Näin ollen palkkaluokkaan nimittämistä koskevaan päätökseen kohdistuvalla tuomioistuinvalvonnalla ei voida korvata nimittävän viranomaisen tai työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen tekemää arviointia. Yhteisöjen tuomioistuinten on ainoastaan tarkastettava, että olennaisia muotomääräyksiä ei ole rikottu, että nimittävä viranomainen tai työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei ole käyttänyt päätöksensä perustana virheellisiä tai puutteellisia aineellisia seikkoja ja että päätöksentekoon ei liity harkintavallan väärinkäyttöä, että siinä ei ole oikeudellista virhettä tai että sen perustelut eivät ole puutteelliset. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuinten on tarkastettava, että päätöksen tekijä ei ole käyttänyt toimivaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla.

   (ks. 44 ja 45 kohta)

   Viittaukset: em. asia Alexopoulou v. komissio, 5.10.1995, 21 kohta; asia T-195/96, Alexopoulouv. komissio, 13.2.1998 (Kok. H. 1998. s. l-A-51 ja s. II-117.36. 38 ja 43 kohta) ja asia T-381/00. Wasmeier v. komissio. 11.7.2002 (Kok. H. 2002. s. I-A-125ja s. II-677. 56 kohta).

4.  Henkilöstösääntöjen 32 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua poikkeuksellista pätevyyttä ei pidä arvioida koko väestön kannalta, vaan kilpailun läpäisseiden sellaisten henkilöiden keskivertoprofiilin kannalta, jotka jo muodostavat henkilöstösääntöjen 27 artiklan edellytysten mukaisen erittäin tiukasti karsitun väestön. Tätä vertailua ei kuitenkaan pidä suorittaa kaikkien kilpailujen tai valintamenettelyiden läpäisseiden kannalta, vaan sellaisten kilpailujen tai valintamenettely iden läpäisseiden kannalta, jotka ovat verrattavissa kilpailuun, jonka kautta asianomainen henkilö on otettu palvelukseen. Vertailua ei sen sijaan pidä rajoittaa koskemaan vain saman valintamenettelyn läpäisseitä henkilöitä. Kun on kyseessä sen määritteleminen, mitkä valintamenettelyt ja mikä ajanjakso tätä varten on otettava huomioon, nimittävällä viranomaisella ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaisella viranomaisella on laaja harkintavalta.

   (ks. 76 kohta)

   Viittaukset: asia T-12/97, Barnett v. komissio. 5.11.1997 (Kok. H. 1997. s. I-A-313 ja s. II-863,50 ja 51 kohta); em. asia Wasmeier v. komissio.73 kohtaja asia T-6/02. Platte v. komissio. 3.10.2002 (Kok. H. 2002. s. I-A-189 ja II-973. 38 kohta).

5.  Palvelukseen otetun uuden virkamiehen pätevyyden poikkeuksellisen luonteen arviointia ei pidä suorittaa abstraktisti, vaan sen tehtävän kannalta, jota varten palvelukseen ottaminen on tehty. Tämän arvioinnin tapauskohtainen luonne ei voi estää sitä, että asianomainen voi tehokkaasti vedota siihen, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu.

   (ks. 102 kohta)

   Viittaukset: em. asia Wasmeier v. komissio, 76 kohta.

6.  Hallinnolla toimihenkilöltään kohtaan oleva huolenpitovelvollisuus ilmentää viranomaisen ja virkamiesten välille henkilöstösäännöillä luotujen oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa. Huolenpitovelvollisuus merkitsee muun muassa sitä, että tehdessään virkamiehen tai toimihenkilön tilannetta koskevan päätöksen, viranomainen ottaa huomioon kaikki seikat, joilla voi olla vaikutusta päätökseen, ja että tällöin se ei ota huomioon ainoastaan yksikön etua, vaan myös asianomaisen virkamiehen edun. Virkamiehen oikeuksien ja etujen suojaa toteutettaessa on kuitenkin aina rajoituttava voimassa olevien normien noudattamiseen.

   (ks. 107 kohta)

   Viittaukset: em. asia Forvass v. komissio, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

7.  Perusteluvelvollisuudella ei aseteta yhteisöjen toimielimelle velvollisuutta ilmoittaa tieteellisissä ja teknisissä tehtävissä toimivan toimihenkilön palkkaluokkaan nimittämistä koskevassa päätöksessä yksityiskohtaisia tilastotietoja, jotka koskevat kyseisissä tehtävissä toimivien toimihenkilöiden palkkaluokkaan nimittämistä palvelukseen ottamisen yhteydessä.

   Ensinnäkin tällaiset yksityiskohtaiset tiedot eivät ole merkityksellisiä sen tarkistamista varten, onko asianomaisen pätevyyden arviointi sääntöjenmukainen, koska tämä arviointi on luonteeltaan tapauskohtainen.

   Toiseksi palkkaluokkaan nimittämistä koskeva päätös on tietyiltä osin samankaltainen kuin ylentämistä koskeva päätös. Näiden samankaltaisuuksien vuoksi palkkaluokkaan nimittämistä koskeviin päätöksiin voidaan soveltaa periaatteita, joilla säännellään velvollisuutta perustella ylennyksiä koskevat päätökset, joiden osalta tämä velvollisuus voidaan täyttää tehokkaasti siinä vaiheessa, kun tehdään päätös valitukseen, ja joiden osalta on myös riittävää, että perustelut koskevat ylennysmenettelyn sääntöjenmukaisuudelle asetettujen laillisten edellytysten täyttymistä siten, että erityisesti nimittävän viranomaisen suorittaman vertailun paljastamista ei edellytetä. On riittävää, että nimittävä viranomainen ilmoittaa asianomaiselle virkamiehelle yksilöllisen ja asian kannalta merkityksellisen perusteen, jonka nojalla tehty päätös on hänen kannaltaan perusteltu.

   Tästä johtuu, että palkkaluokkaan nimittämistä koskevan päätöksen perusteluissa voidaan vain ilmoittaa, että asianomaisen tilanne on tosiasiallisesti tutkittu henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan kannalta, ja esitellä arviointi, joka tässä yhteydessä on tehty pätevyydestä ja tehtävästä, jota varten asianomainen on otettu palvelukseen. Sen sijaan ei ole tarpeellista antaa tietoja, jotka koskevat muiden toimihenkilöiden palkkaluokkaan määrittelemistä tai siihen liittyviä tilastoja.

   (ks. 119-122 kohta)

   Viittaukset: em. asia Alexopoulou v. komissio, 1.7.1999. 27 kohta; asia T-230/99, McAutey v. neuvosto. 14.6.2001 (Kok. H. 2001. s. I-A-127 ja s. II-583. 52 kohta oikeuskaytäntöviittauksineen) ja em. asia Wasmeier v. komissio. 142 kohta.