Asia T-223/00

Ky owa Hakko Kogyo Co. Ltd ja Kyowa Hakko Europe GmbH

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Kilpailu — Kartelli tai muu yhteisjärjestely — Lysiini — Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat — Sovellettavuus — Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus — Liikevaihto — Seuraamusten päällekkäisyys”

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 9.7.2003   II-2558

Tuomion tiivistelmä

1. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Suojaa sitä vastaan, että komissio käyttää toimivaltaansa korottaa kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen tasoa, ei ole

   (Neuvoston asetus N:o 17)

2. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamat suuntaviivat – Komission velvollisuus noudattaa suuntaviivoja

   (Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

3. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus – Kyseessä olevan yrityksen kokonaisliikevaihdon ja kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevien tavaroiden myynnistä saadun liikevaihdon huomioon ottaminen – Rajat

   (Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

4. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus – Arviointi, joka koskee todellista mahdollisuutta aiheuttaa vahinkoa markkinoilla, joihin on vaikutettu – Kyseessä olevan yrityksen markkinaosuuksien merkityksellisyys

   (EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus – Kunkin yrityksen kilpailusääntöjä rikkovan toiminnan todellisen kilpailunvaikutuksen arviointi – Kilpailunrajoituksen kohteena olevien tavaroiden myynnistä saadun liikevaihdon merkityksellisyys

   (EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Yhteisön oikeuden mukaiset seuraamukset ja jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa kansallisen kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrätyt seuraamukset – Ne bis in idem -periaatetta ei ole loukattu – Päällekkäisyys – Hyväksyttävyys – Komission velvollisuus ottaa huomioon sakkojen määrää määrittäessään samojen tosiseikkojen perusteella jäsenvaltiossa määrätty seuraamus – Velvollisuutta ei ole, jos seuraamus on määrätty kolmannessa valtiossa

   (Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

1.  Kaikilla oikeussubjekteilla, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, josta ilmenee, että heille on yhteisön toimielimen toiminnan vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia, on oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen. Tämän periaatteen loukkaamiseen ei sitä vastoin voida vedota, jollei yhteisön toimielin ole antanut asiassa täsmällisiä vakuutuksia; vakuutusten käsite edellyttää viranomaiselta nimenomaista toimenpidettä eikä pelkkää pidättäytymistä, joka perustuu nimenomaisen vastustuksen puuttumiseen.

   Taloudelliset toimijat eivät voi asettaa perusteltua luottamustaan siihen, että tietyllä hetkellä olemassa oleva oikeudellinen tilanne pysyisi ennallaan, kun sen muuttaminen on yhteisön toimielinten harkintavallassa. Yhteisön kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen edellyttää sitä, että komissio voi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa yhteisön kilpailupolitiikan tarpeita vastaavaksi. Vaikka komissio on aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei näin ollen estä sitä korottamasta tätä tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa.

   (ks. 38—40 ja 51 kohta)

2.  Komissio ei voi poiketa säännöistä, jotka se on itselleen asettanut. Erityisesti silloin kun komissio antaa suuntaviivoja, joilla se pyrkii täsmentämään perustamissopimuksen määräyksiä noudattaen perusteet, joita se aikoo soveltaa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta koskevaa harkintavaltaansa käyttäessään, se rajoittaa itse harkintavaltaansa, koska sen on noudatettava viitteellisiä sääntöjä, jotka se on itselleen asettanut.

   (ks. 62 kohta)

3.  Vakavuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin voivat kuulua yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevien tavaroiden volyymi ja arvo, yrityksen koko ja taloudellinen valta ja siten myös se vaikutusvalta, jota yritys on voinut käyttää markkinoilla. Yhtäältä tästä seuraa, että sakon määräämiseksi on sallittua ottaa huomioon yhtä hyvin yrityksen kokonaisliikevaihto, joka osoittaa — vaikkakin vain likimääräisesti ja epätäydellisesti — yrityksen kokoa ja taloudellista valtaa, sekä se osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tavaroista ja joka näin ollen on omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta. Toisaalta tästä seuraa, ettei kummallekaan näistä luvuista pidä antaa sellaista merkitystä, joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin, ja että asianmukaisen suuruisen sakon määrääminen ei näin ollen voi olla pelkän kokonaisliikevaihtoon perustuvan laskelman tulos.

   (ks. 68 kohta)

4.  Kun määritetään yhteisöjen kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen suuruutta, sen tutkiminen, mitkä ovat rangaistavien yritysten todelliset mahdollisuudet aiheuttaa merkittävää vahinkoa tietyillä markkinoilla, edellyttää sitä, että arvioidaan näiden yritysten todellista merkitystä asianomaisilla markkinoilla eli niiden vaikutusta markkinoihin. Tällöin ratkaiseva on yrityksen markkinaosuus asianomaisilla markkinoilla, kun taas sen kokonaisliikevaihto ei sitä ole.

