Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Oikeudenkäyntimenettely - Kannekirjelmä - Muotovaatimukset - Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti - Yhteenveto kanneperusteista - Yhteisön toimielimen aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva kanne

(EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 ja 46 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2. Vahingonkorvauskanne - Kohde - Yhteisön syyksi luettavaa vahinkoa koskeva korvausvaatimus - Yhteisöjen tuomioistuinten yksinomainen toimivalta

(EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan 2 kohta (josta on tullut EY 288 artiklan 2 kohta))

3. Vahingonkorvauskanne - Vanhentumisaika - Alkamisajankohta - Huomioon otettava ajankohta

(EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan 2 kohta (josta on tullut EY 288 artiklan 2 kohta); EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 ja 46 artikla)

4. Yhteisön oikeus - Periaatteet - Perusteltu luottamus - Direktiiviä, jossa kielletään tiettyjen hormonaalista vaikutusta omaavien aineiden käyttö karjankasvatuksessa, ei ole rikottu

(Neuvoston direktiivi 88/146/ETY)

5. Kansainväliset sopimukset - Maailman kauppajärjestön perustamissopimus - Vuoden 1994 Gatt-sopimus - Välittömän oikeusvaikutuksen puuttuminen - WTO-sopimuksiin ei ole mahdollista vedota yhteisön toimenpiteen laillisuuden riitauttamiseksi tai vahingonkorvauskanteen perustelemiseksi - Poikkeukset - Yhteisön toimenpide, jonka tarkoituksena on ollut WTO-sopimusten täytäntöönpano tai jossa on nimenomainen ja täsmällinen viittaus WTO-sopimuksiin

(Tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimus)

Tiivistelmä

1. EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan, jota sovelletaan oikeudenkäyntimenettelyyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa saman perussäännön 46 artiklan nojalla, ja ensimmäisen oikeusasteen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jokaisessa kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Tämän maininnan on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Jotta oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön vaatimusten toteutuminen taattaisiin, kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta samalla johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi ilmi itse kannekirjelmästä. Jotta kannekirjelmä täyttäisi nämä edellytykset, siinä on niissä tapauksissa, joissa vaaditaan korvausta yhteisön toimielimen aiheuttamista vahingoista, mainittava ne seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä kantajan moitearvioinnin kohteena oleva toimielimen toiminta, syyt, joiden perusteella kantaja katsoo, että kyseisen toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, sekä tämän vahingon laatu ja laajuus.

( ks. 31 kohta )

2. Kun vahingonkorvausvaatimusten perusteena oleva lainvastaisuus ei johdu kansallisista viranomaisista vaan yhteisön toimielimestä, yhteisö vastaa vahingoista, joita voi aiheutua siitä, että kansalliset viranomaiset, joilla ei ole lainkaan harkintavaltaa, panevat täytäntöön yhteisön säädöksiä. Koska yhteisöjen tuomioistuimilla on perustamissopimuksen 215 artiklan (josta on tullut EY 288 artikla) perusteella yksinomainen toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat tällaisen vahingon korvaamista, kansallisilla oikeussuojakeinoilla ei tosiasiallisesti voida turvata tehokkaasti sellaisia yksityisten oikeuksia, jotka katsovat tulleensa loukatuiksi yhteisön toimielinten säädöksillä.

( ks. 33 ja 34 kohta )

3. EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklan, jota sovelletaan oikeudenkäyntimenettelyyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa saman perussäännön 46 artiklan nojalla, mukainen vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta koskevissa asioissa voi alkaa kulua vasta, kun kaikki vahingonkorvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset ovat täyttyneet, ja erityisesti silloin, kun kysymyksessä on lainsäädäntötoimesta aiheutuva vastuu, vanhentumisaika voi alkaa kulua vasta, kun tästä toimesta aiheutuvat vahinkoseuraukset ovat syntyneet.

Kun vahinko ei ole syntynyt välittömästi, vaan se on aiheutunut päivittäin tietyn ajanjakson aikana lainvastaisen toimen voimassa pitämisen takia, EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklan mukaista vanhentumista sovelletaan vanhentumisen keskeyttävän toimen päivämäärästä laskien yli viisi vuotta kyseistä päivää edeltävään aikaan ilman, että vanhentuminen vaikuttaa myöhemmin syntyneisiin oikeuksiin.

( ks. 38 ja 41 kohta )

4. Tiettyjen hormonaalista vaikutusta omaavien aineiden käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa annetulla direktiivillä 88/146/ETY ei loukattu niiden taloudellisten toimijoiden perusteltua luottamusta, joihin hormonien käyttökielto vaikutti. Kun otetaan nimittäin huomioon ilmenneet erisuuntaiset tulkinnat, näillä toimijoilla ei ollut oikeutta odottaa, että kyseessä olevien aineiden eläimille antamista koskeva kielto voisi perustua ainoastaan tieteellisiin tietoihin.

Sitä, että jäsenvaltiot ovat mahdollisesti jättäneet soveltamatta direktiiviä 88/146/ETY, ei voida rinnastaa sellaiseen neuvoston toimintaan, jonka vuoksi taloudellisille toimijoille olisi voinut syntyä perusteltu luottamus. Lisäksi tällainen soveltamatta jättäminen olisi ollut selvästi vastoin jäsenvaltioille perustamissopimuksen mukaan kuuluvia velvoitteita ja varsinkin kyseisellä direktiivillä niille asetettuja velvoitteita. Kellään ei kuitenkaan voi olla perusteltua luottamusta lainvastaisen tilanteen säilymiseen eikä tällaista luottamusta näin ollen voi syntyä neuvoston direktiivin kansallisen oikeusjärjestyksen osaksi saattamista ja tehokasta täytäntöönpanoa koskevan jäsenvaltioiden mahdollisen laiminlyönnin nojalla.

Taloudelliset toimijat eivät voi lopulta perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavallan rajoissa. Tästä seuraa sitäkin suuremmalla syyllä, että kyseiset toimijat eivät voi perustellusti luottaa lainsäädännön tulevaisuudessa tapahtuvaan oletettuun muutokseen, varsinkaan sellaisella alalla kuin yhteinen maatalouspolitiikka, jossa kansanterveyteen kohdistuvien mahdollisten vaikutusten takia jokainen lainsäädännön muutos riippuu tieteellisen tiedon ennalta arvaamattomasta kehityksestä ja monimutkaisista arvioinneista, joita lainsäätäjän on suoritettava.

( ks. 50, 54 ja 55 kohta )

5. WTO-sopimus ja sen liitteet, sen enempää kuin vuoden 1947 GATT-sopimuksen säännötkään, eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin valvovat yhteisön toimielinten toimia perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan (josta on muutettuna tullut EY 230 artiklan ensimmäinen kohta) mukaisesti, ne eivät ole luonteeltaan yksityisille sellaisia oikeuksia luovia, joihin nämä voivat vedota tuomioistuimissa ja niiden mahdollinen rikkominen ei näin ollen voi aiheuttaa sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta. Yhteisöjen tuomioistuinten on valvottava yhteisön kyseessä olevan toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos yhteisön tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä yhteisön toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin. Koska direktiivit 81/602/ETY ja 88/146/ETY, joilla kielletään tiettyjen hormonaalista vaikutusta omaavien aineiden käyttö kotieläintuotannossa, oli annettu useita vuosia ennen WTO-sopimuksiin kuuluvan terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen voimaantuloa, niillä ei loogisesti voida panna täytäntöön kyseisen sopimuksen yhteydessä hyväksyttyä erityistä velvoitetta eikä viitata nimenomaisesti joihinkin sen säännöksistä.

( ks. 61, 63 ja 64 kohta )