Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskeva direktiivi 2001/37/EY - Oikeudellinen perusta - EY 95 artikla - Sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantaminen - Sillä, että terveyden suojelu on määräävä tekijä yhdenmukaistamistoimenpiteisiin liittyvissä valinnoissa, ei ole vaikutusta

(EY 95 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/37/EY)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskeva direktiivi 2001/37/EY - Oikeudellinen perusta - EY 95 artikla - Sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantaminen - Valmistuskielto, jolla pyritään estämään markkinointisääntöjen kiertäminen sisämarkkinoilla - Kuuluminen sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantamisen piiriin

(EY 95 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/37/EY 3 artiklan 1 kohta)

3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskeva direktiivi 2001/37/EY - Oikeudellisen perustan valinta - Perusteet - Yhteisön toimi, jolla on kaksi tarkoitusta tai jossa on kahdenlaisia tekijöitä - Oikeudellisen perustan valitseminen pääasiallisen tai määräävän tarkoituksen tai tekijän perusteella - Virheellisellä viittauksella EY 133 artiklaan toisena oikeudellisena perustana ei ole vaikutusta direktiivin pätevyyteen

(EY 95 ja EY 133 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/37/EY)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskeva direktiivi 2001/37/EY - Yhdenmukaistamistoimenpiteet - Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/37/EY 3, 5 ja 7 artikla)

5. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskeva direktiivi 2001/37/EY - Omistusoikeuden kunnioittaminen - Tavaramerkkioikeus - Oikeassa suhteessa olevat rajoitukset, joilla ei loukata oikeuden keskeistä sisältöä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/37/EY 5 ja 7 artikla)

6. Yhteisön oikeus - Periaatteet - Toissijaisuusperiaate - Soveltaminen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi annettuihin säädöksiin - Toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonta - Perusteet

(EY 95 artikla)

7. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskeva direktiivi 2001/37/EY - 7 artikla - Kielto käyttää kuvailevia ilmaisuja, jotka voivat johtaa kuluttajaa harhaan - Sovellettavuus ainoastaan yhteisössä myytäviin tupakkatuotteisiin

(EY 95 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/37/EY 3, 5 ja 7 artikla)

Tiivistelmä

1. Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2001/37/EY tosiasiallisena tarkoituksena on sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantaminen, ja näin ollen se on voitu antaa EY 95 artiklan perusteella, eikä tätä ole estänyt se, että kansanterveyden suojelu on ollut määräävä tekijä direktiivissä määriteltyihin yhdenmukaistamistoimenpiteisiin liittyvissä valinnoissa.

Tupakkatuotteet ja erityisesti savukkeet muodostavat yhteisössä markkinat, joista jäsenvaltioiden välisellä kaupalla on suhteellisen merkittävä osuus. Lisäksi kansallisessa lainsäädännössä asetettuja edellytyksiä, jotka koskevat muun muassa tuotteiden nimitystä, koostumusta ja merkintöjä, voidaan pitää tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksina, jos jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla.

Jo aiemmin alalla toteutetut yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteet eli tupakkatuotteiden merkintöjä koskeva direktiivi 89/622/ETY ja savukkeista poltettaessa syntyvän tervan suurinta sallittua määrää koskeva direktiivi 90/239/ETY sisälsivät vain vähimmäissäännökset tupakkatuotteiden valmistamisesta ja merkinnöistä, minkä vuoksi jäsenvaltiot saattoivat antaa kansallisia säännöksiä seikoista, joita nämä direktiivit eivät kattaneet.

Kun otetaan huomioon yleisön yhä kasvava tietoisuus tupakkatuotteiden kulutukseen liittyvistä terveyshaitoista, on todennäköistä, että näiden tuotteiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia tulisi ilmenemään sen seurauksena, että jäsenvaltiot antavat tätä kehitystä heijastavia kansallisia säännöksiä, joilla pyritään vähentämään tehokkaammin näiden tuotteiden kulutusta niiden pakkauksissa olevilla merkinnöillä tai varoituksilla tai vähentämään tupakkatuotteiden haittavaikutuksia säätämällä niiden koostumusta koskevia uusia sääntöjä. Tietyt jäsenvaltiot olivat jo antaneetkin tämänkaltaisia säännöksiä.

Tässä yhteydessä uuden yhdenmukaistamisdirektiivin avulla voidaan estää se, että yhteisössä ilmenisi tupakkatuotteiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia sen seurauksena, että kansallisessa lainsäädännössä asetetaan erilaisia edellytyksiä tupakkatuotteiden valmistamiselle, esittämistavalle ja myynnille.

( ks. 64-75 kohta )

2. Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2001/37/EY 3 artiklan 1 kohdassa kielletään valmistamasta yhteisössä savukkeita, jotka eivät täytä tässä säännöksessä asetettuja tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäismääriä koskevia vaatimuksia. Vaikka pitääkin paikkansa, että tämä kielto ei ole suoraan sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantamiseen tähtäävä säännös, EY 95 artiklan perusteella annettu toimi voi kuitenkin sisältää tällaisen säännöksen, jos sillä pyritään estämään joidenkin sellaisten sisämarkkinoita koskevien kieltojen kiertäminen, joilla on tällainen tavoite, kuten kieltojen saattaa markkinoille ja myydä jäsenvaltioissa savukkeita, jotka eivät ole kyseisen 3 artiklan 1 kohdassa asetettujen vaatimusten mukaisia.

