Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Osakeyhtiöiden verovelvollisille maksamien osinkojen osalta myönnettävä yhtiöveron hyvitys – Sitä, että yhtiöveron hyvitys myönnetään vain kotimaisten yhtiöiden maksamien osinkojen osalta, ei voida hyväksyä – Perustelut – Puuttuminen

(EY 56 ja EY 58 artikla)

Tiivistelmä

EY 56 ja EY 58 artikla ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan jäsenvaltiossa yleisesti verovelvollisella henkilöllä ei ole osakeyhtiöiden hänelle maksamien osinkojen osalta oikeutta yhtiöveron hyvitykseen eli siihen, että osinkoja jakavien osakeyhtiöiden maksama yhtiövero vähennetään siitä verosta, joka osakkeenomistajan on maksettava osinkotulostaan, silloin, kun yhtiöt eivät ole sijoittautuneet tähän valtioon.

Tällainen verosääntely merkitsee pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamista, sillä se tekee asianomaisessa jäsenvaltiossa yleisesti verovelvollisten henkilöiden kannalta vähemmän houkuttelevaksi pääomien sijoittamisen sellaisiin yhtiöihin, joiden kotipaikka on jossain muussa jäsenvaltiossa; tällä verosääntelyllä on rajoittava vaikutus myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhtiöiden kannalta, sillä se muodostaa niille esteen pääoman hankinnalle asianomaisesta jäsenvaltiosta.

Tätä verosääntelyä ei voida perustella sillä, että tilanteet olisivat objektiivisesti katsoen erilaisia siten, että tällä erilaisuudella voitaisiin EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla perustella erilainen verotuskohtelu. Sovellettaessa verosääntelyä, jolla pyritään estämään se, että sijoituskohteena olevan yhtiön jakamiin voittoihin kohdistuisi kaksinkertainen verotus – ensin yhtiövero, sitten tulovero – asianomaisessa jäsenvaltiossa yleisesti verovelvolliset osakkeenomistajat ovat samanlaisessa tilanteessa siitä riippumatta, saavatko he osinkoja tähän jäsenvaltioon sijoittautuneelta yhtiöltä vai yhtiöltä, jonka kotipaikka on jossain toisessa jäsenvaltiossa, siltä osin kuin näissä molemmissa tapauksissa osingot voivat joutua, kun huomioon ei oteta yhtiöveron hyvitystä, kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi.

Tätä verosääntelyä ei myöskään voida pitää alueperiaatteen ilmentymänä, sillä alueperiaate ei ole esteenä sille, että yhtiöveron hyvitys myönnetään muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhtiöiden maksamien osinkojen osalta. Joka tapauksessa on niin, että alueperiaatteella ei voida EY 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan kannalta perustella sitä, että asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhtiöiden jakamia osinkoja kohdellaan eri tavalla kuin sellaisten yhtiöiden jakamia osinkoja, joiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa, jos ne osinkoryhmät, joita tämä erilainen kohtelu koskee, liittyvät objektiivisesti katsoen samaan tilanteeseen.

Vaikka tämä verosääntely perustuu siis yhteyteen verotuksellisen edun ja sen kompensoivan veron välillä sillä tavalla, että asianomaisessa jäsenvaltiossa yleisesti verovelvolliselle osakkeenomistajalle myönnettävä yhtiöveron hyvitys lasketaan tähän jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön jakamistaan voitoista maksaman yhtiöveron mukaisesti, tällainen sääntely ei ole välttämätön kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuuden säilyttämiseksi. Kun nimittäin otetaan huomioon kaksinkertaisen verotuksen estämisen päämäärä, kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuutta ei asetettaisi kyseenalaiseksi, mikäli osakkeenomistajalle, joka omistaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön osakkeita, myönnettäisiin yhtiöveron hyvitys, joka laskettaisiin tämän yhtiön viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa maksaman yhtiöveron mukaisesti, ja sen myöntäminen rajoittaisi pääomien vapaata liikkuvuutta vähemmän.

Niiden verotulojen vähentymistä, joita saadaan verottamalla muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhtiöiden maksamia osinkoja, ei voida pitää yleistä etua koskevana pakottavana syynä, johon voidaan vedota perusvapauden vastaisen toimenpiteen oikeuttamiseksi.

(ks. 20, 22–24, 32–36, 38, 39, 44–46, 49 ja 55 kohta sekä tuomiolauselma)