Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Euroopan unioni - Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehty pöytäkirja - Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus - Ne bis in idem -periaate - Soveltamisala - Päätös, jolla virallinen syyttäjä syytetyn täytettyä tietyt velvoitteet lopettaa lopullisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseksi vireillä olevan menettelyn - Soveltamisalaan kuuluminen

(Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54, 55 ja 58 artikla)

2. Euroopan unioni - Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehty pöytäkirja - Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus - Ne bis in idem -periaate - Soveltaminen päätökseen, jolla virallinen syyttäjä syytetyn täytettyä tietyt velvoitteet lopettaa lopullisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseksi vireillä olevan menettelyn - Ulottuvuus koskee vain rikosoikeudellista menettelyä eikä uhrin oikeutta esittää yksityisoikeudellisia vaatimuksia

(Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artikla)

Tiivistelmä

1. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoittua ne bis in idem -periaatetta, jonka tarkoituksena on estää se, että henkilöä voitaisiin syyttää samoista teoista useiden eri jäsenvaltioiden alueella, koska hän käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, sovelletaan myös sellaisiin toimenpiteistä luopumismenettelyihin, joissa jäsenvaltion virallinen syyttäjä päättää tässä jäsenvaltiossa aloitetun rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuimen osallistumatta tähän syytetyn täytettyä tietyt velvoitteet, ja esimerkiksi kun syytetty on suorittanut tietyn rahasumman, jonka virallinen syyttäjä on määrännyt.

Yhtäältä tällaisen menettelyn päätyttyä on katsottava, että syytetylle on annettu lainvoimainen tuomio 54 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja kun syytetty suorittanut ne velvoitteet, jotka on määrätty syytetylle, on katsottava, että seuraamus, joka sisältyy menettelyyn, on tullut suoritetuksi tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

Toisaalta koska nimenomaista tästä poikkeavaa mainintaa ei yleissopimuksen 54 artiklassa ole, on tällaisen menettelyn vaikutuksia pidettävä riittävänä kyseisessä artiklassa tarkoitetun ne bis in idem -periaatteen soveltamiseksi, vaikka tuomioistuin ei missään vaiheessa osallistu sen antamiseen ja vaikka menettelyssä tehty päätös ei ole muodoltaan tuomio.

Lisäksi missään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevan VI osaston, Schengenin sopimuksen tai sen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen määräyksissä ei edellytetä 54 artiklan soveltamiseksi jäsenvaltioiden rikosoikeuden yhdenmukaistamista tai edes niiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämistä, jotka koskevat toimenpiteistä luopumismenettelyjä rikosoikeuden alalla.

Lopuksi riippumatta siitä, millaisessa menettelyssä seuraamukset on määrätty, ne bis in idem -periaate edellyttää välttämättä sitä, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee vastavuoroinen luottamus kunkin maan rikosoikeudelliseen järjestelmään ja että kukin jäsenvaltio hyväksyy muiden jäsenvaltioiden voimassa olevien rikosoikeuden sääntöjen soveltamisen, vaikka niiden kansallista oikeutta soveltamalla päädyttäisiinkin toisenlaiseen tulokseen.

( ks. 27-33 kohta ja tuomiolauselma )

2. Ne bis in idem -periaate, sellaisena kuin se on Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa, voi estää vain sen, että henkilö, jolle on yhdessä jäsenvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio, ei joudu uusien rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämistä koskevien menettelyjen kohteeksi samasta teosta toisessa jäsenvaltiossa. Tämä periaate, silloin kun sitä sovelletaan päätöksiin, joilla rikosoikeudellisista toimenpiteistä luovutaan lopullisesti yhdessä jäsenvaltiossa ilman tuomioistuimen osallistumista ja jotka eivät ole muodoltaan tuomioita, ei estä uhria tai jotakuta muuta syytetyn teosta kärsinyttä henkilöä nostamasta yksityisoikeudellista kannetta korvauksen saamiseksi kärsimästään vahingosta tai jatkamasta tällaisen kanteen ajamista.

( ks. 47 kohta )