( ks. 82 ja 90 kohta )

3. Yhteisön toimivaltajärjestelmässä toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuinvalvonnan kohteena. Tällaisiin seikkoihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö. Jos yhteisön toimea tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen tekijä, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää.

EY 133 artiklassa vahvistettu yhteisen kauppapolitiikan toteuttamiseen liittyvä tavoite on tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2001/37/EY päämäärän ja sisällön kannalta kokonaisuutena arvioiden ainoastaan toisarvoinen sen pääasialliseen tavoitteeseen eli sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantamiseen nähden. Näin ollen EY 95 artikla on ainoa asianmukainen direktiivin oikeudellinen perusta, ja siinä mainitaan virheellisesti myös EY 133 artikla oikeudelliseksi perustaksi.

Tämä virheellinen viittaus EY 133 artiklaan direktiivin toisena oikeudellisena perustana ei kuitenkaan sinänsä merkitse sen pätemättömyyttä. Tällainen virhe yhteisön toimen viittauskappaleissa on puhtaasti muodollinen virhe, paitsi jos se on johtanut virheelliseen menettelyyn tämän toimen antamisessa.

( ks. 93-98 kohta )

4. Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettu direktiivi 2001/37/EY, jonka tavoitteena on poistaa esteet, jotka johtuvat näiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten välisistä eroista, joita on edelleen ja jotka haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa, ei ole pätemätön suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi.

Kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädetty kielto saattaa markkinoille ja myydä yhteisössä savukkeita, joiden osalta ei noudateta tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäismääriä, kuten myös sitä täydentävä jäsenvaltioille asetettu velvollisuus sallia direktiivin 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti niiden savukkeiden tuonti, myynti ja kulutus, joiden osalta näitä määriä noudatetaan, on direktiivin tavoitteen toteuttamiseen soveltuva toimenpide, jolla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon yhteisön lainsäätäjän velvollisuus varmistaa terveyden suojelun korkea taso.

Tässä 3 artiklassa säädetty kielto valmistaa savukkeita, joiden osalta ei noudateta kyseisiä direktiivissä vahvistettuja enimmäismääriä, soveltuu erityisen hyvin estämään niiden lähteellä yhteisön sisällä kolmansiin maihin vietäviksi valmistettujen savukkeiden kaupan vääristymät. Näitä vääristymiä, jotka ovat yksi petoksen muoto, ei voida torjua yhtä tehokkaasti vaihtoehtoisella toimenpiteellä, kuten yhteisön rajavalvonnan tehostamisella.

Direktiivin 5 artiklassa asetetut vaatimukset, jotka koskevat savukepakkauksissa olevia merkintöjä haitallisten aineiden määristä ja varoituksia terveysriskeistä, ovat terveyden suojelun korkean tason saavuttamiseen soveltuvia toimenpiteitä, kun merkintöjä koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen eroista aiheutuvia esteitä poistetaan, eikä yhteisön lainsäätäjä ole ylittänyt niiden osalta harkintavaltansa rajoja.

Terveyden suojelun korkea taso on saavutettavissa direktiivin 7 artiklassa säädetyllä kiellolla käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa tiettyjä ilmaisuja, kuten "vähätervainen" ("low tar"), "erittäin kevyt" ("ultra light"), "kevyt" ("light") ja "mieto" ("mild") samoin kuin tiettyjä nimityksiä, kuvia sekä kuvallisia tai muita merkkejä, jotka saattavat johtaa kuluttajaa harhaan. Tällä kiellolla pyritään varmistamaan, että kuluttaja saa objektiivista tietoa tupakkatuotteiden haitallisuudesta. Se on tarpeen myös sen vuoksi, että pelkästään näiden kuvailevien ilmaisujen käytön sääntelyllä ei ilmeisestikään olisi varmistettu yhtä tehokkaasti kuluttajien objektiivista tiedonsaantia, kun otetaan huomioon, että nämä kuvailevat ilmaisut ovat lähtökohtaisesti omiaan kannustamaan ihmisiä tupakoimaan.

( ks. 124-141 kohta )

5. Omistusoikeus on yksi yhteisön oikeuden yleisistä periaatteista. Sitä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia yhteisön tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä.

Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2001/37/EY 5 artiklassa edellytetään, että savukepakkauksissa on merkintä haitallisten aineiden määristä ja varoitukset terveysriskeistä. Kyseisessä 5 artiklassa ainoastaan rajoitetaan tupakkatuotteiden valmistajien oikeutta käyttää savukepakkausten tai tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten tietyillä pinnoilla olevaa tilaa niiden tavaramerkkien esittämiseen, loukkaamatta niiden tavaramerkkioikeuden keskeistä sisältöä, jotta voitaisiin varmistaa terveyden suojelun korkea taso poistettaessa merkintöjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön eroista aiheutuvia esteitä. Kyseinen artikla on tämän analyysin perusteella omistusoikeuden käyttämiseen oikeassa suhteessa oleva toimenpide, joka on yhteensopiva sille yhteisön oikeudessa tunnustetun suojan kanssa.

