Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteet – Direktiivi 92/81 – Ajoneuvojen, mukaan luettuna maatalouskoneet, tavanomaisten polttoainesäiliöiden sisältämät merkityt tai merkitsemättömät kivennäisöljyt, jotka on luovutettu kulutukseen jossain jäsenvaltiossa – Käyttäminen polttoaineena liikkumiseen tai muuhun tarkoitukseen kyseisissä ajoneuvoissa – Valmisteveronalaisuus toisessa jäsenvaltiossa – Kielto – Yksityisten mahdollisuus vedota kansallisessa tuomioistuimessa direktiivin 92/81 8 a artiklaan

(Neuvoston direktiivin 92/81 8 a artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

Kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 92/81 8 a artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä kielletään jäsenvaltioita kantamasta valmisteveroa hyötyajoneuvon, mukaan luettuna maatalouskoneen, tavanomaiseen polttoainesäiliöön sisältyvästä kivennäisöljystä – merkitystä tai merkitsemättömästä – jota käytetään polttoaineena kyseisen ajoneuvon liikkumisen lisäksi myös muihin tarkoituksiin, kuten maataloustöihin, kun kyseessä oleva kivennäisöljy on laillisesti luovutettu kulutukseen toisessa jäsenvaltiossa.

Kyseisessä artiklassa säädetään, että hyötyajoneuvojen tavanomaisten polttoainesäiliöiden sisältämät ja näiden ajoneuvojen polttoaineena käytettävät kivennäisöljyt, jotka on luovutettu kulutukseen yhdessä jäsenvaltiossa, eivät ole valmisteveron alaisia toisessa jäsenvaltiossa, ja kun tätä sanamuotoa tutkitaan direktiivin tavoitteiden, eli henkilöiden vapaan liikkuvuuden turvaamisen ja kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemispyrkimyksen valossa, ilmenee, että kyseistä artiklaa on tulkittava laajasti. Lisäksi jäsenvaltio ei voi omaan lainsäädäntöönsä perustuen kieltää merkityn kivennäisöljyn käyttöä polttoaineena sellaisten hyötyajoneuvojen tavanomaisissa polttoainetankeissa, jotka tulevat toisesta jäsenvaltiosta, jossa kyseinen käyttö on sallittua.

Kyseinen kielto on myös riittävän selkeä, täsmällinen ja ehdoton, jotta yksityiset oikeussubjektit voivat vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa riitauttaakseen sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen säännöksen.

(ks. 41, 54, 55, 61 ja 62 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)