Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Vakuutus vanhuuden ja kuoleman varalta - Huomioon otettavat kaudet - Vakuutuskausiin rinnastetut kaudet - Hyvityskaudet, jotka myönnetään kansallisessa lainsäädännössä aikaisemmin voimassa olleiden eläkejärjestelmien perusteella syntyvien oikeuksien turvaamiseksi - Hyvityskaudet ovat vakuutuskausiin rinnastettuja kausia

(EY 39 ja EY 42 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan r ja s alakohta)

2. Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Vakuutus vanhuuden ja kuoleman varalta - Etuuksien laskeminen - Asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 2 kohdan b alakohta - Sellaisten hyvityskausien huomioon ottaminen, jotka myönnetään kansallisessa lainsäädännössä aikaisemmin voimassa olleiden eläkejärjestelmien perusteella syntyvien oikeuksien turvaamiseksi

(EY 39 ja EY 42 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 2 kohdan b alakohta ja asetuksen N:o 574/72 15 artiklan 1 kohdan e alakohta)

3. Ennakkoratkaisukysymykset - Tulkinta - Tulkintatuomioiden ajalliset vaikutukset - Taannehtiva vaikutus - Rajat - Oikeusvarmuus - Yhteisöjen tuomioistuimen harkintavalta

(EY 234 artikla)

Tiivistelmä

1. Vakuutuskauden käsite, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan r alakohdassa, kattaa yksin kansallisen lainsäädännön perusteella vakuutuskausina pidettävät kaudet sekä kaudet, jotka rinnastetaan kansallisessa lainsäädännössä vakuutuskausiin, ellei EY 39 ja EY 42 artiklan noudattamisesta muuta johdu.

Kansallisessa lainsäädännössä myönnetyt hyvityskaudet, joilla pyritään sen iän perusteella, jonka henkilö on saavuttanut 1.1.1967 mennessä turvaamaan tätä varten tarkoitetun kiinteän taulukon mukaisesti aikaisemmin voimassa olleiden eläkejärjestelmien perusteella syntyvät eläkeoikeudet, jotka työntekijät olisivat muussa tapauksessa menettäneet, on katsottava tässä asetuksessa tarkoitetuiksi vakuutuskausiksi.

( ks. 22-24 ja 29 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta )

2. Asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kansallisessa lainsäädännössä säädetyn kaltaiset hyvityskaudet, jotka myönnetään eläkettä suoritettaessa niiden oikeuksien huomioon ottamiseksi, jotka saataisiin aikaisemmin voimassa olleiden, sittemmin kumottujen vanhuusvakuutusjärjestelmien nojalla, on otettava huomioon eläkkeen todellista määrää laskettaessa.

Sillä, että nämä kaudet luetaan henkilön hyväksi vasta eläkeoikeutta suoritettaessa, ei ole merkitystä, koska tilanne on täysin sama kaikkien niiden tosiasiallisten vakuutuskausien osalta, jotka otetaan huomioon eläkkeen teoreettista ja todellista määrää laskettaessa asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Vastaavasti merkitystä ei ole sillä, ettei tällaisia kausia voida ajallisesti sijoittaa, jolloin on vaarana, että ne menevät päällekkäin jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneiden vakuutuskausien kanssa, koska asetuksen N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen N:o 574/72 15 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan silloin, kun ei ole mahdollista määrätä täsmällisesti aikaa, jona tietyt vakuutus- tai asumiskaudet ovat täyttyneet yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tällaisista kausista oletetaan, etteivät ne ole päällekkäisiä sellaisten vakuutus- tai asumiskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja ne otetaan huomioon, milloin se on edullista.

Se, ettei kyseessä olevia kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä hyvityskausia otettaisi huomioon vanhuuseläkkeen todellista määrää laskettaessa asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan mukaan, aiheuttaisi haittaa työntekijälle, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja jonka eläkeoikeuksien suorittaminen edellyttää kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien yhteenlaskemista. Asianomainen henkilö jäisi tällä tavoin ilman hyvitystä, joka hänelle olisi myönnetty siinä tapauksessa, että hänen kaikki työskentelykautensa olisivat täyttyneet toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

EY 39-EY 42 artiklan tavoitetta ei kuitenkaan saavutettaisi, jos yhteisöjen työntekijät menettäisivät ne sosiaaliturvaedut, jotka heille on annettu tietyn jäsenvaltion lainsäädännössä, sen takia, että he käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Tällainen seuraus voisi johtaa siihen, etteivät työntekijät halua käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja näin rajoitettaisiin tämän vapauden käyttämistä.

( ks. 36, 37 ja 40-42 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta )

3. Tulkinta, jonka yhteisöjen tuomioistuin EY 234 artiklan mukaisen toimivallan nojalla antaa yhteisön oikeuden säännöstä, valaisee ja täsmentää säännön merkitystä ja ulottuvuutta sellaisena, kuin sitä on täytynyt tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien. Tästä seuraa, että tuomioistuimet siis voivat ja niiden täytyy soveltaa näin tulkittua sääntöä myös oikeussuhteisiin, jotka ovat syntyneet ja jotka on perustettu ennen tulkintapyynnön johdosta annettua tuomiota, jos edellytykset tämän säännön soveltamista koskevan asian käsittelylle toimivaltaisissa tuomioistuimissa muuten täyttyvät.

Yhteisöjen tuomioistuin voi ainoastaan poikkeustapauksissa ryhtyä yhteisön oikeusjärjestykseen olennaisesti kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen rajoittamaan asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota säännökseen tai määräykseen, jota yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut, vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi.

( ks. 44 ja 45 kohta )