Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Markkinoiden määrittely – Tarkoitus – Kartellin kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten arviointi – Sitä vastaan esitettyjen väitteiden seuraukset

(EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla))

2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös – Niiden rikkomisten yksilöinti, joista on määrätty seuraamus – Päätösosalla etusija perusteluihin nähden

(EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla))

3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla)

4. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteistoiminta ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä

(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))

5. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Osallistuminen yritysten kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus – Seikka, jonka perusteella voidaan päätellä, että yritys on osallistunut päätettyyn yritysten väliseen järjestelyyn, jos se ei ole vastustanut kokouksessa tehtyjä päätöksiä

(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))

6. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkomisen kesto

(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta))

7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisten vakavuus – Suhteellisuus- ja kohtuusperiaatteen noudattaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 4056/86 19 artiklan 2 kohta)

9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakon määrän alentaminen vastikkeeksi yhteistyöstä – Kumoamiskanne – Alennuksen suuruutta ei arvioida uudelleen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

Tiivistelmä

1. Relevanttien markkinoiden määrittelyllä ei ole samaa merkitystä, kun kysymys on perustamissopimuksen 85 tai vastaavasti 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla) soveltamisesta. Perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisen yhteydessä markkinoiden asianmukainen määrittely on välttämätön ennakkoedellytys oletetun kilpailunvastaisen toiminnan arvioinnissa, sillä ennen määräävän markkina-aseman väärinkäytön osoittamista on näytettävä toteen määräävän aseman olemassaolo tietyillä markkinoilla, mikä edellyttää näiden markkinoiden ennalta rajaamista. Perustamissopimuksen 85 artiklaa sovellettaessa markkinat on määriteltävä sen ratkaisemiseksi, onko sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yritysten yhdenmukaistettu menettelytapa omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja onko sen tarkoituksena tai vaikutuksena estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla. Tämän vuoksi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä kantajien esittämiä väitteitä komission markkinamääritelmää vastaan ei voida käsitellä erillään jäsenvaltioiden väliselle kaupalle aiheutuvia vaikutuksia ja kilpailun rajoittamista koskevista väitteistä. Relevanttien markkinoiden määrittelyä ei näin ollen voida tehokkaasti kiistää, jos komissio on katsonut perustellusti päätöksessään mainittujen asiakirjojen nojalla, että kysymyksessä oleva sopimus vääristi kilpailua ja saattoi vaikuttaa tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

On kuitenkin niin, että relevanttien markkinoiden määritelmää vastaan esitetyt väitteet voivat koskea muita perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamiselle ominaisia seikkoja, kuten kysymyksessä olevan kartellin laajuutta, sitä, oliko sitä pidettävä yhtenä kokonaisuutena tai kokonaisvaltaisena, sekä kunkin yrityksen osallisuuden laajuutta, jotka ovat seikkoja, jotka liittyvät kiinteästi henkilökohtaiseen vastuuseen kollektiivisista rikkomisista. On siis toivottavaa, että kun komissio tekee päätöksen, jossa todetaan jonkin yrityksen osallistuminen monitahoiseen, kollektiiviseen ja jatkuvaan rikkomiseen, jollaisia kartellit usein ovat, sen lisäksi, että se tutkii, täyttyvätkö perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan erityiset soveltamisedellytykset, se ottaa huomioon sen, että tällainen päätös voi johtaa kunkin sen adressaatin henkilökohtaiseen vastuuseen vain siltä osin kuin on näytetty toteen niiden osallistuminen kollektiivisiin menettelyihin, joista on määrätty seuraamus ja jotka on määritelty oikein. Koska tällaisella päätöksellä voi olla merkittäviä seurauksia asianomaisille yrityksille paitsi hallintoviranomaisiin myös kolmansiin nähden, komission on tutkittava relevantit markkinat ja osoitettava ne päätöksen perusteluissa riittävän täsmällisesti.

(ks. 27 ja 30–32 kohta)

2. Komissio ilmaisee päätösten päätösosassa niiden perustamissopimuksen 85 tai 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla) rikkomisten luonteen ja laajuuden, joista se määrää seuraamukset. Periaatteessa nimenomaan niiden rikkomisten, joista määrätään seuraamukset, laajuuden ja luonteen osalta nimenomaan päätösosalla eikä perusteluilla on merkitystä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että päätösosassa käytetyt termit ovat epäselviä, viimeksi mainittua voidaan tulkita päätöksen perusteluihin turvautumalla. Näin ollen määriteltäessä, onko komissio määrännyt seuraamukset yhdestä rikkomisesta vai kahdesta erillisestä rikkomisesta, on tukeuduttava päätöksen päätösosaan, edellyttäen, että se on yksiselitteinen.