Kyseisen direktiivin 7 artiklalla puolestaan pyritään takaamaan suhteellisuusperiaatteen mukaisella tavalla terveyden suojelun korkea taso yhdenmukaistettaessa tupakkatuotteiden tuotekuvauksiin sovellettavia säännöksiä. Vaikka kyseinen artikla merkitsee tupakkatuotteiden pakkauksiin rajoittuvaa kieltoa käyttää tavaramerkkiä, joka sisältää jonkin tässä säännöksessä tarkoitetun kuvailevan ilmaisun, tupakkatuotteiden valmistaja voi siitä huolimatta, että tämä kuvaileva ilmaisu poistetaan pakkauksesta, kuitenkin edelleen yksilöidä tuotteensa muilla erottavilla tunnusmerkeillä. Tavaramerkkioikeuden rajoitukset, jotka voivat aiheutua tästä 7 artiklasta, tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaista yhteisön tavoitetta eikä niillä puututa tähän oikeuteen tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin tämän oikeuden keskeistä sisältöä.

( ks. 149-153 kohta )

6. Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, kun yhteisön lainsäätäjä käyttää EY 95 artiklaa, koska sille ei tässä määräyksessä anneta yksinomaista toimivaltaa sisämarkkinoiden taloudellisesta toiminnasta säätämiseksi.

Toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonnassa on kaksi tasoa. Ensinnäkin on tutkittava, voidaanko suunnitellun toiminnan tavoite toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, ja toiseksi, ettei toteutettu toiminta ole intensiivisempää kuin tällä toiminnalla tavoiteltavan päämäärän saavuttamiseksi on tarpeen.

( ks. 179-184 kohta )

7. Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2001/37/EY 7 artiklaa, jossa kielletään käyttämästä tupakkatuotteiden pakkauksissa kuvailevia ilmaisuja, jotka saattavat johtaa kuluttajaa harhaan niiden haitallisuuden osalta, on tulkittava siten, että sitä sovelletaan ainoastaan yhteisössä myytäviin tupakkatuotteisiin.

Koska kyseisen direktiivin pääasiallisena tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa tupakkatuotteiden osalta samalla kun varmistetaan terveydensuojelun korkea taso, se koskee lähtökohtaisesti pelkästään tupakkatuotteita, jotka on tarkoitettu myytäviksi sisämarkkinoilla.

Pitää paikkansa, että direktiivin 3 artiklan osalta, jossa vahvistetaan savukkeista poltettaessa syntyvien haitallisten aineiden enimmäismäärät, sisämarkkinoiden heikentämisen vaara voi oikeuttaa EY 95 artiklan perusteella annettavan säännöksen, joka koskee kolmansiin maihin vietäviä tuotteita ja jolla pyritään estämään sisämarkkinoita varten annettujen säännösten kiertäminen. Yhteisön lainsäätäjä on kuitenkin tässä tapauksessa nimenomaisesti säätänyt kyseisen 3 artiklan soveltamisesta kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitettuihin tupakkatuotteisiin, kun otetaan huomioon sen arviointi savukkeista poltettaessa syntyvien haitallisten aineiden enimmäismääriä koskevien direktiivin säännösten kiertämisen vaarasta, joka liittyy mahdolliseen laittomaan tuontiin takaisin yhteisöön tai mahdollisiin kaupan vääristymiin yhteisön sisällä.

Saman direktiivin 7 artiklan säännökset koskevat sitä vastoin sen 5 artiklan säännösten tavoin tupakkatuotteiden esittämistapaa eivätkä niiden koostumusta. Yhtäältä savukkeiden, jotka eivät täytä direktiivin vaatimuksia haitallisten aineiden enimmäismääristä, ja toisaalta tupakkatuotteiden, jotka eivät täytä direktiivin vaatimuksia näiden tuotteiden merkinnöistä ja pakkauksiin painettavista maininnoista, laittomaan markkinointiin liittyvät riskit sisämarkkinoiden heikentämisestä eivät välttämättä ole samanlaajuisia tai samantyyppisiä eivätkä edellytä ehdottomasti samojen toimenpiteiden toteuttamista.

Koska direktiivissä 2001/37/EY ei ole säädetty mitään tämänkaltaista, ei näin ollen ole syytä olettaa, että yhteisön lainsäätäjällä olisi ollut tarkoitus täydentää kieltoa myydä yhteisössä tupakkatuotteita, jotka eivät ole direktiivin 7 artiklan vaatimusten mukaisia, vastaavalla kiellolla, joka koskee yhteisössä pakattuja ja kolmansissa maissa myytäviksi tarkoitettuja tupakkatuotteita.

( ks. 211-217 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta )