Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Yhdenvertainen kohtelu – Sosiaaliset edut – Työntekijöille irtisanomistapauksessa myönnetty siirtymäajan korvaus – Työskentelyjäsenvaltiossa palkasta teoreettisesti pidätettävän veron laskennallinen vähentäminen sellaisten työntekijöiden osalta, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä verovelvollisia, ei ole hyväksyttävää eikä perusteltua

(EY 39 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohta)

Tiivistelmä

EY 39 artikla ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 4 kohta ovat esteenä sellaiseen kollektiiviseen sopimukseen sisältyville kansallisille säännöksille, joiden mukaan työttömyysetuuksien lisänä työntekijälle irtisanomistapauksessa maksettavan siirtymäajan korvauksen kaltaisen, työskentelyjäsenvaltion sellaiselle työntekijälle, joka asuu toisessa jäsenvaltiossa ja joka on siellä verovelvollinen, maksaman sosiaalietuuden määrä lasketaan siten, että työskentelyjäsenvaltiossa palkasta pidätettävä vero vähennetään laskennallisesti kyseisen korvauksen laskentaperustetta määritettäessä, vaikka kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen perusteella sellaisille työntekijöille, jotka eivät asu kyseisessä jäsenvaltiossa, maksettuja palkkoja ja vastaavia korvauksia verotetaan ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa viimeksi mainitut työntekijät asuvat.

Työskentelyjäsenvaltio ei voi perustellakseen sen, ettei se ole noudattanut perustamissopimuksesta johtuvia velvoitteitaan, vedota hallinnollisiin vaikeuksiin, joita mainitun korvauksen asianosaisen asuinpaikkaan perustuvien erilaisten laskentatapojen soveltaminen aiheuttaa kyseiselle jäsenvaltiolle, ja seurauksiin, joita kyseisen jäsenvaltion palkasta pidätettävän veron huomioon ottamatta jättämisellä on talousarvioon.

(ks. 29 ja 30 kohta sekä tuomiolauselma)