(ks. 43 ja 45 kohta)

3. Jollekulle vastainen päätös on perusteltava niin, että päätöksen lainmukaisuutta voidaan valvoa tehokkaasti ja että sille, jota asia koskee, annetaan riittävä selvitys, jonka perusteella hän voi tietää, onko päätös asianmukainen. Sitä, onko perustelu riittävä, on arvioitava ottaen huomioon asian olosuhteet, erityisesti kysymyksessä olevan toimen sisältö, esiin tuotujen perustelujen luonne ja se, mikä intressi päätöksen adressaateilla on selvitysten saamiseen.

(ks. 47 kohta)

4. Jotta kyseessä on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla.

Sen sijaan, että yhteistoiminnan ja yhteistyön kriteerit edellyttäisivät todellisen ”suunnitelman” laatimista, niitä on tulkittava perustamissopimuksen kilpailua koskeviin määräyksiin kuuluvan sellaisen ajatuksen valossa, jonka mukaan jokaisen taloudellisen toimijan on määriteltävä itsenäisesti se toimintatapa, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla. Vaikka pitää paikkansa, että tämä itsenäisyyden edellytys ei sulje pois taloudellisten toimijoiden oikeutta sopeutua älykkäästi kilpailijoidensa todettuun tai niiltä odotettuun käyttäytymiseen, se on kuitenkin jyrkästi ristiriidassa sen kanssa, että tällaisten toimijoiden välillä olisi suoria tai epäsuoria kontakteja, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle se, kuinka yritys itse on päättänyt tai kuinka se aikoo itse käyttäytyä markkinoilla.

(ks. 88 ja 89 kohta)

5. Silloin kun on näytetty toteen, että yritys on osallistunut selvästi kilpailunvastaisiin yritysten välisiin kokouksiin, kyseisen yrityksen on esitettävä kuitenkin selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan eri tarkoitus kuin kilpailijoillaan. Jollei tällaista irtisanoutumista näytetä toteen, se, että kyseinen yritys ei mukaudu siihen, mitä kokouksissa on sovittu, ei estä sitä, etteikö yritys olisi täysin vastuussa osallistumisestaan kartelliin.

Julkisen irtisanoutumisen käsitettä vastuusta vapautumiseen liittyvänä osatekijänä on itsessään tulkittava suppeasti.

Tässä suhteessa sellaisten sisäisten ohjeiden antaminen, jotka selventävät yrityksen tahtoa olla myötäilemättä kartelliin osallistuvia kilpailijoita, on sisäisen toiminnan järjestämistä koskeva toimenpide eikä se näin ollen, kun ei ole olemassa todisteita tällaisten sisäisten ohjeiden ilmaisemisesta ulkopuolisille, riitä näytöksi irtisanoutumisesta.

(ks. 91, 112, 118, 135 ja 136 kohta)

6. Kilpailusääntöjen rikkomisen väitetyn keston osoittamiseksi oikeusvarmuuden periaatteen noudattamiseksi komission on, jollei ole olemassa todisteita, jotka osoittavat suoraan rikkomisen keston, esitettävä ainakin sellaista näyttöä, joka koskee ajallisesti riittävän lähellä toisiaan olevia seikkoja, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä.

(ks. 125 kohta)

7. Komissiolla on perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen annettua asetusta N:o 4056/86 sovellettaessa harkintavaltaa sakkojen määrän vahvistamisessa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä.

(ks. 170 kohta)

8. Näin ollen kun komissio määrää yhdessä päätöksessä seuraamukset kahdesta erillisestä rikkomisesta, kohtuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaan on tärkeätä, että yritys, joka on osallistunut vain yhteen rikkomiseen, tuomitaan lievemmin kuin yritykset, jotka ovat osallistuneet kahteen. Tästä seuraa, että kun komissio on laskenut sakot kaikille yrityksille yhdestä ja samasta perusmäärästä lähtien, jota mukautettiin yritysten koon mukaan mutta tekemättä mitään eroa sen suhteen, osallistuivatko yritykset yhteen vai kahteen rikkomiseen, joista määrättiin seuraamukset, se on määrännyt yritykselle, jonka on katsottu olevan vastuussa vain yhteen kartelliin osallistumisesta, sakon, joka on suhteeton suoritetun rikkomisen vakavuuteen nähden.

(ks. 189–192 kohta)

9. Vaara, että yritys, jonka sakkoa on alennettu vastikkeeksi sen harjoittamasta yhteistyöstä, nostaa myöhemmin kumoamiskanteen päätöksestä, jossa kilpailusääntöjen rikkominen on todettu ja jossa on määrätty rikkomisesta vastuussa olevalle yritykselle seuraamus, ja voittaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai kassaatiomuutoksenhaun johdosta yhteisöjen tuomioistuimessa, on nimittäin luonnollinen seuraus perustamissopimukseen ja yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön perustuvien oikeussuojakeinojen käytöstä. Näin ollen pelkästään sen vuoksi, että yritys, joka on ollut komission kanssa yhteistyössä ja jonka sakkoa on sen perusteella alennettu, voittaa asian tuomioistuimessa, ei ole perusteltua arvioida uudelleen yritykselle myönnetyn alennuksen suuruutta.

(ks. 209 kohta)