Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Sosiaalipolitiikka — Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät — Samapalkkaisuus — EY 141 artiklan 1 kohdan ulottuvuus — Samaa tai samanarvoista työtä tekevät eri sukupuolta olevat työntekijät — Palkkausehdoissa todetut erot, joilla ei voida katsoa olevan yhtä ainoaa alkuperää — Käsitteen ulkopuolelle jääminen — (EY 141 artiklan 1 kohta)

2. Sosiaalipolitiikka — Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät — Samapalkkaisuus — EY 141 artiklan 1 kohdan ulottuvuus — Samaa tai samanarvoista työtä tekevät eri sukupuolta olevat työntekijät — Palkkausehdoissa todetut erot, joilla ei voida katsoa olevan yhtä ainoaa alkuperää — Palkka, johon kuuluu oikeus liittyä ammatilliseen eläkejärjestelmään — Käsitteen ulkopuolelle jääminen — (EY 141 artiklan 1 kohta)

3. Sosiaalipolitiikka — Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät — Samapalkkaisuus — EY 141 artiklan 1 kohta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan eläkejärjestelmään liittymisen edellytyksenä on työsopimus — Ammatillinen eläkejärjestelmä, johon kuuluu selvästi pienempi osuus naisia kuin miehiä — Työntekijän käsite — Kohtelun erilaisuus ei ole sallittua, ellei se ole objektiivisista syistä perusteltua — (EY 141 artiklan 1 kohta)

4. Sosiaalipolitiikka — Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät — Samapalkkaisuus — EY 141 artiklan 1 kohta — Soveltamisala — Kansallista lainsäädäntöä ei voida hyväksyä — Mahdollisuus vedota työnantajaa vastaan — (EY 141 artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

1. EY 141 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että naisella, jonka työsopimusta jonkin yrityksen kanssa ei ole jatkettu ja joka on heti tämän jälkeen asetettu entisen työnantajansa käytettäväksi toisen yrityksen välityksellä samojen palvelujen tarjoamiseksi, ei ole oikeutta vedota välittäjänä toimivaa yritystä kohtaan samapalkkaisuuden periaatteeseen, käyttäen vertailukohtanaan tämän naisen entisen työnantajan palkkaaman miehen samasta tai samanarvoisesta työstä saamaa palkkaa. Se, että entisen työnantajan välittäjänä olevalle yritykselle maksamalla summalla on vaikutusta tämän naisen saaman palkan tasoon, ei riitä osoittamaan, että nämä kaksi yritystä muodostavat yhden ainoan alkuperän, josta palkkausehtojen erot johtuvat.

(ks. 48 ja 50 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. EY 141 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että naisella ei ole oikeutta vedota samapalkkaisuuden periaatteeseen voidakseen liittyä valtion lainsäädännöllä perustettuun opettajien ammatilliseen eläkejärjestelmään, johon voivat liittyä ainoastaan sellaiset opettajat, joiden kanssa on tehty työsopimus, käyttäen vertailukohtanaan tämän naisen entisen työnantajan palkkaaman miespuolisen työntekijän samasta tai samanarvoisesta työstä saamaa palkkaa, johon kuuluu tällainen liittymisoikeus.

(ks. 57 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3. Opettajien eläkejärjestelmään liittymistä koskevaa edellytystä, josta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä ja jonka mukaan työskentelyn on tapahduttava työsopimuksen perusteella, on jätettävä soveltamatta, jos voidaan näyttää, että niistä opettajista, jotka ovat EY 141 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja työntekijöitä ja jotka täyttävät kaikki muut eläkejärjestelmään liittymistä koskevat edellytykset, huomattavasti pienempi osuus naisista kuin miehistä voi täyttää kyseisen ehdon, jos tämä edellytys ei ole objektiivisesti perusteltu. Se, että kansallisessa oikeudessa määritellään henkilö muodollisesti itsenäiseksi työntekijäksi, ei estä sitä, että hänen on katsottava olevan kyseisessä artiklassa tarkoitettu työntekijä, jos hänen itsenäisyytensä on vain fiktiivistä.

(ks. 79 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

4. EY 141 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun kyseessä on kansallinen lainsäädäntö, kyseisen määräyksen soveltaminen jotakin yritystä kohtaan ei edellytä sitä, että kyseinen työntekijä voidaan rinnastaa sellaiseen vastakkaista sukupuolta olevaan työntekijään, joka on tai on ollut saman työnantajan palveluksessa ja joka on saanut samasta tai samanarvoisesta työstä korkeampaa palkkaa.

(ks. 84 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)