YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhden tuomarin kokoonpano)

12 päivänä kesäkuuta 2002

Asia T-187/01

Arnaldo Mellone

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Arviointikertomus — Kumoamiskanne — Vahingonkorvauskanne”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-389

Aihe:

Kanne, jossa vaaditaan ensinnäkin, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa 10.7.2000 tehdyn päätöksen, jolla työllisyyden ja sosiaaliasioiden pääosaston pääjohtaja saattoi lopulliseksi kantajasta 1.7.1995 ja 30.6.1997 väliselle ajanjaksolle laaditun arvioinnin, sekä, mikäli aiheellista, 18.7.2000 laaditun korjauksen ja komission varapuheenjohtajan 24.4.2001 tekemän päätöksen, jolla kantajan valitus hylättiin, ja toiseksi, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajasta ajanjaksolle 1995-1997 laadittu arviointikertomus ei ole lopullinen ja että se on poistettava kantajan henkilökansiosta, ja kolmanneksi, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoittaa vastaajan maksamaan kantajalle korvausta kantajalle aiheutuneesta ammatillisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä 10000 euroa.

Ratkaisu:

Kanne hylätään. Kukin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Kanne – Kohde – Hallintoviranomaiselle osoitettu määräys – Tutkimatta jättäminen

   (Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

2. Henkilöstö – Aiyiointi – Arviointikertomus – Aikaisempaan atyiointiin verrattuna muutetut arvioinnit – Perusteluvelvollisuuden laajuus

   (Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3. Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Ammatillisen arvioinnin kohteena olevan henkilön työtehtävien kuvaus – Johtava hallintovirkamies, joka on hoitanut yksikön apulaispäällikön tehtäviä

   (Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4. Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Tuomioistuinvalvonnan rajat

   (Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

5. Henkilöstö – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Alkuperä – Työsuhde – Oikeudellinen perusta

   (EY 236 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

6. Henkilöstö – Arviointi – Arviointikertomus – Sijoittautuminen – Viivästyminen – Virkavirhe

   (Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.  Yhteisöjen tuomioistuimilla ei henkilöstösääntöjen 91 artiklan mukaista laillisuusvalvontaa harjoittaessaan ole toimivaltaa antaa hallintoviranomaiselle osoitettavia määräyksiä tai oikeudellisia selvityksiä.

   Kantaja, joka vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan, ettei kantajasta laadittu arviointikertomus ole lopullinen ja ettei sen pidä sisältyä kantajan henkilökansioon vaan on poistettava sieltä, vaatii oikeudellista selvitystä tai hallintoviranomaiselle osoitettavaa määräystä.

   (ks. 16 ja 17 kohta)

   Viittaukset: yhdistetyt asiat T-21/95 ja T-186/95, Mazzocchi-Alemanni v. komissio, 5.11.1996 (Kok. H. 1996, s. I-A-501 ja s. II-1377, 44 kohta).

2.  Hallinnon on perusteltava arviointikertomus riittävästi ja yksityiskohtaisesti, jotta asianomainen voi esittää huomautuksensa näistä perusteluista. Tämä on erityisen tärkeää, kun arvioinnit eivät ole niin hyviä kuin aikaisemmat arvioinnit. Arvioinnit, joiden mukaan virkamies ei ole osoittanut sellaista nopeaa sopeutumiskykyä, joustavuutta ja luovuutta, joka on tarpeen sen yksikön toimialalla, jossa hän työskenteli, ja tämän yksikön apulaispäällikön työtehtävissä ottaen huomioon hänen palkkaluokkansa, ja joiden mukaan virkamiehen osallistuminen yksikön työhön on ollut liian hierarkkista vastatakseen yksikön työskentelymenetelmiä, ovat riittävän täsmällisiä ja perusteltuja perusteluvelvollisuuden täyttämiseksi.

   Jos arviointikertomus sisältää riittävän perustelun, arvioinnin tarkastajalta voidaan vaatia täydentäviä selvityksiä niistä syistä, joiden vuoksi se päätti olla noudattamatta sekakomitean suosituksia, vain siinä tapauksessa, että tämä neuvoa-antava elin viittaa lausunnossaan sellaisiin erityisolosuhteisiin, joiden vuoksi voidaan epäillä alkuperäisen arvioinnin pätevyyttä tai perusteltavuutta, minkä vuoksi arvioinnin tarkastajan on arvioitava erityisesti näistä olosuhteista johtuvia mahdollisia seurauksia.