   (ks. 73 kohta)

5.  Kun komissio määrittää yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen suuruutta, sen on arvioitava rikkomisten tapauskohtainen painoarvo ja siten kunkin yrityksen suorittaman rikkomisen todellinen vaikutus kilpailuun asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa annettujen suuntaviivojen nojalla, jos se arvioi, että sakon yleistä laskentapohjaa on vaihdeltava sen vuoksi, että rikkomukseen syyllistyy useita yrityksiä (kuten kartelleissa), ja kun yritykset ovat huomattavan erikokoisia; tällöin sen on määritettävä kunkin niistä tekemän rikkomisen laajuus eikä asianomaisen yrityksen merkitystä sen koon tai taloudellisten voimavarojen perusteella. Tällöin se osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevien tavaroiden myynnistä, on omiaan osoittamaan kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta kyseisillä markkinoilla.

   Erityisesti kilpailunrajoituksen kohteena olleista tuotteista kertynyt liikevaihto on objektiivinen peruste, jolla tämän menettelyn haitallinen vaikutus tavanomaiseen kilpailuun saadaan täsmällisesti mitatuksi.

   (ks. 74 ja 76 kohta)

6.  Kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa (ne bis in idem) koskeva periaate, joka vahvistetaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jonka noudattamisen tuomioistuin varmistaa. Yhteisön kilpailuoikeuteen liittyvissä asioissa tämä periaate estää sen, että komissio tuomitsee yrityksen uudelleen kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai ryhtyy uudelleen toimenpiteisiin sitä vastaan sellaisen kilpailunvastaisen menettelytavan johdosta, josta sille on jo määrätty seuraamus tai jonka osalta sellaisella aiemmalla komission päätöksellä, johon ei enää voida hakea muutosta, on jo todettu, että se ei ole vastuussa siitä.

   Sitä vastoin yhteisön seuraamuksen ja kansallisen seuraamuksen päällekkäisyys on mahdollista, jos seuraamukset on määrätty tavoitteiltaan erilaisissa rinnakkaisissa menettelyissä, koska yritysten välisiä järjestelyjä koskeva toimivalta on jaettu erityisellä tavalla yhteisön ja yhteisön jäsenvaltioiden välillä. Yleisten kohtuussyiden vuoksi komission on kuitenkin otettava sakon suuruutta määrätessään huomioon samalle yritykselle samasta teosta jo määrätyt seuraamukset, jos kyseessä oleva seuraamus on määrätty jäsenvaltion sisäisten kilpailusääntöjen rikkomisesta, joka on siten tehty yhteisön alueella.

   Koska tämä seuraamusten päällekkäisyyden mahdollisuus on perusteltavissa sillä, että näiden menettelyjen, eli kansallisen ja yhteisön menettelyn, tavoitteet ovat erilaiset, kahdenkertaisen seuraamuksen kieltoa koskevaa periaatetta ei voida soveltaa varsinkaan siinä tapauksessa, että komissio on päättänyt määrätä yritykselle sakon, koska se on osallistunut järjestelyyn, josta kolmannen valtion viranomaiset tai tuomioistuimet ovat jo määränneet seuraamuksia, koska toisaalta komission ja toisaalta kolmannen valtion viranomaisten tai tuomioistuinten noudattamilla menettelyillä ja määräämillä seuraamuksilla ei selvästikään ole samoja tavoitteita. Lisäksi tällä hetkellä ei ole olemassa mitään kansainvälisen julkisoikeuden periaatetta, joka kieltäisi eri valtioiden viranomaisia tai tuomioistuimia syyttämästä tai tuomitsemasta henkilöä samoista teoista.

   Lisäksi vaikka komissiolla onkin sakkojen määrää vahvistaessaan velvollisuus ottaa kohtuussyiden vuoksi huomioon samalle yritykselle jäsenvaltion yhteistoimintajärjestelyjä koskevan lainsäädännön ja siten yhteisön alueella suoritetuista rikkomisista määrätyt seuraamukset, syynä on se erityinen tilanne, joka johtuu yhtäältä jäsenvaltioiden kansallisten markkinoiden ja yhteismarkkinoiden tiiviistä keskinäisestä riippuvuudesta ja toisaalta siitä erityisestä tavasta, jolla yritysten välisiä järjestelyjä koskeva toimivalta samalla alueella eli yhteismarkkinoilla on jaettu yhteisön ja yhteisön jäsenvaltioiden välillä. Tällainen perustelu selvästikin puuttuu tilanteessa, jossa kolmannen maan viranomaiset tai tuomioistuimet ovat määränneet yritykselle niiden kilpailusääntöjen rikkomisesta aiemmin seuraamuksia, eikä komissiolla näin ollen ole kyseiselle yritykselle yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi määrättävän sakon määrää vahvistaessaan mitään velvollisuutta ottaa huomioon edellä tarkoitettuja päätöksiä.

   (ks. 96—98, 100, 101, 103, 110 ja 111 kohta)