   (ks. 27, 30, 31 ja 33 kohta)

   Viittaukset: yhdistetyt asiat 173/82, 157/83 ja 186/84, Castille v. komissio, 6.2.1986 (Kok. 1986, s. 497, 27 kohta); asia T-1/91, Della Pietra v. komissio, 16.7.1992 (Kok. 1992, s. II-2145, 30 ja 32 kohta) ja asia T-212/97, Hubert v. komissio, 9.3.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-41 ja s. II-185, 79 kohta).

3.  Johtavasta hallintovirkamiehestä, joka on hoitanut yksikön apulaispäällikön tehtäviä, laaditussa arviointikertomuksessa ei esitetä tämän ammatillisen arvioinnin kohteena olevan henkilön työtehtäviä virheellisesti, kun siinä mainitaan hänelle erityisesti kuuluvien tehtävien lisäksi kyseisen yksikön yleiset tehtävät. Kun nimittäin otetaan huomioon tämän virkamiehen palkkaluokka ja asema, hallinnolla oli oikeus odottaa, että sen lisäksi, että tämä virkamies huolehti omista erityisistä työtehtävistään, hän myös osallistui osaston erilaisiin yleisiin tehtäviin ja valvoi niiden täytäntöönpanoa alempien virkamiesten ja muiden työntekijöiden toimesta.

   (ks. 46 ja 47 kohta)

4.  Arvioijilla on hyvin laaja harkintavalta niiden henkilöiden työhön liittyvissä ratkaisuissa, joita niiden on arvioitava. Tosiseikkoja koskevia ilmeisiä virheitä ja harkintavallan väärinkäyttöä lukuun ottamatta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei ole valvoa sitä, onko hallinnon suorittama arviointi virkamiehen ammatillisesta pätevyydestä perusteltu, kun se sisältää monitahoisia arvoarvostelmia, joita ei luonteensa vuoksi voida tarkistaa objektiivisella tavalla.

   (ks. 51 kohta)

   Viittaukset: yhdistetyt asiat 36/81, 37/81 ja 218/81, Seton v. komissio, 1.6.1983 (Kok. 1983, s. 1789,23 kohta) ja asia T-212/97, Hüben v. komissio, 9.3.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-41 ja s. II-185, 142 kohta).

5.  Virkamiehen ja sen toimielimen, jonka alaisuudessa virkamies toimii tai toimi, välinen vahingonkorvausta koskeva riita-asia, joka on saanut alkunsa virkamiehen ja toimielimen välisestä työsuhteesta, kuuluu EY 236 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan soveltamisalaan ja jää siis tutkittavaksi ottamisen osalta EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

   (ks. 74 kohta)

   Viittaukset: asia 9/75, Meyer-Burckhardtv. komissio, 22.10.1975(Kok. 1975, s. 1171, 7 kohta) ja yhdistetyt asiat T-177/94 ja T-377/94, Altmann ym. v. komissio, 12.12.1996 (Kok. 1996, s. II-2041, 149 kohta).

6.  Hyvä hallintotapa sekä virkamiesten etujen suojaaminen edellyttävät, että hallinto huolehtii, että arviointikertomukset laaditaan säännöllisesti henkilöstösäännöissä edellytettyinä ajankohtina. Hallinnolla on tätä varten käytettävissään kohtuullisesti aikaa, jonka ylittymisen on perustuttava erityisiin syihin. Arviointikertomusten laatimisen viivästyminen voi sellaisenaan aiheuttaa vahinkoa virkamiehelle, sillä hänen uransa kehittymistä voi haitata se, ettei arviointikertomusta ole silloin, kun häntä koskevia päätöksiä tehdään. Sellaisten erityisten syiden puuttuessa, joiden nojalla kyseinen viivästyminen olisi perusteltua, hallinto on tehnyt virheen, jonka perusteella sille on voinut syntyä vahingonkorvausvastuu.

   (ks. 77 ja 78 kohta)

   Viittaukset: yhdistetyt asiat 156/79 ja 51/80, Gratreau v. komissio, 18.12.1980 (Kok. 1980, s. 3943, 15 kohta) ja asia T-59/96, Burban v. parlamentti, 28.5.1997 (Kok. H. 1997, s. I-A-109 ja s. II-331, 44 kohta).